Martinan marokkolainen salaatti
Kerroinkin jo Keltaisen keittiön Facebook-sivuilla, että Henkka tuli kotiin kaverin polttareista neljä kiloa perunoita mukanaan, mikä tiesi sitä, että nyt pitäisi alkaa kokata perunaruokia. Otin perunasäkit haasteena ja leikin olevani oman MasterChef-mysteerilaatikon äärellä. Mitä sinä kokkaisit perunasta? Ilokseni mieleen tuli heti useampikin idea perunoiden hyödyntämiseen ja ensimmäiseksi keltaisessa keittiössä syntyi marokkolaistyylinen salaatti perunasta, halloumista ja kikherneistä. Tämä ei ole varsinaisesti mikään virallinen marokkoresepti, mutta koska se herätti minussa marokkolaisviboja ja tyrkkäsin siihen marokkolaisia mausteita, saa se luvan kulkea nimellä Martinan marokkolainen salaatti. – 500 g perunoita (Oh shit, vielä 3,5 kiloa jäljellä!) – paketti halloumia – purkki kikherneitä – kurkumaa – inkivääriä – kanelia – suolaa ja pippuria – persiljaa…
Vichyssoise eli ranskalainen peruna-purjokeitto
Nyt ollaan taas äärimmäisen yksinkertaisten asioiden äärellä, vaikka otsikon sanan ääntäminen ei siltä tunnukaan. Ollaan myös isojen oivallusten ääressä, sillä tämä ranskalainen purjo-perunakeitto on taas yksi hyvä esimerkki siitä, miten yksinkertainen on ruokamaailmassa usein parasta. Henkkakin ihmetteli soppaa lusikoidessaan, miten se voi olla niin hyvää, vaikka siinä on vain perunaa. Ja vähän jotain muutakin, mutta enimmäkseen perunaa. Niinpä, samaa mietin itsekin. Peruna-purjokeitto eli vichyssoise – 5 perunaa – purjo – 1 l kanalientä (kasvissyöjälle sallittakoon lupa käyttää kasvislientä) – timjamia – 2,5 dl kermaa – ruohosipulia – suolaa ja valkopippuria Pilko purjon valkoinen osa ja kuullota sitä kattilan pohjalla tilkassa öljyä tai voita. Pese, kuori ja pilko perunat ja tyrkkää…
Eräät rapujuhlat
Henkka sai eräänä päivänä loistoidean: Pidetään rapujuhlat! Joo, pidetään vaan, mutta missä? Nykyinen kotimme on muuttolaatikoiden valtaama ja keskeneräinen omakotitalommekaan ei ota ruokavieraita vastaan vielä pitkään aikaan. Pidetään ne Vaaralassa kavereiden luona. Jes, sovittu! Ilmoitus asianosaisille (moi, me pidetään teillä rapujuhlat) ja juhlien suunnittelu sai alkaa. Minä otin vastuulleni jälleen jälkiruokaosaston ja ylläripylläri tein taas kaksi jälkkäriä kun en osannut valita kumman vaihtoehdoista valmistaisin. Niinpä Vaaralaan kannettiin sekä mansikkatiramisua että snickerskakkua. Molempien reseptit ilmestyy blogiin myöhemmin. Pääosan esittäjiä, eli punaisia rapuystäviä varasimme noin 100 kappaletta seitsemälle ruokailijalle ja se riitti juuri passelisti. Kaikki tuli syötyä ja enempää emme kaivanneet. Taisimme tosin olla normaalia innokkaampia ravunsyöjiä, ohjeissa kun yleensä sanotaan, että…
Rakkaudesta Helsinkiin: Hakaniemi ja Merihaka
Tällä kertaa minä ja äiti lähdimme tallustamaan meille vuosien myötä kovin tutuksi tulleille kulmille Hakaniemeen. Siitä jatkoimme matkaamme Merihakaan ja lopulta myös syvemmälle Kallioon ja Sörnäisiin, mutta Kalliosta ja Sörnäisistä kirjoitan myöhemmin oman juttunsa. Tänään hengaillaan äidin pitkäaikaisen työpaikan lähistöllä Hakaniemessä ja käydään myös ahdistumassa Merihaan rumuudesta. Hakaniemessä kävin tasaisin väliajoin jo ihan pikkutyttönä. Kävimme hakemassa sieltä työpäivän päätteeksi eräästä sivuovesta putkahtavan äidin kun lähdimme perheen kera mökille. Tänne minä tulin myös ensimmäistä kertaa itse bussilla joskus pikkutyllerönä. Otin usein kaverin mukaan ja tärkeä osa päivää oli Hakaniemen Mäkissä syöminen. Otin aina jonkun hampurilaisaterian ja Sunday-jäätelön, johon pyysin joka toinen kerta kinuskikastiketta ja joka toinen kerta suklaata kun en osannut…
Lisää cookie popseja
Muistatteko vielä ihanat cookie popsit, joilla herkuteltiin viime huhti-toukokuun vaihteessa? Eli nämä siis. Minä ainakin muistan, sillä mitään näin suloisen makuista ei voi hevillä unohtaa. Eikä edes jazzilla (ehe, ehe..). Koska Domino-kekseistä tehdyt cookie popsit olivat parasta jälkiruokaa pitkään aikaan, piti niitä tietysti tehdä lisää. Kas tässä uusia makuyhdistelmiä: – paketti banaanidominoita – puoli pakettia Marabou-tuorejuustoa – maitosuklaata – paketti vadelmadominoita – puoli pakettia Marabou-tuorejuustoa – tummaa suklaata – paketti vaniljadominoita – puoli pakettia mascarponea – valkosuklaata Ja hommahan meni niin, että ensin Dominot murskataan ja keksimuru sekoitetaan tuorejuustoon. Massasta muotoillaan palloja ja pallot jähmettyvät jääkaapissa. Kuorrutteeksi tuleva suklaa sulatetaan ja pallot dipataan sulassa suklaassa. Pinnalle ripotellaan vielä nonparelleja ja…
Rakkaudesta Helsinkiin: Etu-Töölö
Töölön seikkailumme jatkuu Hesperiankatujen eteläpuolella eli Etu-Töölön pitkillä mutkaisilla kaduilla. Viime osassa ihmettelimme äidin kanssa Taka-Töölön rumuutta, ja vaikkei Etu-Töölökään voita kaupunginosien kauneuskilpailuja, on se silti jollain tapaa viehättävämpi kuin kolkko Taka-Töölö. Ensimmäinen kohteemme Etu-Töölössä oli entinen ruotsinkielinen tyttökoulu Minervaskolan. Se on valmistunut vuonna 1929 ja talon ulkoasu edustaa 1930-luvun rokokoota. Koulun ulkoseinillä on muun muassa Apollo- ja Minerva-aiheisia reliefejä ja kieltämättä rakennus on ihan viehättävä nököttäessään siinä pienen puiston katveessa. Minervaskolanin vastapäätä Apollonkatu 13:ssa sijaitsee melko mitättömän näköinen valkoinen asuinrakennus. Talon tarina on kuitenkin hauska. Se on nimittäin rakennettu Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla varoilla ja tunnetaan Taiteilijakoti Lallukkana. Sen asukkaisiin on kuulunut ajan myötä muun muassa Outi Heiskanen,…
Nachokeitto ja täytetyt chilit
Mitä sinulle tulee mieleen sanoista meksikolainen ruoka? Moni ajattelee varmasti tuttuja tortilloja, nachoannoksia juustokastikkeineen sekä jauhelihoineen ja voipa jollekulle tulla mieleen myös chili con carne, texmex-salaatti ja fajitakset. Nämä juuri luettelemani ruoat eivät kuitenkaan ole aitoa meksikolaista ruokaa, vaan texmexiä, eli meksikolaisesta keittiöstä vaikutteita saanutta yhdysvaltalaista ruokaa. Sana texmex tuleekin sanoista Texas ja Mexico. Aitoon meksikolaiseen ruokaan kuuluu samoja elementtejä kuin meille tuttuun texmexiin, mutta se on paljon muutakin. Meksikolainen ruoka on runsasta, värikästä ja kekseliästä. Se on pitkän kulttuuriperinnön rikastamaa, alueittain hyvinkin paljon vaihtelevaa ja se on todellista makujen ilotulitusta. Meksikolainen ruoka on maissia, papuja ja riisiä. Se on lukuisien eri chililajikkeiden taidokasta käyttöä. Se on suklaata, hedelmiä ja…
Chai tee
Syksy. Se on täällä taas. Mutta hei kaverit, ei kuitenkaan masennuta, sillä syksyssä on paljon hyvääkin. Ensinnäkin ne loppukesän hullut sekopääampiaiset poistuvat sinkoilemasta vihaisina ympärillämme. Thank god! Toisekseen yöllä on helpompi nukkua kun on pimeä ja viileämpää (aamuherätyksistä näissä samaisissa olosuhteissa en sano mitään). Kolmanneksi kukapa ei pitäisi maahan pudonneiden lehtien havinasta kenkien alla sellaisena kauniin kirpsakkana ja aurinkoisena alkusyksyn päivänä, jolloin ruskan värit toistuvat kirkkaina joka puolella minne katsoo. Syksy on kaunis. Kaikista parhaita ovat ehkä kuitenkin ne levolliset hetket sohvan nurkassa, kun voi olla vaan ihan rauhassa, katsella ulkona riehuvaa syysmyrskyä, polttaa kynttilöitä ja hörppiä kuumaa juotavaa. Noihin hetkiin sopii aivan täydellisesti höyryävä kupillinen suloisen mausteista chai…
Peanut Butter Cookies
Veljeni on kantanut minulle USA:sta selkä skolioosiin vääntyneenä ja kädet ainakin 20 cm venyneinä Diet Dr Pepperiä, josta pidän aivan valtavan paljon. Herraraukan matkalaukuista on jouduttu maksamaan ylipainomaksuja, hänen päästään on katkennut varmaan miljoona verisuonta rankan kantamuksen alla, muutama sormi on irronnut painavaa muovikassia käsitellessä, ja siltikään hän ei suostunut ottamaan limuista maksua. Päätinkin keksiä jonkun muun korvauksen Dr Pepperieni tuhoamalle Herra Longfieldille (ja nythän en tietenkään liioitellut yhtään) ja eräänä päivänä sitten leivoin pari pellillistä maapähkinävoikeksejä, eli jenkkien kielellä Peanut Butter Cookieseja. Kyllä näillä nyt kaksi rampautunutta kättä korvaa. Osan kekseistä söin tietenkin itse, sillä eihän niitä kaikkia voinut pois antaa. Oikeasti söin vain ne muodottomiksi venyneet ja muuten…
Vinkkejä Amsterdamiin
Muistatteko vielä kun Henkka voitti parsaa syömällä matkan Amsterdamiin? Ja muistatteko perinteemme juhlia vuosipäiväämme aina eri kaupungissa? Arvaatko jo mitä ajan takaa? No sitä tietysti, että nämä kaksi talonrakentajaa lähtee parin viikon päästä Amsterdamiin juhlimaan viisivuotista yhteiseloaan. Minä olen tapani mukaan intoillut matkaa jo keväästä lähtien, tutkinut ja suunnitellut, laskenut päiviä, odottanut ja intoillut vähän lisää. Henkka antoi minulle vapaat kädet suunnitella reissullemme hieman alustavaa ohjelmaa, sillä onneksemme pidämme aika lailla samoista jutuista matkustaessamme. Hän myös tietää minun olevan onnellinen kun saan uppoutua tutkimaan kaikessa rauhassa matkakohteemme antia, tehdä muistilistoja, excel-taulukoita, kertoa löytämiäni matkavinkkejä ja hyväksyttää alustavat suunnitelmani hänellä, vain jotta pääsen höpöttämään tulevasta matkasta. Kaikesta suunnittelemisesta ja tutkimisesta huolimatta…
