10 syytä matkustaa Saksaan

Viikon kestävä automatka Saksaan. Sellaista aloimme suunnitella tuossa alkukesästä ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en oikein tiennyt mitä odottaa Saksalta. Olin haaveillut viinimatkasta Saksaan, mutten ollut koskaan ajatellut mitä muuta kivaa Saksassa voisi olla kuin hyvää rieslingiä.

En tiennyt miltä siellä näyttää, millaisia saksalaiset ovat ja mitä muuta Saksassa syödään kuin makkaraa ja hapankaalia. Osasin nimetä vain muutaman kaupungin enkä tiennyt mitään siitä, miten monia erilaisia alueita Saksa pitää sisällään. Asiaa tarkemmin ajateltuani ja varsinkin nyt reissun jälkeen ihmettelen, miksei Saksaa markkinoida turisteille enemmän. Siellähän on vaikka mitä kivaa matkailijalle!

Me vietimme Saksassa viikon autoillen Travemündesta Lübeckin kautta Moselin, Reinin ja Nahen viinialueille. Matkalla takaisin Travemünden satamaan piipahdimme myös Cellen pikkukaupungissa. Mukana oli koko bloggaava perheemme eli minä Martina, Henkka ja yksivuotias pikkubloggaaja. Neljäs jäsen mönki mahassani. Raskaus oli tuolloin melkein puolivälissä, joten olin suhteellisen energinen ja hyvinvoiva, niin että uskalsimme lähteä reissuun ilman pelkoa huonovointisuudesta tai riskeistä, joita loppuraskaus toisi mukanaan.

Viinimatkaa tästä ei osaltani tullutkaan, vaikka maistoinkin muutaman pienen suullisen Henkan lasista, jotta myös minä sain jonkinlaisen käsityksen maan viineistä. Siinä missä Henkka tutustui tarkemmin viinipuoleen, keskityin minä alkoholittomiin juomiin ja ruokaan. Hyvä työnjako siis. Ruoan ja juoman lisäksi otimme selvää siitä, mitä muuta Saksalla on tarjottavanaan. Listasta tuli pitkä ja tiivistin sen kymmeneen kohtaan, jotka kertovat, miksi Saksaan kannattaa matkustaa.

Viini

Saksa on tunnettu valkoviineistään ja etenkin maan rieslingit ovat erinomaisia. Saksalaiset viinit ovat raikkaita, hapokkaita ja hedelmäisiä eli ainakin omaan makuuni juuri täydellisiä etenkin kevääseen ja kesään, jolloin pääsen korkkaamaan tuliaisviinejämme. Saksalaisiin viineihin tutustuminen jatkuu siis tuliaisten voimin kunhan neljäs jäsen on syntynyt. Valkoviinin lisäksi Saksassa tuotetaan myös jonkin verran punaviinejä, mutta riesling on mielestäni tärkein syy sille, miksi viinimatka Saksaan kannattaa ottaa reissusuunnitelmiin.

Moselin ja Reinin jokilaaksojen jyrkät rinteet ovat täynnä viiniviljelmiä, joiden satoa voi maistella alueiden lukuisissa söpöissä pikkukylissä ja toki myös isommissa kaupungeissa. Rinteillä kasvavat viiniköynnökset imevät mineraaleja maaperästä, saavat auringonvaloa myös joen heijastamina ja kypsyvät hitaasti pitkän kasvukauden aikana. Moselin alueella sijaitsee myös maailman jyrkimmät viiniviljelmät ja rinteitä tuijotellessa tulee väkisinkin ihmetelleeksi, kuka on alunperinkään keksinyt istuttaa jyrkkään rinteeseen yhtään mitään ja kuka jaksaa kiivetä päivästä toiseen ylös ja alas mäkeä hoitamassa viiniköynnöksiään. Arvostan.

Rieslingin lisäksi mainitsemisen arvoinen saksalainen viini on ehdottomasti eiswein, joka korjataan vasta kun ilman lämpötila on kahdeksan astetta tai alle. Jälkiruokaviininä käytettyä juomaa kannattaa maistaa tilaisuuden osuessa kohdalle, vaikka viini onkin hinnoissaan ja hintataso nousee vuosi vuodelta ilmaston lämpenemisen johdosta. Meidän vierailumme aikana bongaamamme eisweinit maksoivat 25 – 99 euroa pullolta. Maistoimme eräässä viinikaupassa suulliset ja hyväähän se oli.

Olut ja muut juomat

Jos kerran viini mainitaan, niin sitten on pakko mainita myös saksalaiset oluet. Tunnetaanhan Saksa ennen kaikkea olutmaana. Mekin maistelimme reissumme aikana muutaman kerran olutta, vaikka pääpaino olikin viinissä. Minä join ainoastaan alkoholittomia oluita, mutta Henkka herkutteli aidolla tavaralla pitäen kovasti olutmaistiaisistaan. Päätimmekin reissata Saksaan myöhemmin erikseen olutmatkalle, sillä aiheesta riittää kerrottavaa vaikka kuinka paljon. Olutmatka toteutetaan tietysti mieluiten legendaaristen Oktoberfestien aikaan Müncheniin ja sen lähiseuduille.

Koska raskauteni haittasi alkoholillisten juomien maistelua, otin haltuun alkoholittomat juomat, joita Saksassa riittikin ilahduttavan paljon moneen makuun. Alkoholittomien oluiden lisäksi maistelin monia limuja, mehuja ja alkoholitonta viiniäkin. Lemppareikseni nousi omenoista ja marjoista tehty alkoholiton secco-viini, kirsikkamehu ja ihanan sitruunainen bitter lemon. Mangonektari kävi makeudessaan jälkkäristä. Joimme Saksassa myös ehkä parhaan makuista pullovettä ikinä.

Linnat

Bongasimme reissumme ensimmäisen linnan toisen yön majapaikassamme Cochemin kylässä Moselin alueella. Olimme todella vaikuttuneita kaupunkia vartioivasta Reichsburgin linnasta, joka näkyi hotellihuoneemme parvekkeellekin. Kiipesimme seuraavana aamuna innoissamme linnaan kahville ja ihastelimme upeaa vanhaa rakennelmaa sekä sieltä aukeavia maisemia alas Cochemin kylään.

Kun matka eteni Moselilta Reinille, tuli linnoja esiin lähes joka kulman takaa. Upeitahan ne olivat korkealla jyrkän rinteen reunalla seistessään, mutta matkan loppua kohti alkoi tulla jo pienoinen linnaähky. Niitä oli niin paljon, ettemme jaksaneet enää innostua kuin hienoimmista ja isoimmista. Hienoja ja isoja linnoja kuitenkin riitti lähes joka päivälle ja ehdottomasti yksi Moselin ja Reinin parhaista anneista ovatkin upeat vanhat linnat sekä niiltä aukeavat maisemat alas jokilaaksoon. Kannattaa siis kiivetä katsastamaan ainakin muutama linna. Osassa niistä voi yöpyäkin, toisinaan jopa ihan kohtuulliseen hintaan.

Ristikkotalot

Linnojen lisäksi Saksan ikonisimpiin näkyihin kuuluvat suloiset ristikkotalot, joita moni vanha kaupunki on pullollaan. Perinteisin ristikkotalo on vaalea tummanruskeilla ristikoilla, mutta kaiken värisiä yhdistelmiä löytyy niin pastellisista ristikkotaloista tummempiin versioihin. Näitä ihailemaan en kyllästynyt lainkaan viikon matkallamme!

Flammkuchen

Jännitin etukäteen hieman sitä, löydänkö Saksasta raskausajan ruokavalioon sopivaa ruokaa ja tulevatko makkarat pian korvista ulos, mutta huoli oli turha. Olisin nimittäin voinut elää pelkästään uudella ihastuksellani flammkuchenilla ja niin melkein teinkin reissun ajan.

Puisen lankun päältä tarjoiltava flammkuchen muistuttaa pizzaa, mutta sen pohja on ohuempi ja rapeampi. Perinteisin ja mielestäni paras flammkuchen on täytetty pekonilla, sipulilla ja ranskankermalla, mutta kaikenlaisia muitakin täytteitä löytyy. Syksyisellä matkallamme sesongissa olleet sienet näkyivät reissumme aikana myös flammkuchenien päällä. Muita suosittuja täytteitä olivat ainakin savulohi sekä feta.

Viimeisenä iltanamme Cellen kylässä söimme illallista ravintolassa nimeltä Thaers Wirsthaus ja siellä flammkuchenien täytteet oli viety ihan uudelle tasolle. Täytevaihtoehtoja oli jokaisesta maailman kolkasta. Minä maistoin Etelä-Afrikasta vaikutteensa saanutta flammkuchenia, jossa oli jauhelihaa, bataattia, kevätsipulia, pähkinöitä ja karpaloa. Saattaa kuulostaa oudolta, mutta se oli todella hyvää. Vain mielikuvitus on näköjään rajana flammkuchenin täytteitä valitessa.

Aamiaiset

Ruokamatkailijat tykästyivät kovasti myös saksalaisiin runsaisiin aamiaisiin. Testasimme matkamme aikana peräti seitsemän hotellia aamiaisineen ja jokaisessa oli tarjolla herkullinen sekä erittäin runsas aamiainen.

Tarjolla oli ainakin erinomaisia leipiä, joiden päälle voi levittää voin lisäksi erilaisia marmeladeja tai Nutellaa sekä juustoja, kinkkuja ja muita leikkeleitä. Oli myös munia ja pekonia, jogurtteja ja niiden kaverina rivi purkkeja, joista ripotella annokseen siemeniä, hiutaleita, pähkinöitä ja kuivattuja hedelmiä.

Tarjolla oli myös tuoreita hedelmiä, suolaisia ja makeita leivonnaisia, laaja valikoima teetä ja iso kannu kahvia, joka tuotiin poikkeuksetta pöytään. Kahviin sai joissain paikoissa tavallisen maidon lisäksi myös makeaa kondensoitua maitoa, mikä toi aamiaishetkeen oman ripauksen luksusta. Aamiaisella oli kaikkea mitä kaivata saattaa ja kotona olikin alkuun totutteleminen siihen, ettei tarjolla ollutkaan enää seisovaa pöytää täynnä upeita aamiaisherkkuja ja pöytään valmiiksi kannettua kannullista kahvia.

Siisteys ja puhtaus

Kiinnitin tähän asiaan normaalia enemmän huomiota nyt raskaana ollessani. Kaikkialla oli siistiä ja puhdasta, roskiksia löytyi helposti ja kämäisimmässäkin huoltoaseman wc:ssä oli käsisaippuaa. Monessa wc:ssä oli jopa käsidesi. Koskaan ei tullut sellainen olo, että onpa ällöttävän likaista. Saksa myös tuoksui enimmäkseen hyvältä.

Ystävälliset ja lapsirakkaat ihmiset

Tämäkin on asia, johon tuli kiinnitettyä normaalia enemmän huomiota, sillä Saksan matkamme oli tosiaan pikkubloggaajan ensimmäinen reissu ulkomaille. Olimme toisinaan ihan ällistyneitä siitä, miten ihanasti yksivuotiaamme huomioitiin. Hänelle löytyi ravintolasta värityskuvia, leluja ja eräässä paikassa pikkuinen sai laskun maksamisen jälkeen vielä possulelunkin mukaan otettavaksi. Hotellissa hänen sängylleen oli laitettu pienien pyyhkeiden lisäksi tikkari (jonka äiti söi, hups..) ja muutenkin lapselle hymyiltiin, vilkuteltiin ja juteltiin paljon enemmän kuin mihin olimme Suomessa tottuneet. Uskomattoman lapsirakasta kansaa.

Me aikuisetkin saimme hyvää palvelua ja apua ihan tavallisilta kaduntallaajiltakin esimerkiksi silloin kun etsimme ihmeissämme pikkukylässä hotellimme parkkipaikkaa. Eräs paikallinen setä huomasi vieraan Suomen kilvissä olevan auton, koputti ikkunaan ja kysyi hyvällä englanninkielellä voisiko hän auttaa meitä. Ei aikaakaan kun olimme kartalla ja tiesimme, mistä parkkipaikalle voi ajaa. Pieniä huomaavaisia eleitä tuli vastaan muuallakin jatkuvasti kuin ohimennen. Ihanat saksalaiset. Tämä yllätti ehkä kaikista eniten. En tiennyt että saksalaiset ovat niin kivoja.

Pienet kylät

Reissumme tarkoitus oli kierrellä pikkukyliä isojen ja tunnettujen kaupunkien sijaan, sillä autolla olisi helppo tutkia tuntemattomampiakin helmiä ja päästä paikkoihin, joihin ei lentokoneilla tai junilla niin helposti pääsekään. Onnistuimmekin löytämään upeita kätkettyjä aarteita ja niin söpöjä pikkukyliä, ettemme tienneet minne pitäisi katsoa kun kaikkialla oli niin kaunista. Lemppareitamme olivat ainakin Meisenheim ja Saarburg, Cochem Moselissa sekä Bacharach ja Braubach Reinin varrella. Myös pohjoisemmasta löytyvä Celle oli supersöpö.

Jokimaisemat

Olen toitottanut etenkin viime aikoina kovasti sitä, miten pidän merestä ja viime kesänä ihastuin uudelleen myös järvimaisemiin. Nyt listalle voisi lisätä myös joet, sillä Moselin ja Reinin varrella oli ihan uskomattoman kaunista. Mutkitteleva joki jyrkkien rinteiden välissä oli upea näky ja aloimme haaveilla jokimaisemia hetken katseltuamme pidemmästä jokiristeilystä Euroopassa. Ehkä ensi kesänä?

Mikä sinusta on parasta Saksassa?

Yhteistyössä Rantapallo ja German National Tourist Board.