Kanaruoat
Corn Flakes -kanatortillat
Bongailen toisinaan somesta hauskoja reseptejä testattavakseni. Tätä corn flakeseilla kuorrutettua kanaa tortillan välissä mainostettiin kevyempänä ja proteiinipitoisena vaihtoehtona hampurilaiselle. Itse tykästyin siihen, että se vaikutti helpolta ja maukkaalta. Vantaan kasvattia ei haitannut, että ruoassa on mukana myös sekä suolakurkkua (tai maustekurkkua) että suolakurkkulientä. Myrttisen suolakurkuilla on aina paikka sydämessäni. Sen lisäksi että pidän kurkuista kovasti, edustaa Myrttisen kurkut minulle sitä risteystä, josta pyöräiltiin lapsena Kuusijärvelle uimaan. Puhuimme aina Myrttisen risteyksestä ja kurkkutehtaan logo on syöpynyt mieleeni ikuisiksi ajoiksi. Hyvällä tavalla. No, se suolakurkuista ja maustekurkuista ja Myrttisestä. Nyt tehdään corn flakes -kanatortilloja, joiden kokoamiseen voi osallistaa vaikka koko perheen. Meillä lapset oli tästä ihan innoissaan. Corn Flakes -kanatortilla 4 annosta…
Butter Chicken eli intialainen voikana
Käsi ylös jos pidät butter chickenista eli suomalaisittain voikanasta. Veikkaan että aika monta kättä nousee ylös. Onhan butter chicken suomalaisten eniten tilaama annos nepalilaisissa ja intialaisissa ravintoloissa. Meidän perheessäkin pidetään kovasti butter chickenista – niin ravintolassa, valmisruokana kuin itse tehtynäkin. Tällä reseptillä maukas ja mausteinen, mutta silti ihanan lempeä, ruoka syntyy näppärästi arki-iltanakin. Butter Chicken eli voikana 4 annosta Lisäksi: Ruskista broilerin suikaleet pannulla voissa ja siirrä sitten lautaselle odottamaan. Pilko sipuli, valkosipuli ja chili. Kuullota niitä voissa pannulla. Lisää pannulle inkivääri, garam masala ja juustokumina. Kääntele hetki ja lisää sekaan paseerattu tomaatti ja tomaattisose. Mausta ripauksella suolaa ja sokeria. Kuumenna kastike kiehuvaksi ja lisää sinne ruskistetut broilerit. Anna muhia…
Rakuunakana – Herkullinen ja supernopea arkiruoka
Rakuunakana on kiireisen arjen herkullinen pelastus. Ilkka Uusivuoren nopea versio Mysi Lahtisen alkuperäisestä rakuunakanasta julkaistiin viime kesänä Glorian Ruoka & Viini -lehdessä. Tässä on minun hieman sovellettu versio, joka on melkein kuin Ilen, mutta ilman broilerimaustetta ja kevätsipulilla. Kyseessä on supernopea ja maukas arkiruoka, johon ei tarvinnut ostaa montaa asiaa kaupasta. Ruoka voisi periaatteessa maistua hyvin myös lapsille. Meillä maistui tällä kertaa vain toiselle. Toinen vierasti rakuunan makua.
Pollo limonello – sitruunainen kanapasta
Pollo limonello ei olekaan mikään tavallinen sitruunainen kanapasta vaan ihan älyttömän kivasti maustettu herkku. Pastan täyteläinen ja monivivahteinen maku tulee inkivääristä, kurkumasta, valkosipulista, cayennepippurista, hunajasta, jogurtista ja tietysti kanasta ja sitruunasta. Ei ole ihme, että Pollo limonello pitää jonkinlaista kulttimainetta yllä. Onhan tämä nyt varsin nerokas ruoka.
Pollo alla cacciatora
Italialaisessa keittiössä käytetään paljon sieniä ja usein sieniruoat on nimetty “metsästäjän tapaan” eli alla cacciatora. Sikke Sumarin “Ruokaa rakkaudella” -kirjasta löytyy ihanan lämpöinen broileripata Pollo alla cacciatora, jossa koipinuijat maustetaan tomaatilla, sienillä, pekonilla, valkoviinillä, yrteillä ja sipuleilla. Makua ruoasta ei varmasti tule puuttumaan, se käy selväksi jo aineksia lukiessa. Vaihdoin koipinuijat broilerin paistileikkeisiin, mutta muuten noudattelin tarkasti Siken reseptiä. Kaveriksi pollo alla cacciatora sai keitettyjä perunoita ja tuhti maukas sapuska vei ajatukset syksyisiin tunnelmiin.
Kanapiccata ja rikotut perunat
Kanapiccata. Kuulostaa vähän Italialta, mutta en jostain syystä tunnista sitä italialaiseksi. Ei kun google esiin siis ja kysymään, mikä ja mistä kotoisin on kanapiccata? Sana piccata tulee tosiaan Italiasta. Tarkemmin ottaen Pohjois-Italiasta Milanon ja Lombardian alueelta. Se tarkoittaa ohueksi nuijitun vasikanlihan pyörittelyä vehnäjauhoissa ja kypsentämistä valkoviinissä sitruunan ja kapristen kera. Kuulostaa kieltämättä hyvinkin keskieurooppalaiselta. Kanasta tehty piccata taas on tunnetumpi USA:ssa. Itse törmäsin reseptiin Vera Jordanovan Don’t Miss A Bite -keittokirjan sivuilla, joilla Vera jakaa makumuistojaan maailmalta. Kanapiccata on yksi niistä ja todella herkullinen sellainen.
Thaimaalainen kanakeitto
Tämä keitto oli todellinen menestys. Sain aamulla idean, että haluan tehdä jotain ihanaa mausteista keittoa, jossa on kookosmaitoa ja mahdollisimman paljon makua. Chilin potkuakin saa olla. Ajatukset lähti laukkaamaan Thaimaahan ja pian olin kehitellyt lapsiperhearkeen sopivan helpohkon keittoreseptin, jonka aineksia lähdettiin hakemaan kaupasta. Iltapäivällä keitto valmistui näppärästi, vaikka utelias pikkubloggaaja roikkuikin lahkeessa kiinni. Ja se maku! Se oli ihan mieletön. Onneksi tuli tehtyä iso satsi. Tähän ei nimittäin kyllästynyt, vaikka söinkin samaa soppaa monena peräkkäisenä päivänä.
Kana-ananaskeitto
Thaimaalaiset kookosmaitoon tehdyt sopivan mausteiset keitot ovat aina olleet mieleeni, mutta tämä keitto onnistui silti yllättämään maukkaudellaan. Eniten yllätti ehkä se, että resepti on peräisin Fit-lehdestä (numero 3/2016), jonka ruokaosion olen aiemmin selannut ohi sen suuremmin inspiroitumatta. Tähän kana-ananaskeittoon jäin kuitenkin jumiin ja päätin testata sitä. Reseptiä on muokattu ihan hippasen meille sopivammaksi, mutta perusidea ja raaka-aineet ovat samat kuin lehdessä. Koska resepti on Fit-lehdestä, on sen oltava terveellinenkin, eikö? Ainakin sopassa on proteiinia ja kasviksia mukavasti ja kuten jo totesin, maku on todellakin kohdallaan. Broileri saa makua punaisesta currytahnasta ja tuore ananas raikastaa keittoa ihanasti. Väitän että ilman ananasta keitto ei olisi ollenkaan niin hyvä kuin nyt. Älä siis…
Suolapähkinä-jalapenobroileri
Meillä syödään paljon kanaa. Se on hyvää, terveellistä, helppoa ja proteiinipitoista, mutta väistämättä toisinaan aika tylsää. Sama kananrinta köllöttelee lautasella tuon tuosta ja pian se alkaa maistua pahvilta. Vaihtelu virkistäisi, eikö? Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytyi mainio sivu, jossa aivan tavallista grillikanaa oli maustettu kolmella eri tapaa. Yksi niistä jäi kummittelemaan mieleeni ja eräänä päivänä kannoin kaupasta kotiin kanafileiden lisäksi jalapenoa ja suolapähkinöitä. Hunajaa olikin kaapissa jo valmiina.
Hunajainen pistaasibroileri
Syntymäpäiväni osui tänä vuonna perjantaille ja vaikken juhlistanutkaan vanhenemispäivää mitenkään sen kummemmin, oli koko viikonloppu silti jollain tapaa erityinen. Sain ihania yllätyksiä ja korkkasimme Henkan kanssa shampanjan perjantai-iltana synttärin kunniaksi. Voi miten hyvältä se maistuikaan. Olin koko viikonlopun ajan itselleni armollinen. Treenasin vain jos huvitti, pötkähdin sohvalle lukemaan kirjaa jos huvitti ja tein töitä koska huvitti. Iltaisin herkuttelimme hyvällä ruoalla ja katselin äidin lähettämiä videoita lapsuudestani. Ne vasta olivatkin hauskoja.
