Firenze
Italian viehättävät pikkukylät
Missä tahansa Italiassa liikkuukaan, tulee vastaan toinen toistaan suloisempia pikkukyliä. Italian suuret tunnetut kaupunkikohteet ovat toki maineensa veroisia myös. Ei siitä pääse mihinkään. On ihanaa ihmetellä Rooman ikiaikaisia katuja, Venetsian omalaatuista tunnelmaa tai Firenzen monipuolista antia, mutta vähintään yhtä elämyksellistä on antaa ajan kadota pienien italialaiskylien kaduilla kuljeskellessa. Italialaisissa pikkukylissä vallitsee usein pysähtyneen rauhallinen tunnelma, joka on kuitenkin jokaisessa kylässä hieman erilainen. Toisia kyliä ympäröi villinä pauhaava meri, toisia lumoava järvi ja toisia kumpuilevat viinialueet. Olen suunnitellut tämän artikkelin kirjoittamista pitkään. Halusin koota viehättävimmät italialaiset pikkukylät yhteen, mutta odotin aina että käyn vielä muutamassa ja voin esitellä teille vielä pari helmeä lisää. Nyt päätin kuitenkin että on aika koota tähänastiset…
Päivä Firenzessä – Koe ainakin nämä kuusi nähtävyyttä
Toscanan alueen pääkaupunki Firenze on yksi Italian suosituimmista matkakohteista. Kaupunki on tunnettu ennen kaikkea taiteestaan ja arkkitehtuuristaan, joiden takana on hyvin pitkälti Medicien mahtisuku, joka vaikutti Firenzessä 1200-luvulta aina 1700-luvulle asti. Firenzen vanha keskusta kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon ja kaupunkia halkovan Arno-joen voi ylittää kuuluisaa Ponte Vecchion siltaa pitkin. Me vietimme Firenzessä muutaman päivän ja hetken kaupungissa vietettyämme ihastuimme kaupunkiin syvästi. Se ei ollut rakkautta ensi silmäyksellä, mutta pikkuhiljaa kun löysimme lempipaikkamme kaupungilta, aloimme pitää Firenzestä kovasti ja nyt kaipuu kaupunkiin on kova. Voisin jopa kuvitella asuvani täällä jos muuttaisin joskus Italiaan. Listasimme tähän kuusi lempinähtävyyttämme Firenzessä, jotta sinäkin saisit kaupungista mahdollisimman paljon irti lyhyessäkin ajassa. Nämä kaikki on mahdollista kiertää…
Piazzale Michelangelo, Firenze
On vasta aamupäivä, mutta kesäkuisen Firenzen kaduilla on jo tukahduttavan kuuma. Olemme ylittäneet Arno-joen ja kiipeämme nyt ylämäkeen kohti Piazzale Michelangelo -näköalapaikkaa. Hiki valuu, sydän hakkaa ainakin miljoonaa ja askel painaa. Perillä olevien maisemien on parasta olla hikisen kiipeämisen arvoiset. Nousemme viimeiset askelmat ylös näköalapaikalle ja pysähdymme tuijottamaan edessämme aukeavaa maisemaa. Joki kiemurtelee etualalla ja sen takana komeilevat Firenzen katot ja kirkon tornit. Upean majesteettinen Duomo hallitsee itseoikeutetusti maisemaa. Onpa se valtavan kokoinen!
Hotel Vasari Palace, Firenze
Hotel Vasari Palacen huoneiden ovia koristavat vanhat muotokuvamaalaukset, jotka ovat jokaisessa ovessa erilaiset ja hieman hämmentävät. Tuntuu kuin lukuisat silmäparit tuijottaisivat käytävällä kulkijaa. Ovatkohan nämä joitain kuuluisia historiallisia henkilöitä? Varmaan, mutta emme tunnista yhtäkään. Sokkeloisten käytävien koristeena on myös muun muassa vanha ompelukone ja lintuhäkki, jotka sopivat vanhahtavaan miljööseen kuin harmaa kiharaperuukki muotokuvassa tollottavan hienon herran päähän. Ikkunoiden runsaat verhot ja vanha portaikko korostavat historiallista tunnelmaa. Löydämme muotokuvien joukosta oman ovemme ja astumme sisään huoneeseen. Tilavassa hotellihuoneessa odottaa pullo kuohuviiniä ja suolaista purtavaa. Pieni yllätys häämatkalaisille.
Toscanan ruokakulttuurista
Kun maistelee toscanalaisia ruokia, on vaikea uskoa, että alueen ruokakulttuuri pohjautuu vahvasti niin sanottuun cucina poveraan eli köyhään tai köyhien ruoanlaittoon. Moni perinteinen toscanalainen ruoka on peräisin siltä ajalta, kun piti nyhjäistä tyhjästä ja kaikki mahdollinen hyötykäytettiin. Toscanalaisessa ruokakulttuurissa suositaankin muun muassa sisäelimiä, papuja, kasviksia, sieniä ja esimerkiksi kesäkurpitsasta hyödynnetään myös kasvin kukat, jotka friteerataan herkullisen rapeiksi. Köyhistä ajoista muistuttaa myös toscanalainen leipä, joka on perinteen mukaisesti edelleen suolatonta ennen muinoin perityn suolaveron takia. Suolaan ei ollut varaa, joten sitä ei tuhlattu leipään.
Terrazza Brunelleschi, Firenze
Aurinko laskee tunnin kuluttua, mutta Firenzen kaduilla on edelleen tukahduttavan kuuma. Kostea ilma vyöryy kasvoillemme kun astumme hotellin viileydestä kadulle, jota lämmin ilta-aurinko valaisee lähes vaakasuorassa. Laskeva aurinko häikäisee silmiä ja askel hidastuu kun hiki alkaa virrata selkää pitkin. On Toscanan kesän superhelteinen ilta ja haluamme hakea siihen viilennystä Firenzen kattojen yläpuolelta. Lähellä hotelliamme sijaitsee kehuttu kattoterassi. Terrazza Brunelleschi on Grand Hotel Baglionin katolla sijaitseva ravintola, jossa voi nauttia myös pelkkiä cocktaileja, kuten meillä on aikomuksena. Aurinko laskee alemmas ja meillä alkaa olla jo hieman kiire jos haluamme nähdä auringonlaskun.
Ponte Vecchio, Firenze
Vuosi ja yksi päivä sitten oli jännä päivä. Heräsin omasta sängystä kaasoni vierestä, joka kajautti heti herätyskellon pärähtäessä soimaan, että “Tänään on sinun päiväsi”. Tosiaan. Tänään on minun päiväni. Päiväni morsiamena. Seuraavana aamuna, eli tasan vuosi sitten, heräsin täsmälleen samasta paikasta, tällä kertaa uunituoreen aviomieheni vierestä. Laitoimme poreammeen päälle, korkkasimme shampanjan ja nautimme kiireisen hääkevään jälkeisestä toimettomuudesta. Tutkimme häälahjojamme ja otimme rennosti. Jossain vaiheessa päivän aikana ojensin Henkalle pienen huomenlahjan. Se oli pieni kultainen lukko, johon oli kaiverrettu meidän nimemme sekä hääpäivämme. Lukko lähtisi mukaan häämatkalle ja ripustaisimme sen jonnekin päin Italiaa.
Aperitivo
Jos saisin kopioida jotain Italiasta Suomeen, niin se olisi aperitivokulttuuri. Italiassa lähes paikassa kuin paikassa saa alkuillasta tiettyyn aikaan juoman lisäksi pöytään erinäisen valikoiman suolaisia naposteltavia, jotka kuuluvat juoman hintaan. Joskus se voi olla pelkkiä oliiveja, joskus taas esillä on runsas buffet-pöytä, josta voi hakea purtavaa. Me tutustuimme aperitivoihin häämatkallamme oikein toden teolla. Istahdimme monena iltana terassille, tilasimme Aperol Spritzit ja maistelimme suolaisia herkkuja. Sillä siirsi helposti orastavaa nälkää, jotta illallisen voi nauttia italialaiseen tapaan myöhään, ja terassilla aika kului kuin huomaamatta. Astelisin mielelläni Suomessakin työpäivän jälkeen drinkille ja napostelisin pieniä suolaisia juomani kanssa.