Ramen burger
Ruokamedioissa on alkanut vilahdella hassuja hampurilaisia, joiden sämpyläosat on tehty nuudelista. Kyseessä on ramen burger, josta povataan seuraavaa ruokamaailman hittiä. Minä tartuin kerrankin trendiin ajoissa, enkä vasta sitten kun se on menossa jo ohi, ja kokkailin keltaisen keittiön syövereissä omat versioni ramen burgerista. Aasialaisia makuja sisältävä purilainen on oikein kiva uusi tuttavuus, ja vaikka ajattelin ensin, että sen tekeminen olisi vaikeaa, ei nuudelisämpylöiden väsääminen vaatinut kovin suuria kokkaustaitoja. Pitää osata vain keittää nuudelit, sekoittaa niihin pari kananmunaa ja paistaa. Niin helppoa että mikset kokeilisi näitä jo tänä iltana? Ramen burgerit 3 kpl – 200 g nuudeleita – 2 kananmunaa – 400 g jauhelihaa – 2 rkl soijakastiketta – sipulia…
Saatat myös pitää
Kinkulla täytetyt quesadillat
Pulled poro
Suppilovahverorisotto ja poron ulkofilee
Helpot myslisämpylät
Mikään ei voita uunituoreen leivän tuoksua, makua, pehmeyttä ja rapeaa pintaa. Ai että, jos joka päivä saisi tuoretta leipää niin olisiko aika kivaa? Leipää pitäisi leipoa useamminkin, mutta jotenkin se tuntuu niin monimutkaiselta ja vaikealta, ettei siihen tule ryhdyttyä kovin usein. Haluaisin kuitenkin yrittää tehdä tässä parannuksen ja pistän homman heti käyntiin pyöräyttämällä pellillisen myslisämpylöitä. Myslisämpylät – 4 dl vettä– pussi kuivahiivaa– 1 tl suolaa– 3 dl mysliä (minä käytin blogin kautta saamaani Dr Oetkerin Vitalis 7 viljaa Hedelmä & marja -mysliä)– 3 dl sämpyläjauhoja– 3 dl vehnäjauhoja– 2 rkl öljyä Lämmitä vesi 42-asteiseksi, eli vähän lämpimämmäksi kuin kädenlämpöinen. Niin tai jos sinulla sattuu olemaan kuumetta yli 40-astetta niin sitten…
Martinan marokkolainen salaatti
Keittiöömme päätyi hieman yllättäen 4 kiloa perunoita. Otin perunasäkit haasteena ja leikin olevani oman MasterChef-mysteerilaatikon äärellä. Mitä sinä kokkaisit perunasta? Ilokseni mieleen tuli heti useampikin idea perunoiden hyödyntämiseen ja ensimmäiseksi keltaisessa keittiössä syntyi marokkolaistyylinen salaatti perunasta, halloumista ja kikherneistä. Tämä ei ole varsinaisesti mikään virallinen marokkoresepti, mutta koska se herätti minussa marokkolaisviboja ja tyrkkäsin siihen marokkolaisia mausteita, saa se luvan kulkea nimellä Martinan marokkolainen salaatti. Martinan marokkolainen salaatti – 500 g perunoita (Oh shit, vielä 3,5 kiloa jäljellä!) – paketti halloumia – purkki kikherneitä – kurkumaa – inkivääriä – kanelia – suolaa ja pippuria – persiljaa – salaattisekoitus – (kevät)sipulia – 1 dl maustamatonta jogurttia tai majoneesia – 1 lime…
Vichyssoise eli ranskalainen peruna-purjokeitto
Nyt ollaan taas äärimmäisen yksinkertaisten asioiden äärellä, vaikka otsikon sanan ääntäminen ei siltä tunnukaan. Ollaan myös isojen oivallusten ääressä, sillä tämä ranskalainen purjo-perunakeitto on taas yksi hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertainen on ruokamaailmassa usein parasta. Henkkakin ihmetteli soppaa lusikoidessaan, miten se voi olla niin hyvää, vaikka siinä on vain perunaa. Ja vähän jotain muutakin, mutta enimmäkseen perunaa. Niinpä, samaa mietin itsekin. Peruna-purjokeitto eli vichyssoise – 5 perunaa – purjo – 1 l kanalientä (kasvissyöjälle sallittakoon lupa käyttää kasvislientä) – timjamia – 2,5 dl kermaa – ruohosipulia – suolaa ja valkopippuria Pilko purjon valkoinen osa ja kuullota sitä kattilan pohjalla tilkassa öljyä tai voita. Pese, kuori ja pilko perunat ja tyrkkää…
Eräät rapujuhlat
Henkka sai eräänä päivänä loistoidean: Pidetään rapujuhlat! Joo, pidetään vaan, mutta missä? Nykyinen kotimme on muuttolaatikoiden valtaama ja keskeneräinen omakotitalommekaan ei ota ruokavieraita vastaan vielä pitkään aikaan. Pidetään ne Vaaralassa kavereiden luona. Jes, sovittu! Ilmoitus asianosaisille (moi, me pidetään teillä rapujuhlat) ja juhlien suunnittelu sai alkaa. Minä otin vastuulleni jälleen jälkiruokaosaston ja ylläripylläri tein taas kaksi jälkkäriä kun en osannut valita kumman vaihtoehdoista valmistaisin. Niinpä Vaaralaan kannettiin sekä mansikkatiramisua että snickerskakkua. Molempien reseptit ilmestyy blogiin myöhemmin. Pääosan esittäjiä, eli punaisia rapuystäviä varasimme noin 100 kappaletta seitsemälle ruokailijalle ja se riitti juuri passelisti. Kaikki tuli syötyä ja enempää emme kaivanneet. Taisimme tosin olla normaalia innokkaampia ravunsyöjiä, ohjeissa kun yleensä sanotaan, että…
Rakkaudesta Helsinkiin: Hakaniemi ja Merihaka
Tällä kertaa minä ja äiti lähdimme tallustamaan meille vuosien myötä kovin tutuksi tulleille kulmille Hakaniemeen. Siitä jatkoimme matkaamme Merihakaan ja lopulta myös syvemmälle Kallioon ja Sörnäisiin, mutta Kalliosta ja Sörnäisistä kirjoitan myöhemmin oman juttunsa. Tänään hengaillaan äidin pitkäaikaisen työpaikan lähistöllä Hakaniemessä ja käydään myös ahdistumassa Merihaan rumuudesta. Hakaniemessä kävin tasaisin väliajoin jo ihan pikkutyttönä. Kävimme hakemassa sieltä työpäivän päätteeksi eräästä sivuovesta putkahtavan äidin kun lähdimme perheen kera mökille. Tänne minä tulin myös ensimmäistä kertaa itse bussilla joskus pikkutyllerönä. Otin usein kaverin mukaan ja tärkeä osa päivää oli Hakaniemen Mäkissä syöminen. Otin aina jonkun hampurilaisaterian ja Sunday-jäätelön, johon pyysin joka toinen kerta kinuskikastiketta ja joka toinen kerta suklaata kun en osannut…
Lisää cookie popseja
Muistatteko vielä ihanat cookie popsit, joilla herkuteltiin viime huhti-toukokuun vaihteessa? Eli nämä siis. Minä ainakin muistan, sillä mitään näin suloisen makuista ei voi hevillä unohtaa. Eikä edes jazzilla (ehe, ehe..). Koska Domino-kekseistä tehdyt cookie popsit olivat parasta jälkiruokaa pitkään aikaan, piti niitä tietysti tehdä lisää. Kas tässä uusia makuyhdistelmiä: – paketti banaanidominoita – puoli pakettia Marabou-tuorejuustoa – maitosuklaata – paketti vadelmadominoita – puoli pakettia Marabou-tuorejuustoa – tummaa suklaata – paketti vaniljadominoita – puoli pakettia mascarponea – valkosuklaata Ja hommahan meni niin, että ensin Dominot murskataan ja keksimuru sekoitetaan tuorejuustoon. Massasta muotoillaan palloja ja pallot jähmettyvät jääkaapissa. Kuorrutteeksi tuleva suklaa sulatetaan ja pallot dipataan sulassa suklaassa. Pinnalle ripotellaan vielä nonparelleja ja…
Rakkaudesta Helsinkiin: Etu-Töölö
Töölön seikkailumme jatkuu Hesperiankatujen eteläpuolella eli Etu-Töölön pitkillä mutkaisilla kaduilla. Viime osassa ihmettelimme äidin kanssa Taka-Töölön rumuutta, ja vaikkei Etu-Töölökään voita kaupunginosien kauneuskilpailuja, on se silti jollain tapaa viehättävämpi kuin kolkko Taka-Töölö. Ensimmäinen kohteemme Etu-Töölössä oli entinen ruotsinkielinen tyttökoulu Minervaskolan. Se on valmistunut vuonna 1929 ja talon ulkoasu edustaa 1930-luvun rokokoota. Koulun ulkoseinillä on muun muassa Apollo- ja Minerva-aiheisia reliefejä ja kieltämättä rakennus on ihan viehättävä nököttäessään siinä pienen puiston katveessa. Minervaskolanin vastapäätä Apollonkatu 13:ssa sijaitsee melko mitättömän näköinen valkoinen asuinrakennus. Talon tarina on kuitenkin hauska. Se on nimittäin rakennettu Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla varoilla ja tunnetaan Taiteilijakoti Lallukkana. Sen asukkaisiin on kuulunut ajan myötä muun muassa Outi Heiskanen,…
Nachokeitto ja täytetyt chilit
Mitä sinulle tulee mieleen sanoista meksikolainen ruoka? Moni ajattelee varmasti tuttuja tortilloja, nachoannoksia juustokastikkeineen sekä jauhelihoineen ja voipa jollekulle tulla mieleen myös chili con carne, texmex-salaatti ja fajitakset. Nämä juuri luettelemani ruoat eivät kuitenkaan ole aitoa meksikolaista ruokaa, vaan texmexiä, eli meksikolaisesta keittiöstä vaikutteita saanutta yhdysvaltalaista ruokaa. Sana texmex tuleekin sanoista Texas ja Mexico. Aitoon meksikolaiseen ruokaan kuuluu samoja elementtejä kuin meille tuttuun texmexiin, mutta se on paljon muutakin. Meksikolainen ruoka on runsasta, värikästä ja kekseliästä. Se on pitkän kulttuuriperinnön rikastamaa, alueittain hyvinkin paljon vaihtelevaa ja se on todellista makujen ilotulitusta. Meksikolainen ruoka on maissia, papuja ja riisiä. Se on lukuisien eri chililajikkeiden taidokasta käyttöä. Se on suklaata, hedelmiä ja…
Chai tee
Syksy. Se on täällä taas. Mutta hei kaverit, ei kuitenkaan masennuta, sillä syksyssä on paljon hyvääkin. Ensinnäkin ne loppukesän hullut sekopääampiaiset poistuvat sinkoilemasta vihaisina ympärillämme. Thank god! Toisekseen yöllä on helpompi nukkua kun on pimeä ja viileämpää (aamuherätyksistä näissä samaisissa olosuhteissa en sano mitään). Kolmanneksi kukapa ei pitäisi maahan pudonneiden lehtien havinasta kenkien alla sellaisena kauniin kirpsakkana ja aurinkoisena alkusyksyn päivänä, jolloin ruskan värit toistuvat kirkkaina joka puolella minne katsoo. Syksy on kaunis. Kaikista parhaita ovat ehkä kuitenkin ne levolliset hetket sohvan nurkassa, kun voi olla vaan ihan rauhassa, katsella ulkona riehuvaa syysmyrskyä, polttaa kynttilöitä ja hörppiä kuumaa juotavaa. Noihin hetkiin sopii aivan täydellisesti höyryävä kupillinen suloisen mausteista chai…
