Rakas italialainen

Yksi ehdottomista lemppariruoistani italialaisesta ja koko muunkin maailman keittiöistä on pestopasta. Pestopasta on yksinkertainen kaveri, jossa on vain pastaa sekä hyvää pestoa ja se maistuu minun suussani aina tooodella makoisalta. Halusinkin tehdä lempparipastaani juhannusaaton illalliselle ihan itse aivan alusta alkaen. Nyt ei siis käytettäisi purkkipestoa vaan tekisin pestonkin ihan itse omin pienin hieman epämuodostunein kätösin (olenko jo esitellyt teille eriparia olevat peukaloni, jotka aiheuttavat aina melkoista ihmetystä?). Ajattelin sen olevan kauhean vaikeaa sekä monimutkaista ja varasinkin peston väsäämiseen aikaa lähes tulkoon koko aamupäivän. Hahaa, ja nyt kuulenkin jo muiden pestokokkien naurun tyrskähtelyt jostain sieltä ruudun toiselta puolelta. Peston tekeminenkö vaikeaa ja aikaa vievää? No ei!

Koska reseptien kirjaimellinen noudattaminen on harvoin minun alaani (ja sen kyllä huomaa..), sävelsin pestoreseptinkin päästäni googlaillen ensin hieman vinkkejä siitä, mitä pestoon yleensä laitetaan. En mitannut raaka-aineitani lainkaan, joten minulla ei ole tarjota teillekään kovin tarkkoja määriä. Sen sijaan voin kertoa hyvän vinkin, jolla ette edes tarvitse niitä määriä, ja jonka olette ehkä saattaneet kuulla aiemminkin: Maistelkaa ruokaa sitä tehdessänne. Niin minäkin tein pestoni kanssa. Surautin aineksia jonkun verran sekaisin, maistoin ja lisäsin niitä ainesosia, jotka maistuivat mielestäni liian vähän.

– basilikaa
– pinjansiemeniä
– parmesaania
– valkosipulia
– öljyä
– suolaa

Pinjansiemenet paahdetaan ensin kuumalla pannulla (varo kuitenkin etteivät ne kärähdä mustiksi) ja sitten ne murskataan joko morttelissa, jossakin teknisessä murskausvempaimessa tai veitsen avulla leikkuulaudalla pienemmäksi basilikan lehtien kanssa. Minä käytin pinjansiemeniä sellaisen puolikkaan pussin verran ja basilikaa melkein koko kimpun. Tässä välissä ei haittaa, vaikka siementen sekaan jäisikin vähän isompia sattumia, sillä koko homma survotaan vielä sauvasekoittimella tai vastaavalla myöhemmin sileäksi.

Niin, tai siis sauvasekoitinhan otetaan jo nyt heti seuraavaksi esiin ja sillä tehdään pienennetyistä pinjansiemenistä, basilikasta, öljylorauksesta (lurauta ensin vähän ja lisää sitten tarvittaessa), valkosipulisilpusta sekä raastetusta parmesaanista sopivan sileää sössöä. Pestoon voi sekoittaa hippusen suolaakin, mutta se ei ole välttämätöntä. Maista niin tiedät kaipaavatko sinun makunystyräsi suolaa vai ei. Minun makunystyräni kaipasivat paljon valkosipulia, joten töräytin pestoon kokonaisen yksikyntisen valkosipulin, mikä voisi olla jonkun mielestä aika paljon, mutta minusta se maistui hyvälle ja iso läjä valkosipulia teki hyvää myös pienelle kesäflunssalleni. Tai siis pahaa, sillä flunssapoloinen ei päässyt jylläämään enää niin vapaasti valkosipuliövereiden jälkeen.

Kun pesto on valmis tyrkkää se jääkaappiin maustumaan. Koska minulla ei mennytkään koko aamupäivää peston väsäämiseen, sai vihreä tahnani majailla jääkaapissa melkein koko päivän ennen kuin sekoitin sen pastan sekaan. Itse annoksen kokoaminenhan on hyvin simppeliä. Keitä pasta, kippaa valutettu pasta kuumalle pannulle ja pyöräytä peston kanssa sekaisin. Ja sitten vaan lautasille ja ääntä kohti!

Muistaakseni jossain on sanottu, ettei kunnon italialainen ripottele pestopastan päälle koskaan parmesaania, mutta me halusimme rikkoa sääntöä ja turautimme parmesaanikeot annostemme päälle. Koristeeksi vielä basilikan lehtiä ja ihan vähän Pasta Basilico -nimistä maustetta pintaan niin nams, makunautinto oli taattu. Tästä tuli aivan hurrrrjan hyvää ja seuraavana päivänä harmitti, että tein pestopastaa vain kaksi pientä annosta, ja ne molemmat syötiin heti. Nyyh, pestopasta olisi maistunut minulle seuraavanakin päivänä ja sitä seuraavana ja sitäkin seuraavana jne. jne. Onneksi sen tekeminen on havaittu täten niin simppeliksi hommaksi, että taidankin perustaa keltaiseen keittiöön oman pestopastatehtaan. Mikä ihana ajatus! Pelkkää pestopastaa päivästä toiseen. En varmasti kyllästyisi siihen koskaan.