Uunicarbonara
Olen ollut viime aikoina huono italialainen. Olen syönyt ananasta pizzassa, tilannut cappuccinoa iltapäivällä ja nyt tein suoranaisen pyhäinhäväistyksen tekemällä carbonarasta uuniversion. Ai ai minua. Ei toimivaa italialaista reseptiä saisi mennä muokkaamaan.
Tätä pastaa ei edes pitäisi kutsua carbonaraksi, mutta myönnettäköön, että uunicarbonara kuulostaa houkuttelevammalta kuin uunipasta pekonista ja lehtikaalista. Eikö kuulostakin? Sitäpaitsi uunicarbonaraksi (tai oikeastaan carbonara-pastavuoaksi) tätä kutsuttiin lempilehdessäni Pirkassakin (nro 8/2017), josta nappasin reseptin talteen ja muokkasin sitä hieman. Joten uunicarbonara it is. Sori italialaiset! Lupaan ryhdistäytyä tästedes.
Uunicarbonara
– 5oo g pastaa (mulla oli simpukan muotoista)
– yksikyntinen valkosipuli
– 1 sipuli
– 200 g lehtikaalia
– 280 g pekonia
– 75 g parmesaania
– 2 dl ruokakermaa
– 7 dl maitoa
– 4 kananmunaa
– suolaa ja pippuria
Pilko pekonit ja ruskista ne pannulla. Irrota lehtikaalista kovat keskiruodit ja revi lehdet hieman pienemmiksi. Kuori ja pilko sipulit ja kuullota niitä sekä lehtikaalia pekonista pannulle jääneessä rasvassa. Siirrä ennen sitä pekonit sivuun odottamaan.
Keitä pasta, valuta se ja jätä odottamaan. Vatkaa kananmunat, maito ja kerma sekaisin ja mausta seos suolalla sekä pippurilla. Mausteita saa olla reilusti. Raasta parmesaani kananmuna-kerma-maitoseoksen sekaan.
Kippaa kaikki ainekset uunivuokaan ja katso että ne menee sopivasti sekaisin. Paista 175-asteisessa uunissa 30-40 minuuttia.
12 kommenttia
Kimmo Ollila
Tämähän on ihan näppäränoloinen arkiruoka. Tosin mulle ilman lehtikaalia 😉
Martina
Näppärä tämä nimenomaan on. Täydellinen ruoka lapsiperhearjessamme. Minulle lehtikaali taas on tässä SE juttu. 🙂
Dinner4u2 Mirka & Pauliina
Meidän yhdellä Italian reissulla herätettiin kauhistusta, kun pyydettiin parmesania katkarapurisottoon ja illallisen jälkeen vielä cappucinoa – kääks! Hyvä, että just just saatiin, mitä haluttiin. Tämä ruoka on kyllä houkutteleva, pitää kokeilla! Tosin mullekin ilman lehtikaalia – en oo vieläkään aivan sinuiksi päässyt lehtikaalin kanssa. Pastat ovat niin toimivia ruokia arkena. Nopeita valmistaa ja ihanan makuisia.
Martina
Ihanat italialaiset sääntöineen. 😀 Olinkin jo unohtanut tuon parmesaanisäännön.
Pastat on kyllä ihan parasta arkiruokaa. Seuraavaksi ajattelin tehdä maailman helpointa pestopastaa kun löysin kaapista purkillisen valmispestoa. Itsetehty pesto on toki sata kertaa parempaa, mutta arkena voi vähän oikoa. 🙂
Anna-Katri / Adalmina's Adventures
Hei mahtavaa, kiitos tästä reseptista! Carbonara on yksi syystalven suosikkejani, mutta perusversio alkaa välillä kyllästyttämään. Tämä menee ehdottomasti testiin! 🙂
Martina
Tämä onkin kivaa vaihtelua peruscarbonaralle. Kiva jos resepti tulee käyttöön! 🙂
Minna
Onneksi meillä ei olla niin turhan tarkkoja, paitsi karjalanpiirakoista. 😀 Kuulostaa just hyvältä arkiruualta!
Martina
Haha, aivan, osataanhan täällä meilläkin. 😀 Oli tämä resepti sääntöjen vastainen tai ei, niin hyvä arkiruoka se on joka tapauksessa. 🙂
Pia / Lyhyenä hetkenä
Säännöt on tehty rikottaviksi, etenkin ruoanlaitossa! Taatusti toimiva versio, jonka heittäisin uuniin saman tien, jos ei olisi niin älytön nälkä. Tänään mennään pikapastalla. 😀
Martina
Samaa mieltä, sääntöjä saa ja pitääkin rikkoa silloin kun se tuntuu oikealta. Niin moni herkku on syntynyt vahingon kautta. 🙂 Pikapasta on parasta arkiruokaa nälässä. Tätä uuniversiota joutuu hetken odotella, vaikka melko nopea tämäkin on.
Marika/Ranteita myöjen taikinasa
Näyttää hyvältä, meille kokeilenkin tehdä tätä, mut ilman lehtikaalta 🙂
Martina
Voi ei, en tiennytkään että niin moni ei pidä lehtikaalista. Minä nimittäin rakastan sitä. 🙂 Onneksi lehtikaali ei ole tämän pastan tärkein aineosa, joten sen voi jättää hyvin poiskin.