Tilataksi saapuu hotellin pihaan. Keräämme itsemme auton penkeiltä ja maksamme kuljettajalle. Aikainen aamulento Krakovaan ja retki lentokentältä suoraan Auschwitziin ovat vaatineet veronsa. Väsyneiden äitien silmät ovat menneet automatkalla kiinni. Nyt pitäisi kuitenkin piristyä, sillä päivää on vielä paljon jäljellä ja tämä on säätiedotuksen mukaan viikonloppureissumme ainoa sateeton päivä. Krakova kutsuu! Valumme Art & Garden Residencen respaan, jossa meidät otetaan iloisesti vastaan. Kuulemme saavamme paremman huoneen kuin mitä olemme varanneet ja käteemme ojennetaan lasit kuohuviiniä. Piristymme välittömästi. Viimeistään huoneessa keittämämme kahvi saa silmät taas aukeamaan.

“Arbeit macht frei”, lukee kuuluisan portin yläpuolella. Kuljen avoimesta portista sisään sekavin tuntein. Olen toisaalta erittäin kiinnostunut näkemään paikan, josta olen lukenut monta kirjaa, nähnyt elokuvia ja karmeita yksityiskohtia paljastavia dokumentteja. Toisaalta minua ahdistaa nähdä se kaikki enkä ole varma pystynkö siihen. Auschwitz, holokausti, natsien toteuttama juutalaisiin kohdistunut joukkomurha. Keskitysleiri, kaasukammiot, krematoriot. Tästä vierailusta jää pakostikin sieluun jälki.

Vaikka matkustan ehdottomasti eniten Henkan kanssa ja olemme mielestäni hyvä reissutiimi, tarvitsen välillä myös tyttöjen matkoja, ihan niin kuin Henkkakin tarvitsee miesporukassa toteutettuja reissuja. Viimeisin tyttöjen reissu toteutettiin joulukuussa Krakovaan ja ajattelin kertoa hieman siitä. Postaus sisältää myös vinkin hauskasta missä tahansa toteutettavasta ohjelmanumerosta, joka on aina tekijöidensä näköinen. Alun perin reissuun piti lähteä samalla kolmikolla kuin taannoin Nizzaan. Toinen ystävistäni ei kuitenkaan lopulta päässyt mukaan, joten lähdimme reissuun kahdestaan Heidin kanssa. Ohjelmassa oli joulutoria ja kaikkea sellaista tyttömäistä. Tiedättehän: keskitysleirin kauhuja, alapäähuumoria, oluttuoppeja, vodkaa, konsolipelejä, pakohuonepeli ja räkänaurua. Niin, kaikkea sellaista tyttömäistä. Vai miten se nyt menikään?

Taksi pysähtyy Krakovan vanhankaupungin aukion laidalle. Astumme ulos autosta ja katselemme ympärillemme. Koko aukio on valaistu kauniisti, kaupungintalon torniin on heijastettu lumihiutaleita ja aukiota reunustavat ihanan tunnelmalliset lämmitetyt terassit, jollaiselle pitää päästä istumaan, vaikka terassit suorastaan huutavat turistin nimeä ja hinnoissa on varmasti reilu turistilisä. Olemme kuitenkin valmiit maksamaan sen ihan vaan tunnelman takia. Onneksi Krakova ei ole lähtökohtaisesti kallis. Ennen terassille istahtamista teemme pienen kierroksen aukiolla. Joulutori on kerännyt lauantai-iltana paljon kiertelijöitä. Ruokakojuista leijailee makeaa leivonnaisten tuoksua, käristetyn makkaran katkua ja hauskoista tynnyrin muotoisista kojuista saa glühweinia. Sitä täytyy maistaa vielä myöhemmin.