Kappeli – Espan helmi
Jutussa mainitun blinimenun tarjosi Ravintola Kappeli pressitilaisuudessa.
Ravintola Kappelin tietävät kaikki helsinkiläiset. Esplanadilla kaupungin ykköspaikalla sijaitseva kaunis rakennus on valmistunut vuonna 1867. Ennen sitä paikalla oli puinen myyntikoju, josta sai limua ja leivonnaisia niin kauan kunnes koju ränsistyi ja tilalle rakennettiin kirkkomaisesta ulkomuodosta nimensä saanut Kappeli.
Kappeli avattiin samana päivänä kun Mannerheim syntyi ja kuten tiedämme, molemmista tuli ajan myötä tunnettuja suomalaisia. Kappeli oli alkuun suosittu kesäpaikka, josta sai 1800-luvulla erikoisuutta nimeltä kylmä olut. Eipä ollut kukaan muu ennen ravintoloitsija Josef Wolontista ymmärtänyt tarjoilla olutta viilennettynä. Ja sehän se vasta hitti olikin! Kun Kappelin edustalle rakennettiin vielä Kappelin lava soittokunnan esityksiä varten, oli paikka kaupungin ykkösmenomestana selvä.
Kappelissa viihtyivät muiden muassa Eino Leino, Jean Sibelius, Akseli Gallen-Kallela sekä Oskar Merikanto. Jean Sibeliuksen jalanjäljissä minäkin suuntasin Tuusulanjärven alueelta kohti Helsinkiä ja Kappelia ollen näin toinen merkittävä Tuusulanjärven asukki Kappelissa. Vai miten se nyt meni.
Me ei kuitenkaan olla Sibben kanssa päästy Eino Leinon tasolle asti Kappelin merkkihenkilöinä, sillä meillä ei ole omaa vakkaripöytää, toisin kuin Leinolla, jonka kantapöytä löytyy edelleen rakennuksen länsisiivestä. Eino valitsi pöytänsä sen mukaan, että siitä näki suoraan Kämpin ovelle. Jos Sibelius ja kumppanit menivätkin Kappelin sijasta Kämpiin, vaihtoi Einokin naapurikuppilaan. Se oli sitä aikaa ennen kännyköitä.
Siihen aikaan oli myös tavallista maksaa ruoasta taiteella ja Kappelissa onkin yhä upeita kuuluisien taiteilijoidemme teoksia nähtävillä. Osa on maalattu suoraan seinään ja näin ollen nykyisessä Kappelin keittiössäkin komeilee muutama taideteos. Niitä ei seinästä noin vaan siirretäkään, joten siinähän ovat, kiireisten kokkien ilona kattoon kohoavan lautaspinon vieressä.
Minun ajatukseni alkoivat harhailla taiteesta blineihin. Kappelin bliniviikot olivat juuri alkaneet ja odotin lempiherkkuani yhtä malttamattomana kuin Kappelin kuulua lounasta ennen muinoin syömään saapuneet helsinkiläiset.
Nautiskelimme blinimenun, joka alkoi kuohkealla hummerikeitolla. Keiton intensiivinen maku oli kovasti mieleeni.
Blini oli paksu ja rapeapintainen. Sen kaverina tarjoiltiin siianmätiä, punasipulia, smetanaa, poromoussea, kylmäsavulohitartaria, katkarapuskagenia, suolakurkkua ja metsäsienisalaattia. Oma suosikkini on aina vaan mädin, sipulin ja smetanan yhdistelmä. Suolakurkustakin pidän kovasti jos sen kanssa on tarjolla hunajaa ja smetanaa. Nyt ei ollut.
Blinien kanssa suositellaan juotavan joko kuohuvaa, alsacelaista rieslingiä tai olutta. Kysy suosituksia tarjoilijalta ja jos kaipaat stydimpää juomaa, on hyvin viilennetty vodka oiva kaveri rasvaisille blineille. Tiesitkö muuten kuinka paljon voita käytetään yhden blinin paistamiseen? Noin desi kuulemma. Että jos ihmettelet miksi maha tulee niin nopeasti täyteen bliniannoksen äärellä, niin syy saattaapi olla siinä.
Blinimenuun kuuluu vielä vapaavalintainen jälkiruoka jälkkärilistalta. Meille oli valittu valmiiksi suklaata ja kirsikkaa yhdistelevä panna cotta. Se oli varsin onnistunut annos sekin, joskin vatsa alkoi olla siinä vaiheessa jo niin täynnä voita bliniä, ettei edes jälkiruokamahaan meinannut mahtua enää mitään.
Kappeli on eittämättä kaunis rakennus. Se ei ole mikään pikkanen kappeli. Rakennuksella on merkittävän pitkä historia ja kuten kaikilla itseään kunnioittavilla vanhoilla rakennuksilla, on Kappelilla myös omat kummituksensa. Kuulimme niistäkin mielenkiintoisia tarinoita alakerran kellariin tutustuessamme.
Nykyään Kappelissa on ravintolan ja kellarin lisäksi suosittu kahvila sekä kesäterassi. Kappeli toimii myös juhlapaikkana ja sen edustalla olevalla Espan lavalla soitetaan yhä kesäisin elävää musiikkia. Parhaillaan Kappelissa on tosiaan meneillään bliniviikot, joiden antimia pääsee nautiskelemaan 29.3. asti.
Lue lisää bliniviikkojen tarjonnasta.
