Cinque Terren eteläisimmässä kylässä Riomaggioressa on erityisen hyvä kalaravintola. Aivan rannasta nousevan pääkadun alussa on tunnelmallisen näköinen terassi. Valkoisten aurinkovarjojen alta voi katsella kaunista merimaisemaa samalla kun tarjoilija kantaa pöytään tuoreita meren antimia. Dau Cilaan kannattaa tehdä pöytävaraus. Näkyvällä paikalla sijaitsevaa suosittua ravintolaa suositteli myös hotellimme pitäjä ja terassi näytti olevan joka päivä täynnä. Enkä yhtään ihmettele miksi. Ruoka oli erinomaista ja maisemat mitä upeimmat.

Hiekkarantaa lähes silmänkantamattomiin. Tai ainakin paljon enemmän kuin muissa Cinque Terren kylissä. Aurinkovarjot siistissä rivissä, meressä polskivia lomalaisia ja rantabaarin vilinää. Siitä tunnistaa Monterosso al Maren. Ainoan Cinque Terren viidestä kylästä, jossa on kunnon puitteet rantaelämälle.

Cinque Terreen suuntaavan kannattaa alkaa tutkia majoitusvaihtoehtoja ajoissa. Itse kylissä on suhteellisen vähän hotelleja ja suurin osa matkaajista yöpyykin esimerkiksi La Speziassa, josta on kyllä helppo tulla Cinque Terren alueelle junalla, mutta alueen ulkopuolella yöpyessä jotain oleellista jää puuttumaan. Silloin ei pääse nauttimaan Cinque Terren yöstä, myöhäisestä illasta ja varhaisesta aamusta, jolloin turistit eivät ole vielä vallanneet kalastajakylien kapeita katuja. Noina hetkinä Cinque Terre näyttäytyy aidoimmillaan.

Pysähdyn hetkeksi vetämään henkeä. Hiki valuu ja portaat jatkuvat loputtomiin. En halua edes katsoa paljonko niitä on vielä jäljellä. Tiedän vastauksen muutenkin: Paljon. Maisema on kuitenkin kaunis. Rinteessä appelsiinipuun vieressä aukeaa vihreät viiniviljelmät, alhaalla kimmeltää sinistäkin sinisempi meri, aurinko porottaa ja Italian kesä on parhaimmillaan.

Siinä se nyt on. Tätä maisemaa olen tuijottanut koko pitkän talven työpaikkani seinällä. Leikkasin sen irti seinäkalenterista, kiinnitin sermiin ja aloin laskea päiviä häämatkaamme. Kuvassa on Manarola, ehkäpä kaikista kaunein Cinque Terren viidestä kylästä.

Aurinko on jo laskenut ja turistit ovat lähteneet aikoja sitten parveilemasta Riomaggioren kaduilta. Veneet on tuotu rantaan. Vatsa on täynnä illallisen jäljiltä. Simpukoita valkosipulisessa liemessä, vastapyydettyä kalaa ja kylmää valkoviiniä. Huokaan tyytyväisenä.

Tummahiuksinen nainen seisoo rantakivikolla ja nauraa. Hän on aina halunnut tulla tänne. Kokea Cinque Terren kauneuden, luonnon ja maisemat. Tuuli tuivertaa hiuksia ja nainen osoittaa sormellaan jotain miehelleen, joka kuvaa häntä hieman ylempänä, kun aalto tulee. Se vie naisen mukanaan.

Vanhat kivirappuset kiemurtelevat kapeampaakin kapeammilla kaduilla. Portaat ovat epäilemättä vanhat, samoin niitä reunustavat talot. Pysähdyn vähän väliä ihastelemaan kauniita yksityiskohtia, värikkäitä kukka-asetelmia, vanhoja ovia ja edessä aukeavaa maisemaa. Matkaa on kuitenkin jatkettava, sillä perillä odottaa maisemat alas Vernazzan kaupunkiin.