Kanaruoat

  • Rakuunakana – Herkullinen ja supernopea arkiruoka

    Rakuunakana on kiireisen arjen herkullinen pelastus. Ilkka Uusivuoren nopea versio Mysi Lahtisen alkuperäisestä rakuunakanasta julkaistiin viime kesänä Glorian Ruoka & Viini -lehdessä. Tässä on minun hieman sovellettu versio, joka on melkein kuin Ilen, mutta ilman broilerimaustetta ja kevätsipulilla. Kyseessä on supernopea ja maukas arkiruoka, johon ei tarvinnut ostaa montaa asiaa kaupasta. Ruoka voisi periaatteessa maistua hyvin myös lapsille. Meillä maistui tällä kertaa vain toiselle. Toinen vierasti rakuunan makua.

  • Pollo limonello – sitruunainen kanapasta

    Pollo limonello ei olekaan mikään tavallinen sitruunainen kanapasta vaan ihan älyttömän kivasti maustettu herkku. Pastan täyteläinen ja monivivahteinen maku tulee inkivääristä, kurkumasta, valkosipulista, cayennepippurista, hunajasta, jogurtista ja tietysti kanasta ja sitruunasta. Ei ole ihme, että Pollo limonello pitää jonkinlaista kulttimainetta yllä. Onhan tämä nyt nerokas.

  • Pollo alla cacciatora

    Italialaisessa keittiössä käytetään paljon sieniä ja usein sieniruoat on nimetty “metsästäjän tapaan” eli alla cacciatora. Sikke Sumarin “Ruokaa rakkaudella” -kirjasta löytyy ihanan lämpöinen broileripata Pollo alla cacciatora, jossa koipinuijat maustetaan tomaatilla, sienillä, pekonilla, valkoviinillä, yrteillä ja sipuleilla. Makua ruoasta ei varmasti tule puuttumaan, se käy selväksi jo aineksia lukiessa. Vaihdoin koipinuijat broilerin paistileikkeisiin, mutta muuten noudattelin tarkasti Siken reseptiä. Kaveriksi pollo alla cacciatora sai keitettyjä perunoita ja tuhti maukas sapuska vei ajatukset syksyisiin tunnelmiin.

  • Kanapiccata ja rikotut perunat

    Kanapiccata. Kuulostaa vähän Italialta, mutta en jostain syystä tunnista sitä italialaiseksi. Ei kun google esiin siis ja kysymään, mikä ja mistä kotoisin on kanapiccata? Sana piccata tulee tosiaan Italiasta. Tarkemmin ottaen Pohjois-Italiasta Milanon ja Lombardian alueelta. Se tarkoittaa ohueksi nuijitun vasikanlihan pyörittelyä vehnäjauhoissa ja kypsentämistä valkoviinissä sitruunan ja kapristen kera. Kuulostaa kieltämättä hyvinkin keskieurooppalaiselta. Kanasta tehty piccata taas on tunnetumpi USA:ssa. Itse törmäsin reseptiin Vera Jordanovan Don’t Miss A Bite -keittokirjan sivuilla, joilla Vera jakaa makumuistojaan maailmalta. Kanapiccata on yksi niistä ja todella herkullinen sellainen.

  • Kana-ananaskeitto

    Thaimaalaiset kookosmaitoon tehdyt sopivan mausteiset keitot ovat aina olleet mieleeni, mutta tämä keitto onnistui silti yllättämään maukkaudellaan. Eniten yllätti ehkä se, että resepti on peräisin Fit-lehdestä (numero 3/2016), jonka ruokaosion olen aiemmin selannut ohi sen suuremmin inspiroitumatta. Tähän kana-ananaskeittoon jäin kuitenkin jumiin ja päätin testata sitä. Reseptiä on muokattu ihan hippasen meille sopivammaksi, mutta perusidea ja raaka-aineet ovat samat kuin lehdessä. Koska resepti on Fit-lehdestä, on sen oltava terveellinenkin, eikö? Ainakin sopassa on proteiinia ja kasviksia mukavasti ja kuten jo totesin, maku on todellakin kohdallaan. Broileri saa makua punaisesta currytahnasta ja tuore ananas raikastaa keittoa ihanasti. Väitän että ilman ananasta keitto ei olisi ollenkaan niin hyvä kuin nyt. Älä siis…

  • Suolapähkinä-jalapenobroileri

    Meillä syödään paljon kanaa. Se on hyvää, terveellistä, helppoa ja proteiinipitoista, mutta väistämättä toisinaan aika tylsää. Sama kananrinta köllöttelee lautasella tuon tuosta ja pian se alkaa maistua pahvilta. Vaihtelu virkistäisi, eikö? Glorian Ruoka & Viini -lehdestä löytyi mainio sivu, jossa aivan tavallista grillikanaa oli maustettu kolmella eri tapaa. Yksi niistä jäi kummittelemaan mieleeni ja eräänä päivänä kannoin kaupasta kotiin kanafileiden lisäksi jalapenoa ja suolapähkinöitä. Hunajaa olikin kaapissa jo valmiina.

  • Hunajainen pistaasibroileri

    Syntymäpäiväni osui tänä vuonna perjantaille ja vaikken juhlistanutkaan vanhenemispäivää mitenkään sen kummemmin, oli koko viikonloppu silti jollain tapaa erityinen. Sain ihania yllätyksiä ja korkkasimme Henkan kanssa shampanjan perjantai-iltana synttärin kunniaksi. Voi miten hyvältä se maistuikaan. Olin koko viikonlopun ajan itselleni armollinen. Treenasin vain jos huvitti, pötkähdin sohvalle lukemaan kirjaa jos huvitti ja tein töitä koska huvitti. Iltaisin herkuttelimme hyvällä ruoalla ja katselin äidin lähettämiä videoita lapsuudestani. Ne vasta olivatkin hauskoja.

  • Thaimaalainen soijapalakastike

    Muuton yhteydessä kaikki kaapit tuli käytyä läpi ja niistähän löytyi taas vaikka mitä lihoiksi laitettavaa. Ensimmäisten joukossa lihaa lautaselle pääsi leikkimään vajaa pussi soijapaloja. Jos et ole soijan ystävä, voi tähän reseptiin käyttää vaikkapa broilerin suikaleita. Älä tuolloin kuitenkaan keitä niitä vedessä vaan ruskista liha ihan normaalisti. Resepti soijapaloille löytyi tällä kertaa Thaimaasta ja valmiin maustetahnan ansiosta tämä on helppoa ja nopeaa arkiruokaa parhaimmillaan.

  • Grillikanasalaatti

    Maukasta grillikanaa, rapeaa salaattia, meheviä kirsikkatomaatteja, parmesaania, pähkinöitä ja kaiken kruunaa sweet chili -kastike. Eikö kuulostakin hyvältä? Tämä resepti syntyi, kun meidän piti keksiä jotain nopeaa tarjottavaa, joka sopi häädieettiimme ja joka on tottakai mahdollisimman hyvän makuista. Alun perin tästä ei edes pitänyt tehdä postausta, mutta salaatti onnistui niin hyvin, että halusin vinkata superhelposta nopeasti arki-iltanakin syntyvästä kesäsalaatista teillekin. Ota resepti talteen!

  • Mandariinibroileri

    Kun olin vielä pieni pellavapäinen lapsukainen, syötiin meillä usein viikonloppuisin kanaa. Pöytään nostettiin kokonainen uunissa pitkään muhinut broileri, josta iskä leikkasi jokaiselle sopivan palan. Minulle ja veljelle koipipalat ja iskälle ja äidille rintalihaa. Se oli aina jotenkin juhlava hetki, kun koko perhe kokoontui saman pöydän ääreen, ja sain järsiä koipipalaani yllättävän kärsivällisellä hartaudella noin niin kuin lapseksi, jonka kaverit odottivat jo ulkona leikkien jatkumista. Rapeaksi paistuneen nahan jätin aina viimeiseksi, sillä se oli parasta.