Päivä La Morrassa Piemontessa
Käynnistämme avomallisen Fiatin viinitilan pihalla. Uni maittoi hyvin Cascina Meriamen viehättävässä B&B:ssä ja istumme pirteinä autossa. Aurinko paistaa lämpimästi Piemonten kesäkuussa. Kuuntelemme Spektin Forza Italiaa, vaikka tilanteeseen sopisi vielä paremmin italialainen radiokanava hengästyttävän nopeine välispiikkeineen ja hymyn huulille tuovine biiseineen. Mutkittelevat tiet vievät meitä kohti La Morraa. Pieni Fiat puksuttaa ylöspäin sinnikkäästi. Olemme melkein perillä kun näemme mutkassa viehättävän näköalapaikan. Pysäytämme tien sivuun ja astumme ulos autosta. Maisemat ovat upeat ja jatkuvat pitkälle, vaikka pieni aamuinen utu sumentaakin kaukaisimman horisontin. Viiniviljelmät hohtavat vihreinä kumpuilevassa maisemassa ja siellä täällä näkyy pieniä kyliä, yksittäisiä rakennuksia uima-altaineen ja mutkittelevia teitä, joilla huristelevat sulassa sovussa sekä autoilijat että polkupyöräilijät.
Ranskalaisista viineistä
Meillä on ollut missio. Olemme yrittäneet opetella ranskalaisia viinejä ja löytää maan viinitarjonnasta lempparimme. Helppo homma! Vai onko sittenkään? Shampanjoista, ranskalaisista valkoviineistä ja roseeviineistäkin on helppo löytää lemppareita, mutta punaviinit ovat osoittautuneet melkoiseksi haasteeksi. Olemme kantaneet Alkosta kotiin useammankin erilaisen ranskalaisen punkun, joita olemme maistelleet sekä sellaisenaan että erilaisten ruokien kanssa. Emmekä ole erityisemmin pitäneet yhdestäkään.
Itä-Hakkila – Lenkillä lapsuusmaisemissa
Lapsuusmaisemiin palaamisessa on jotain äärimmäisen haikeaa ja nostalgista. Muistot heräävät henkiin ja vanhoja tuttuja maisemia katsoo uusin silmin. Kaikki näyttää pienemmältä kuin muistikuvissa. Välimatkat ovat lyhyempiä. Vain puut ovat kasvaneet. Kävin tänä vuonna lenkillä lapsuusmaisemissani Itä-Hakkilassa. Lähdin matkaan Nissaksesta Sotungin koulun vierestä. Aikomuksenani ei ollut mennä niin pitkälle, mutta yhtäkkiä huomasin olevani päiväkodin takana. Siitä oli vain lyhyt ylämäki Merkkipuuntielle ja sitten olinkin jo vanhalla kotitielläni.
Helppo ja herkullinen pataleipä kaurajauhoista
Maistuisiko tuore kauraleipä? Pataleivän taikina syntyy illalla hetkessä ilman vaivaamista, kohoaa yön yli ja paistuu aamulla 45 minuutissa. Tästä on tullut mun ihan vakkariresepti, jota käytän silloin kun tekee mieli tuoretta rapeapintaista leipää, jonka päälle voi sulaa ihanasti. Aamiais- tai brunssivieraille pataleipä on myös ihan ehdoton. Se tykkää olla myös keiton kaverina.
Mitä Wien on?
Vietin viime viikolla pitkän viikonlopun Wienissä. Matkaseuraksi nappasin pitkäaikaisimman ystäväni, joten tiesin reissusta tulevan antoisan, vaikka odotukset itse kaupunkia kohtaan olivatkin ristiriitaiset. Tai oikeastaan niitä ei juuri ollut. En tiennyt lainkaan mikä Wien on kaupunkejaan. Kukaan siellä käyneistä ei erityisemmin hehkuttanut Wieniä kysyessäni mielipidettä kaupungista. Jotkut jopa sanoivat etteivät pitäneet siitä, mutta yleisin vastaus oli, että se on ihan kiva. “Ihan kiva”, ei kerro juuri mitään, joten minä päätin nyt kaupungissa viikonlopun vietettyäni kertoa mitä Wien on. Millaisena se esiintyi minulle tammikuun viileydessä. Mitä se antoi, mikä yllätti, mistä pidin ja mistä en. Tämä ensimmäinen postaus toimii pohjustuksena Wien-sarjalle, joka tulee pitämään sisällään noin viisi juttua Wienistä.
Köyhän ravinnosta arvostetuksi herkuksi – Tiesitkö tämän kaviaarista?
Kaviaari on yksi maailman kalleimmista herkuista ja sitä jos jotain pidetään rikkaiden ruokana. Kilohinta onkin huima ja maku on ainakin minun suuhuni herkullinen. Kaviaari maistuu mereltä ja on koostumukseltaan pehmeää ja rasvaista.
Hetki Helsingissä
Se hetki tuli ihan puskista. Kävelin pitkin Aleksanterinkatua pimeänä tammikuun iltana eikä minulla ollut minnekään kiire. Päinvastoin, juna Järvenpäähän lähtisi vasta yli puolen tunnin päästä, joten minulla oli paljon aikaa tapettavanani. Tallustelin kaikessa rauhassa tutussa kaupungissa ympärilleni katsellen. Olin juuri ihastelemassa Aleksanterinkadun valoja kun se iski. Joku voisi sanoa sitä kliseisesti lämmöksi tai onnen tunteeksi. Siltä kuin olisi tullut kotiin tai huomaisi ensi kertaa vahvasti kuuluvansa johonkin.
Vinkkejä Piemonteen
En voinut estää hymyä nousemasta kasvoilleni kun ajoimme pienellä avomallisella Fiatilla Lombardian ja Piemonten rajan yli kohti Albaa ja Langhen kukkuloita. Tuuli tuiversi hiuksia ja edessä aukesi upeat maisemat viiniviljelmineen ja pienine kylineen. Piemonte hurmasi heti jopa siinä määrin, että voisin hyvin kuvitella asuvani alueella. Kokosin tähän postaukseen pieniä ja isoja vinkkejä sekä muita huomioita Piemonten reissultamme auttamaan muitakin alueelle matkaavia. Piemonte jää helposti trendikkäämpien Italian alueiden kuten ikisuosikki Toscanan, Cinque Terren, Sisilian, Amalfin sekä tunnettujen kaupunkien varjoon eikä siitä ole kirjoitettu yhtä paljon kuin suositummista alueista. Siksikin koin tärkeäksi jakaa vinkkini Piemonteen.
Kappeli – Espan helmi
Jutussa mainitun blinimenun tarjosi Ravintola Kappeli pressitilaisuudessa. Ravintola Kappelin tietävät kaikki helsinkiläiset. Esplanadilla kaupungin ykköspaikalla sijaitseva kaunis rakennus on valmistunut vuonna 1867. Ennen sitä paikalla oli puinen myyntikoju, josta sai limua ja leivonnaisia niin kauan kunnes koju ränsistyi ja tilalle rakennettiin kirkkomaisesta ulkomuodosta nimensä saanut Kappeli. Kappeli avattiin samana päivänä kun Mannerheim syntyi ja kuten tiedämme, molemmista tuli ajan myötä tunnettuja suomalaisia. Kappeli oli alkuun suosittu kesäpaikka, josta sai 1800-luvulla erikoisuutta nimeltä kylmä olut. Eipä ollut kukaan muu ennen ravintoloitsija Josef Wolontista ymmärtänyt tarjoilla olutta viilennettynä. Ja sehän se vasta hitti olikin! Kun Kappelin edustalle rakennettiin vielä Kappelin lava soittokunnan esityksiä varten, oli paikka kaupungin ykkösmenomestana selvä.
Mitä Mäntsälällä tehdään?
Kaupallinen yhteistyö Hirvihaaran kartano, Sälinkään kartano, Hotelli Kartanon Meijeri, Sepänmäen käsityömuseo, Elämyksen Taika ja Panimo Kiiski. ”Mitä Mäntsälällä tehdään? Kuka kertois sen?” No, ehdotan että pidetään Mäntsälä ja mennään käymään siellä. Mitä Mäntsälässä tehdään? Minä kerron sen:
