Spaghetti alla carbonara
Italialaiset klassikkopastat ovat parhaita. Niin maukkaita, yksinkertaisia ja helppoja. Taidan toistaa nyt itseäni, mutta minkäs teet kun ihastut pastaklassikoihin yhä uudestaan ja uudestaan. Tällä kertaa innostuin carbonarasta eli miilunpolttajan spaghetista, joka on tuhti pekonia tai pancettaa sisältävä pasta Laziosta. Carbonaran kastike syntyy yksinkertaisimmillaan kananmunan keltuaisesta, mutta on olemassa myös koulukuntia, jotka lisäävät pastaan kermaa tai koko kananmunan valkuaisineen. Minulle tutuin carbonara on yksinkertaisin keltuaisversio ja sen reseptin haluan jakaa teillekin.
Geokätköily – Luontoa ja lenkkeilyä
Olin koulun liikuntatunneilla hieman toisenlainen nuori. Siinä missä muut rakastivat pesäpalloa ja sählyä, olin minä innoissani aina kun ohjelmassa oli yleisurheilua tai suunnistusta. Olin myös aina vapaaehtoisena lähdössä metsään lenkille joko jalan tai suksilla jos se oli vaihtoehtona. Joskus tosin “lenkille” lähdettiin kotiin syömään jäätelöä tai metsässä olevan laavun katolle ottamaan aurinkoa, mutta ei mennä nyt siihen.
Karitsanfilettä ja portviinikastiketta
Käydessäni läpi kirjahyllyäni keittokirjaprojektin merkeissä olin jo heittämässä erään kirjan pois. Stefan Richterin pihvikirja ei puhutellut jostain syystä lainkaan. Onneksi kirja tuli pelastettua, sillä uudella selailulla ajattelumaailman käännyttyä vähän fiinimpään kotisyömiseen, löysin kirjasta vaikka mitä kiinnostavaa kokattavaa. Yksi niistä oli karitsanfilee yrtti-sinihomejuustokuorrutteella. Kaveriksi portviinikastiketta. Ai maistuisiko? Todellakin! Valmistimme herkulliset annokset eräänä iltana kun halusimme syödä vähän paremmin. Alkuruokana oli simpukkakeittoa ja pääruokana maistui karitsa. Portviinikastikkeen lisäksi teimme karitsanfileelle kaveriksi valkosipuliperunoita. Makunautinnon kruunasi hyvä punaviini, joka oli tällä kertaa shirazia.
Wienin näköalapaikat
Näköalapaikat, kirkontornit, kattoterassit ja kaikki muut korkeat paikat, joista on hienot näkymät ympäröivään maisemaan kutsuvat minua luokseen. Näin siitäkin huolimatta, että korkeanpaikankammoni on melkoinen ja alan jännittää korkeuksiin nousemista usein jo etukäteen. Kattoterassit ovat kenties helpoimpia sietää, mutta kaikki liikkuvat/huojuvat ja korkealla ulkoilmassa olevat paikat kammottavat. Silti löydän itseni usein korkeuksista. Niin kävi Wienissäkin. Kiipesimme heti ensitöiksemme kirkontorniin, jonka kapea ja hämärä portaikko oli hitusen ahdistava. Pahempaa oli kuitenkin kurkata tornin pienistä ikkunoista ulos ja nähdä kuinka korkealla kiipeän. Itse näköalapaikka sijaitsi kokonaan sisätiloissa ja ulos näki vain suhteellisen pienistä ikkunoista, joten kammo ei päässyt enää siellä valloilleen. Huomaan usein käyvän myös niin, että kun olen tarpeeksi korkealla, pelko väistyy.…
Broileripyttipannu
Aloitin vuoden alussa keittokirjaprojektin, jonka ideana on käydä läpi kaikki kirjahyllyn keittokirjat testaten jokaisesta vähintään yksi uusi resepti. Annoin itselleni luvan edetä juuri siihen tahtiin kun tuntuu hyvältä, ettei kiva projekti tuottaisi turhia paineita. Sopiva tahti on ollut noin yksi kirja viikossa kunnes tuli koronaepidemia ja tahti kiihtyi hieman. Olen keittänyt kookospuuroa, leiponut lasten kanssa suklaamuffinsseja, nautiskellut pasta carbonaraa ja herkutellut raikkaalla sitrussalaatilla. Keittokirjaprojektin myötä ruokavalioni on monipuolistunut ja takataskuun on jäänyt ideoita ja jopa uusia luottoreseptejä. Yksi kirja sai lähteä kun epäilyttävä turkkilainen keittokirja ei onnistunut testireseptinkään myötä vakuuttamaan vaan oikeastaan päinvastoin. Harmaa epämääräinen munakoisomössö ei ollut hyvää. Stalinin makaronit on yksi lempikirjoistani sen sisältämien tarinoiden ansiosta. Historialliset tarinat…
Makumatkoja kotikeittiössä
Meillä oli aikoinaan tapana tehdä pitkiä makumatkoja kotikeittiössämme kokkaillen eri maiden ruokia. Teemana saattoi olla jokin tietty maa, matka maailman ympäri tai makumatka maihin, joihin emme halua oikeasti matkustaa. Makumatkoja oli hurjan kiva järkätä ja nyt kun lapsemme alkavat olla jo vähän isompia kuin pikkuvauvoja, mahdollistaa elämäntilanne vanhaan kivaan perinteeseen palaamisen. Nyt voimme tehdä ruokaa taas vähän pidemmän kaavan mukaan, herkutella rauhassa kun lapset nukahtavat tai toisinaan jopa maistella heidän kanssaan uusia makuja. En haluaisi sanoa k-sanaa ääneen, mutta kyllä vaan valloillaan oleva koronaeristäytyminenkin vaikuttaa kokkausintoon positiivisesti. Nyt kun ravintoloihin ei pääse nauttimaan pitkiä illallisia, on sellaisia järjestettävä kotona. Eilen esimerkiksi nautiskelimme alkuruoaksi kermaista simpukkakeittoa ja pääruoaksi sinihomejuustokuorrutettua karitsaa portviinikastikkeella.…
Ideoita arkiruokailuun – 17 helppoa reseptiä
Arkiruokailuun kaivataan aina vaihtelua. Sitä kun tahtoo jumiutua helposti niihin samoihin ihan hyviin ja toimiviin, mutta vähän tylsiin resepteihin. Arjen kiireessä ei tule mietittyä uusia ruokia, vaikka mieli ja makunystyrät ilahtuisivat vaihtelusta. Kokosin tähän peräti 17 helppoa arkiruokareseptiä, joiden avulla saat uusia makuja, ideoita ja inspiraatiota arkiruokailuun. Nappaa talteen puhuttelevimmat ja kokeile ensimmäistä reseptiä vaikka heti tänään.
Viinimatkalla Wienissä
Oon mä juonut viinii Wienissä ja oppinut samalla yhtä jos toista itävaltalaisista viineistä. Itävaltalaiset viinit Grüner Veltliner etunenässä ovat olleet hienoisessa nosteessa myös Suomessa, joten oli siksikin mielenkiintoista paneutua pienen eurooppalaisen viinimaan antiin. Itävallan historia viinimaana on mielenkiintoinen. Se on yksi maailman vanhimmista viinimaista ja 1900-luvun alussa se tuotti jopa kolmanneksi eniten viiniä koko maailmassa. Sanotaan että viini on itävaltalaisille yhtä merkittävä osa kulttuuria kuin mitä olut on saksalaisille. Wien on myös maailman ainoita pääkaupunkeja, joka on samalla menestyksekäs viinialue. Kaupunkia ympäröiville viinitiloille ja -tarhoille onkin helppo suunnata julkisen liikenteen avulla. Me emme tutustuneet talvisella reissullamme tähän vaihtoehtoon, mutta Anna-Marian blogista löytyy mainio vinkki paikallisten suosimasta Gumpoldskirchen-viinialueesta 30 kilometrin päässä…
Järvenpään ja lähiseutujen parhaat
Järvenpää on kuulkaa hyvä paikka asua. Voin julistaa näin viiden vuoden asumiskokemuksen perusteella. Läheltä löytyy kaikki tarvittava lapsiperheemme tarpeisiin emmekä ole ihan hetkeen suuntaamassa täältä pois. Olemme löytäneet paikkamme. Aloin miettiä lempipaikkojani Järvenpäässä ja muualla lähiympäristössä matkailu mielessäni, sillä Tuusulanjärven alue jos jokin on mainio matkakohde, jonne tullaan kauempaakin. Listasta tuli pitkä ja päätin julkaista sen täällä teidän iloksenne. Mukaan livahti ravintoloiden ja nähtävyyksien lisäksi muutama kohta myös heille, jotka asuvat täällä tai lähistöllä ja kaipaavat esimerkiksi kuntosalia tai kampaajaa.
Eivätkö italialaiset koskaan kyllästy perinneruokiinsa?
“Tämä on nonnan reseptillä tehty!”, kertoo italialainen ylpeänä tarjotessaan ruokaa vieraalle. “Tätä samaa ohjetta on käytetty suvussamme vuosikausia. Se on ainoa oikea tapa.” Italialaiset ovat ylpeitä perinneresepteistään. Italiassa syödään italialaista ruokaa. Sinne on vaikea tunkeutua trendiravintolan konsepti taskussa ja saada ravintola menestymään. Se saattaa onnistua hyvällä tuurilla modernissa Milanossa, mutta tuskin muualla. Italiassa syödään italialaista ruokaa. Piste.
