Amsterdamin kaduilla haahuillessamme tupsahdimme yhtäkkiä sisään mitä suloisimpaan karkkikauppaan. En oikein tiedä mikä pienessä puljussa kiinnitti huomiomme, ehkä ne oli ne värikkäät karkkipussit kaupan seinällä tai sitten ilmassa leijaileva makea karkin tuoksu imaisi meidät pauloihinsa. Joka tapauksessa löysimme itsemme karkkikaupasta ja sitten se olikin menoa. Papabubble myy käsintehtyjä kovia hedelmäkarkkeja. Namit valmistetaan asiakkaiden nähden lämpimän tason päällä ja touhun seuraaminen on niin koukuttavaa puuhaa, että tulimme tuijottamaan karkkien askartelua uudestaan seuraavanakin päivänä. Tuolloin mukaan tarttui myös iso rasia Papabubblen karkkeja, jonka kiikutin työkavereille tuliaiseksi. Rasiasta riitti iloa pitkäksi aikaa ja tyhjä purkkikin sai uuden elämän työkaverin luota. Karkkikaupan väki tarjoilee myös mielellään maistiaisia ja myymälässä saa kuvata mielin määrin niin…

Ennen kuin hyökätään kaikkien Amsterdamissa testaamiemme ravintoloiden kimppuun, niin minulla olisi yksi kysymys. Voiko sitäkin kutsua ravintolavinkiksi, jos vinkkaa paikan, johon ei kannata mennä syömään? Ravintola johon ryntäsimme äärimmäisessä nälässä heti kaupunkiin saavuttuamme ei nimittäin vetänyt vertoja myöhemmin reissun aikana testaamillemme ravintoloille, mutta ymppäsin senkin nyt silti tähän listaan. Tiedättepä sitten myös sen mihin ei kannata mennä. – Globe Kitchen Brasserie Nieuwendijk 70 Tämä on se ”ei niin hyvä ravintola kuin muut”, jonka ovesta astelimme sisään nälän kurniessa vatsassa niin vaativasti, ettei aikaa ja energiaa ollut tehdä laajempaa ravintolavertailua, vaan päätimme mennä sisään ensimmäiseen ruokapaikkaan joka vastaan tulee. Ja se oli Globe Kitchen Brasserie. Ravintolan sisustus on ihan söpö, vaikkakin…

Amsterdam on katukojujen ja terassipurtavien luvattu kaupunki jo pelkästään suussasulavien hollantilaisten ranskalaisten perunoiden takia, joita kannattaa ehdottomasti napata mukaan ja maistaa, vaikka aikaa ei olisi mihinkään muuhun. Kapungin katujen varrelta löytyvistä kojuista saa myös perinteisiä hodareita sekä niiden hollantilaisia serkkuja sillileipiä. On myös erilaisia pannukakkuja, juustoja ja muuta pientä suolaista, puhumattakaan ihanista stroopwafeleista eli vohvelikekseistä. Mmmm, todellinen herkuttelijan taivas siis. Minulla oli matkallamme mukana jopa lista eri ruoista, joita halusin Amsterdamissa maistaa. Kaikki kohdat tuli ruksittua, vaikka juustojen löytymisen kanssa meinasikin tulla kiire ja hätä. Kas tässä vinkkejä siitä, mitä Amsterdamin reissulla kannattaa maistaa: – Ne ranskalaiset. Näistä olen jauhanut jo niin paljon, että luulisi tulleen kaikille selväksi, ettei maan…

Nieuwmarktin aukion laidalla sijaitsee Amsterdamin vanhin ei-uskonnollinen rakennus. Linnamainen Waag on ollut aikoinaan osa Amsterdamin kaupunginmuuria. Se on ollut yksi kolmesta kaupunkiin johtavasta pääportista ja se tunnettiin tuolloin nimellä St. Anthonyn portti. Rakennus on toiminut aikojen saatossa myös muun muassa paloasemana, museona ja onpa sen tornien välissä ollut joskus myös giljotiini, jolla on mestattu roistoja rakennuksen edustalle kerääntyneen väkijoukon silmien edessä. Kiva. Tässä historiaa henkivässä rakennuksessa nautimme Amsterdamin matkamme toisen illallisen. In De Waag -ravintola on valaistu 300 kynttilällä, sisustus on upean vanhahtava ja linnamainen tunnelma jatkuu sisälle asti. Reissumme aikana rakennus oli remontissa, joten osa sen upeasta ulkosivusta oli verhottu ja ruokailutilamme nurkassa humisi ruma väliaikainen ilmastointilaite. Emme antaneet…

Viimeinen aamu Amsterdamissa. Herään aikaisin jo ennen herätyskelloa ja ennen kuin ehdin edes avata silmäni, tunnen että kurkkuuni on muuttanut kaktus. Nielaisen pari kertaa ja kaktus pysyy paikoillaan. Kääriydyn tiukemmin peittoon sillä minua viluttaa. Yritän nukkua vielä hetken, mutta mieleni valtaa ajatus ihanan lämpimästä vaahtokylvystä, enkä saa siltä rauhaa. Hmm, meillä on vielä toinen Lushista ostettu kylpypala käyttämättä. Se on raikkaan mangon tuoksuinen ja sopisi siksi mainiosti aamuun. Ja hmm, skumppaakin on vielä jääkaapissa. Kehtaanko ehdottaa Henkalle aamupalaksi skumppaa vaahtokylvyssä? Avaan silmäni ja virnuilen ilkikurisesti, tottakai kehtaan! Mikä olisi parempi tapa aloittaa viimeinen lomapäivä kuin pari lasia skumppaa ja rentouttava kylpy? Varsinaisen aamiaisen voi syödä sitten sen jälkeen, ja onhan…

Henkan voittamaan Amsterdamin matkaan kuului lentojen ja hotellin lisäksi illallinen viineineen molemmille reissuilloille. Saimme itse valita ravintolat kunhan pysyisimme kohtuudessa ja täytyy kehaista, että matkajärjestelyt sujuivat muutenkin ihan superhyvin Lasipalatsin henkilökunnan kanssa. Saimme tehdä reissusta oman näköisemme, yhteydenpito oli sujuvaa ja koko hommasta jäi hyvä mieli. Kiitos Lasipalatsi! Ensi vuoden parsaviikoilla nähdään taas. Ja todennäköisesti jo sitä ennenkin. Minä sain kunnian tutkia Amsterdamin ravintolatarjontaa ja paneuduinkin pestiini antaumuksella. Kun törmäsin perinteistä hollantilaista ruokaa ranskalaisella twistillä tarjoilevaan ravintolaan, oli ensimmäisen illan ravintola päätetty. Greetje on nimetty ravintolan perustajan äidin mukaan ja siellä tarjoiltava ruoka on perinteistä, jopa hieman vanhanaikaista hollantilaista ruokaa. Annokset on tehty taidolla ja astetta fiinimmin. Tunnelma ravintolassa on…

Meillä on käynyt aina hyvä tuuri hotellien kanssa. Tai no tuuri ja tuuri, ehkä olemme vain osanneet valita hotellimme hyvin. Odotukset eivät ole koskaan pettäneet, vaan päinvastoin, ne ovat jopa ylittyneet monen hotellin kohdalla. Koskaan emme ole joutuneet pettymään hotellivalintaamme (pitääkö nyt koputtaa sitä päätä tai puuta?), joten jotain me kai osaamme tehdä oikein hotelleja vertaillessamme. Vähiten tyytyväinen olen ollut hieman yllättäen USA:n reissun hotelleihimme. New Yorkin hotellihuoneessa haisi vahvasti tupakka ja Miamin hotellikin oli vanhuudessaan jo hieman kulahtanut. Hintansa väärti se oli kuitenkin ehdottomasti ja tärkeä siinäkin mielessä, että Miamin hotellin mustakeltaisesta kylpyhuoneesta on tullut meidän keskinäisissä puheissamme jo varsinainen legenda. ”Yeah, aaha, you know what it is, black…

Lauantaipäivä Amsterdamissa jatkuu Rijksmuseumin kanavataksipysäkillä, jossa pomppasimme seuraavan aluksen kyytiin. Samalla hetkellä kun istahdimme osittain avoimen paatin penkille, alkoi aurinko paistaa ja voi että miten ihanasti se lämmitti vielä syyskuun lopullakin. Ihana kesäinen hetki! Alus lipui kaikessa rauhassa kohti Centraalia. Ohitimme hulppeat kanavan varrella olevat rakennukset, joiden hintaa saatoimme vain arvailla. Se on varmasti tosi paljon, nämähän muistuttavat sekä kooltaan että ulkonäöltään linnaa eikä sijaintikaan ole hullumpi. Ketäköhän näissä asuu? Istuskelimme kanavaristeilijän kyydissä ja mietimme mitä tekisimme seuraavaksi. Centraalista lähtisi sinisen linjan alus, joka kiertäisi pitkän reitin muun muassa De Gooyer -tuulimyllyn ohi. Maisemat olisivat reitillä varmasti näkemisen arvoiset, mutta koska molemmat kameran akut vilkuttivat punaista ja laturi jäi tietenkin…

Lauantaiaamu Amsterdamissa valkeni pilvisenä, mutta hissin seinään tulostetun säätiedotuksen sade loisti onneksi poissaolollaan. Minä aamuvirkku pomppasin ylös hyvissä ajoin ja riensin heti ensitöikseni ikkunaan katsomaan miltä Amsterdam näyttää näin varhain aamulla. Kaduilla oli muuten hiljaista, mutta tien ylitti kaksi reipasta aamukävelijää. Heidän peräänsä tuli heti kaksi lisää, ja hetkinen, kävelijöitähän on kokonainen lauma ja niitä kipittää tien yli jatkuvalla syötöllä kuin muurahaisia ikään. Mikähän juttu tämä on? Paikallinen naisten ja miesten kymppi? Kun olin tehnyt aamutoimet alkoi vatsa kurnia niin vaativasti, että oli pakko lähteä etsimään aamiaispaikkaa, vaikka mietimmekin onko tähän aikaan viikonloppuaamuna vielä mikään paikka auki. No, se selviää jalkautumalla kaduille. Lähdimme kävelemään kohti Anne Frankin museota, jonne ajattelimme…