Liharuoat
-
Juustoinen lihapata
Pitkään haudutetut pataruoat kuuluvat syksyyn. Söimme tätä silti ensimmäisen kerran kesällä, jolloin kieltämättä tuli hieman syysfibat kun keittelin tuhtia ja maukasta lihapataa koko päivän liedellä. Oli se hyvää kesälläkin, mutta parhaalta lihapata maistuu pimenevässä syysillassa. Koko päivän muhineen ruoan liha on mureaa, maut pyöristyneet ja iso kasa tuorejuustoa ja sulatejuustoa sekoittunut joukkoon muodostaen muiden makujen kanssa niin maukkaan liemen, että se tekee mieli nuolla lautaselta. Pekoni ja paprika tuovat särmää ja se ihana liemi imeytetään perunoihin viimeistä pisaraa myöten. Ja sitten nuollaan vielä se lautanen. Reseptistä tulee iso annos lihapataa. Voit ihan hyvin puolittaa määrät jos haluat, mutta tämä on niin herkullinen ruoka, että sitä syö mielellään monta päivää. On…
-
Pepperoni-paprikapiirakka
Suolaisia piirakkareseptejä ei voi koskaan olla liikaa. Suolaiset piirakat ovat omiaan juhlissa tai muuten vaan kun tulee vieraita. Piiraat toimivat myös täydellisesti piknikillä ja brunssilla sekä välipalana tai lounaana. Melkeinpä tilanteessa kuin tilanteessa siis. Koska kaupasta saatavat valmiit piirakkataikinat ovat mielestäni oikein hyviä, käytän niitä. Voit korvata valmistaikinan omaan ruokavalioosi sopivalla taikinalla tai vaikka sillä mummon reseptillä tehdyllä luottotaikinalla. Täytteiden makuyhdistelmä on näissä mun piirakkaresepteissä se juttu. Ei niinkään piirakkapohja. Tähän piiraaseen halusin mahdollisimman paljon makua. Halusin yhdistää pepperonia ja paprikaa sekä tuoda lempeää lisäpotkua chilistä. Täytteessä on sekä paprika-chilituorejuustoa että srirachaa. Viimeisenä mainittuun en anna tarkkaa määrää vaan lisää tulisuutta oman maun mukaan. Ruokalusikallinen on aika mieto, itse laittaisin…
-
Peposo – Toscanalainen pippurinen lihapata
Toscanalainen keittiö perustuu ikivanhaan cucina poveraan, joka muistuttaa alueen köyhistä ajoista ja jossa hyödynnetään kaikki saatavilla oleva. Yksi vanha resepti, joka jatkaa yhä porskuttamistaan, on pippurinen lihapata nimeltä peposo. Sen juuret juontavat keskiaikaan, jolloin pata sai hautua uunissa koko päivän ollakseen illalla maukas ja murea. Peposo on lempeän pippurinen lihapata, jonka hurjaa mustapippurin määrää ei pidä säikähtää. Pippurin maku ei ole lainkaan överi, vaikka liemenä toimiva kipakka chianti syventääkin sitä mukavasti. Peposo tulee nauttia perunamuussin tai polentan kanssa ja ruokajuomaksi suosittelen ehdottomasti vähän parempaa chiantia, joka saa olla pippurisemmasta päästä. Hyvin valittu viini kruunaa tämänkin makunautinnon.
-
Chorizofrittata
Ei ole frittatan voittanutta kun puhutaan helpoista, täyttävistä ja edullisista kotiruoista. Kuohkean frittatan salaisuus piilee hyvin vatkatuissa kananmunissa. Maukkaudesta vastaavat mausteinen chorizo, punasipuli, paprika sekä riittävä maustaminen. Suolaa saa olla reippaasti. Me nautiskelimme chorizofrittataa koko perheen kera eräänä tavallisena arkipäivänä lounaaksi. Frittata syntyi käden käänteessä ja maistui koko perheelle. Inspiraatio frittataan löytyi Vera Jordanovan ”Don’t Miss a Bite – Makuja ja muistoja maailmalta” -kirjasta.
-
Karitsanfilettä ja portviinikastiketta
Käydessäni läpi kirjahyllyäni keittokirjaprojektin merkeissä olin jo heittämässä erään kirjan pois. Stefan Richterin pihvikirja ei puhutellut jostain syystä lainkaan. Onneksi Henkka pelasti kirjan, sillä uudella selailulla ajattelumaailman käännyttyä vähän fiinimpään kotisyömiseen, löysin kirjasta vaikka mitä kiinnostavaa kokattavaa. Yksi niistä oli karitsanfilee yrtti-sinihomejuustokuorrutteella. Kaveriksi portviinikastiketta. Ai maistuisiko? Todellakin! Valmistimme herkulliset annokset eräänä iltana kun halusimme syödä vähän paremmin. Alkuruokana oli simpukkakeittoa ja pääruokana maistui karitsa. Portviinikastikkeen lisäksi teimme karitsanfileelle kaveriksi valkosipuliperunoita. Makunautinnon kruunasi hyvä punaviini, joka oli tällä kertaa shirazia.
-
Savulenkkiä, Monterey Jack -juustoa ja bataattia yhdessä vuoassa
Luin jostain, että uunimakkara on yksi suomalaisten rakastetuimmista ruoista. Ihmettelin hieman ensin että miksi ihmeessä, kunnes maistoin tätä Monterey Jack -juustolla täytettyä savulenkkiä bataattien ja kasvisten kera. Sairaan hyvää sopivan rasvaista lohturuokaa, josta tulee mieleen lapsuus ja lauantaisaunan jälkeinen uunimakkara vichyn kera. Ohje on niinkin tuoreesta painoksesta kuin Pirkka-lehdestä 3/2017. Pirkasta vaan löytyy parhaat reseptit.
-
Paahdettua kurpitsaa, avokadoa ja jauhelihaa pellillä
Syksyn tullen kaupan vihannesosaston valtaavat ihanan pulleat oranssit kurpitsat. Nappaa yksi iso myskikurpitsa mukaasi, paahda se uunissa tacomausteseoksen ja sipuleiden kera ja lisää annokseen jauhelihaa, juustoa ja avokadoa. Kurpitsapellin viimeistelee hot wings -kastike, ranskankerma, korianteri sekä kurpitsansiemenet. Kas siinä suunnilleen viime syksyn hittireseptimme, jota on pakko tehdä myös tänä vuonna. Reseptin idea on napattu Glorian Ruoka & Viini -lehdestä numero 7/2017, mutta muokkasin sitä jonkin verran meidän makuun sopivammaksi. Alkuperäisessä reseptissä jauhelihan tilalla oli papuja, mutta koska me pidämme lihasta, vaihdoimme pavut jauhelihaan. Voisi tähän laittaa vaikka molempiakin, enkä usko että se pelkistä pavuista tehty versiokaan huono on. Lisäsin ruokaan myös kurpitsansiemeniä ja valkosipulia, sillä pidän hurjasti molemmista. Me tehtiin…
-
Koko ateria yhdessä vuoassa – Lihapullavuoka
Höpöttelin Instagramissamme aikoja sitten siitä, minkälainen minä haluan olla vanhuksena ja kysyin samaa ihanan aktiivisilta Instagram-seuraajiltamme. Sain hauskoja vastauksia ja jatkoin vanhuudesta haaveilua vielä lisää. Ihan totta, vanhuudestakin voi haaveilla, vaikka en haluakaan sen koittavan vielä pitkään aikaan. Minusta tulee vanhana italialainen mummo ja Henkasta vastaavasti italialainen pappa. Kokoonnumme puistoon pelaamaan ja tapaamaan mummo- ja pappaystäviämme. Italiasta matkaamme myös muun muassa Ranskaan pelaamaan ystävien kanssa petanquea. Naukkailen salaa caffe correttoa ja halutessani jotain väkevämpääkin, sillä eihän vanhana ole enää mitään väliä mitä juo. Kirstu kutsuu kuitenkin pian. Huonolla säällä häärään keittiössä ja pyörittelen muun muassa lihapullia. Koska olen vanha, mutta en sairas, teen lihapullavuokaa, sillä en jaksa tiskata. Lihapullavuokaharjoitukset on…
-
Makumatka Meksikoon
Minitortillan päälle on kasattu rapeaksi paistettua possua, tulista Pico de Galloa sekä tajunnanräjäyttävää Mango Habanero -majoneesia, josta tulee kertaheitolla suosikkini. Chilillä maustettujen katkarapujen, paksun guacamolen ja punasipulisuikaleiden päälle puristetaan kirpeää limeä. Viereisellä lautasella köllöttelevät meksikolaiset minimaissit lisukkeineen saavat kuolan valumaan. Pöytään nostetaan vielä yksi minitortilla-annos, jossa on chilipapuja sekä korianteria. Uunissa olevista enchiladoista leijailee ilmaan tuhti molekastikkeen tuoksu. Suolainen nachosipsi rouskuu suussa itsetehdyn guacamolen kera. Olutpullon suuhun tungetaan limeviipale. Meillä vietetään meksikolaista iltaa ja pöytään on katettu toinen toistaan herkullisempia makuyhdistelmiä.
-
Ranskalaisen bistron kana- tai kalkkunaleikkeet
Ranskalainen ruoka voi kuulostaa hienostelevalta ja jopa vähän pelottavalta, mutta taidokkaan ranskalaisen ruoanlaittotaidon lisäksi maan keittiö on paljon muutakin. Omia lemppareitani ovat ranskalaiset bistroruoat, jotka ovat usein arkiruokamaisempia, simppelimpiä ja tuhdimpia kuin pienet fine dining -piiperrykset. Ranskalaisessa bistrossa voitaisiin hyvinkin tarjoilla myös näitä leivitettyjä kana- tai kalkkunaleikkeitä, joita teimme erään lauantai-illan iloksi. Liha marinoitiin sitruunassa ja salviassa ja tarjoiltiin kapriskastikkeen kera. Minä nautiskelin leikkeen kanssa pienen tuopillisen olutta, kun taas Henkka otti lasin punaviiniä, sillä luuletko tosiaan ranskalaisen juovan jotain muuta kuin viiniä bistrossakaan? Niin tai näin, kumpikin juoma toimi leikkeiden kera hyvin, samoin rosmariiniperunat sekä hernelisuke, joita maistelimme leikkeiden kanssa.
