Mac and Cheese
Mac and Cheese. Kehittelin juustoiseen makaronimössöön pienoisen pakkomielteen ensimmäisellä Karibian risteilyllämme. Maistoin herkkua risteilyaluksen seisovassa pöydässä ja söin sitä sen jälkeen lähes joka päivä. Vieläkin sanoista ”Mac and Cheese” tulee mieleeni Karibian risteily. Kun lähdimme Karibialle muutaman vuoden kuluttua uudestaan, odotin innolla myös paluuta lämpöisen lohturuoan pariin. Sillä sitähän Mac and Cheese parhaimmillaan on. Ihanan lempeää lohturuokaa, jollaiselle ei tosin ollut Karibian letkeissä tunnelmissa varsinaista tarvetta, mutta hyvältä se maistui silti. Tein viime viikonloppuna tuunattua Mac and Cheesea kotona Karibian rytmit mielessäni. Maustoin ruoan savupekoni-sulatejuustolla, chilillä ja bataatilla. Reseptin pohja on Pirkka-lehdestä löytyneen ohjeen mukainen, mutta muokkasin sitä hieman omaan makuuni sopivammaksi.
Venäjä meets Italia – Smetana-suolakurkkupasta
Ruokamatkailu on meidän juttumme. Silloin kun emme pääse syystä tai toisesta oikeasti tien päälle, makumatkailemme omassa keittiössämme eri maiden ruokakulttuureihin tutustuen. Pidämme klassikoista, mutta hauskinta on kuitenkin luoda jotain uutta tuunaamalla klassikko uuteen muotoon tai yhdistämällä eri maiden ruokakulttuureita yhdessä ja samassa ruoassa. Kahden eri maan ruokakulttuureita sekoittelimme myös tässä pastassa, joka on italialainen, koska se on pastaa, mutta jonka maut tulevat Venäjältä. Suolakurkun, smetanan ja hunajan yhdistelmä on kiehtonut minua aina. Suolainen ja makea yhdessä toimii vaan niin hyvin ja smetana tuo yhdistelmään ihanaa pehmeyttä. Nyt trio löytyy tosiaan pastasta. Olkaa hyvät, saisiko olla annos smetana-suolakurkkupastaa?
Uunicarbonara
Olen ollut viime aikoina huono italialainen. Olen syönyt ananasta pizzassa, tilannut cappuccinoa iltapäivällä ja nyt tein suoranaisen pyhäinhäväistyksen tekemällä carbonarasta uuniversion. Ai ai minua. Ei toimivaa italialaista reseptiä saisi mennä muokkaamaan. Tätä pastaa ei edes pitäisi kutsua carbonaraksi, mutta myönnettäköön, että uunicarbonara kuulostaa houkuttelevammalta kuin uunipasta pekonista ja lehtikaalista. Eikö kuulostakin? Sitäpaitsi uunicarbonaraksi (tai oikeastaan carbonara-pastavuoaksi) tätä kutsuttiin lempilehdessäni Pirkassakin (nro 8/2017), josta nappasin reseptin talteen ja muokkasin sitä hieman. Joten uunicarbonara it is. Sori italialaiset! Lupaan ryhdistäytyä tästedes.
Maapähkinävoipasta
Kun kesä vetelee viimeisiään ja ilmassa tuoksuu ensimmäinen häivähdys syksystä on lohturuoka enemmän kuin paikallaan. Minä olen erilaisten pastojen ystävä ja rakastan maapähkinävoita, niinpä oli heti sanomattakin selvää, että maapähkinävoipastaa on tehtävä kun törmäsin sen reseptiin Glorian Ruoka & Viini -lehdessä. Tuhti maapähkinävoipasta sopii tummiin iltoihin maistuen kuitenkin yhä hieman kesältä kevätsipulin ansiosta. Jos kevätsipulia ei ole saatavilla, pilkkoisin sekaan hieman tavallista sipulia, jonka kuullottaisin pannulla ennen pastaan lisäämistä. Sipulin kirpsakkuutta tähän nimittäin kaivataan tasapainottamaan muita makuja. Kumma kyllä, myös Henkka söi maapähkinävoipastaa mukisematta, vaikka siinä ei olekaan lihaa. Ja minä kun luulin että saan herkutella koko pastan yksin.
Sitruuna-kanttarellipasta
Yksi asia jota mietimme eniten talomme sisustusratkaisuja suunnitellessa oli keittiön välitila. Mitä siihen laittaisi? Laattaa, kiveä, maalia, mitä? Vaihtoehtoja tutkittuamme ja ideoita pitkään pyöriteltyämme päädyimme ratkaisuun, josta tuli todella mieluinen ja johon olen päivä päivältä tyytyväisempi. Keittiömme välitilassa on lasin alla harmaa maali ja maalin päällä valkoisilla tekstitarroilla erilaisia italiankielisiä ruokaan liittyviä sanoja ja lauseita. Keittiön ilmettä olisi helppo muuttaa laittamalla lasin alle jotakin muuta, mutta olemme olleet italialaisiin teksteihimme niin tyytyväisiä, ettei niitä tulisi mieleenkään vaihtaa muuhun. Välitila on juuri meidän näköisemme.
Pestolasagne
Kuten tässäkin videossa mainitsen, on yksi kaikkien aikojen Italian ruokalemppareistani ligurialainen pesto. Klassinen pestopasta on herkkuani, mutta myös kalan kaverina pesto on verraton. Oikein hyvää pestoa voisin syödä lusikalla suoraan purkista ja itse asiassa olen tehnytkin niin. Kun selailin Ella Kannisen Toscana-kirjaa ja törmäsin sen sivuilla pestolasagneen, merkkasin sivun oitis, sillä tiesin että meillä syötäisiin pian pestolasagnea. Ja toden totta niin tehtiinkin. Ei mennyt kauaakaan kun olin ostanut kaupasta tarvikkeet ja ryhdyin lasagnentekohommiin. Ella Kanninen kertoo kirjassa reseptin olevan yksi hänen anoppinsa klassikoista, mikä teki reseptistä entistä kiinnostavamman. Italialaisen anopin klassikkoresepti ei vaan voi olla muuta kuin jotain todella toimivaa. Resepti on neljälle, mutta suosittelen tekemään kerralla tupla-annoksen ja vaikka…
Helppo uunipasta italialaisittain
Raskausajan ruokavaliossa hankalinta minulle on ollut sushista ja homejuustoista kieltäytyminen. Sushihimo on ollut ajoittain aivan valtava ja olen selvitellyt jo missä on synnytyssairaalaa lähin sushiravintola. Sen kautta ajamme kotiin, ellen patista Henkkaa tuomaan sushia jo synnärille. Veikkaan että elän loppukesän pelkällä sushilla. Helposti. Toinen suuria himoja aiheuttanut kiellettyjen listalla möllöttävä ruoka tai ruoka-aine ovat homejuustot. Tai olivat, kunnes tajusin, että voinhan minä syödä homejuustoja jos ne on kypsennetty kuplivan kuumiksi. Niinpä tilasin ravintolassa taivaallisen ihanalta maistuneita roquefort-etanoita ja aloin kypsytellä mielessäni ajatusta italialaisesta uunipastasta, jossa on valkohomejuustoa seassa. Lopulta tein eräänä tavallisena arki-iltana tätä helposti ja lähes ilman tiskiä syntyvää uunipastaa, jossa on kuin onkin valkohomejuustoa. Ahh! Homejuuston lisäksi vuokaan…
Spaghetti alla abruzzese
Hyvään pastaan ei tarvita paljoa. Muutama hyvä raaka-aine ja al denteksi kypsennetty pasta. Päälle aitoa parmesaania ja keitinveteen riittävästi suolaa. Parasta olisi tietysti itsetehty pasta, mutta kaupan kuivapastatkin toimivat. Etenkin kaikki tummat täysjyväversiot, joista ehdoton lempparini on spaghetti. Spaghetin kanssa sopii öljypohjainen simppeli pasta. Tällä kertaa kokkailimme pastaa Italian keskiosista Abruzzon maakunnasta. Spaghetti alla abruzzeseen tulee spaghetin lisäksi vain sipulia, valkosipulia, pekonia ja persiljaa. Päälle raastetaan alkuperäisen reseptin mukaan pecorinoa, mutta parmesaanikin käy paremmin kuin hyvin.
Makumatka Sisiliaan – Pasta alla Norma ja Pasta con le Sarde
Kirjoittelin teille jo aiemmin Sisilian ruokakulttuurista ja haluaisin palata aiheeseen vielä hetkeksi. Kahden pastan verran, sillä ilman niitä ei oikeastaan voida puhua sisilialaisesta ruoasta. Sivusinkin näitä pastoja jo edellisessä jutussa, mutta puhutaan niistä vielä hieman lisää. Reseptien kera, luonnollisesti.
Spaghetti aglio, olio e peperoncino
Tässäpä olisi klassikkopasta vailla vertaa, tai oikeastaan vielä klassisemman aglio e olio -pastan chilinen muunnos. Raaka-aineita tässä pastassa on vain kourallinen, joten on entistä tärkeämpää, että teet pastan laatutuotteista. Hyvä oliiviöljy ja laadukas pasta ovat avainasemassa. Niiden avulla yksinkertaiselta ja ehkä tylsältäkin kuulostava pasta tulee yllättämään sinut herkullisuudellaan. Tästä ei pasta juuri enää paremmaksi voi mennä, eikä ole mikään ihme, että aglio e olio -pasta ja sen muunnokset ovat nousseet lähes legendaksi asti. Spaghetti aglio, olio e peperoncino – 400 g spaghettia – yksikyntinen valkosipuli tai 4 valkosipulin kynttä – kaksi punaista chiliä – 4 rkl oliiviöljyä – suolaa ja pippuria Pilko valkosipuli sekä chilit ja kuullota niitä pannulla öljyssä.…
