Pasta alfredo
Ihastuin taannoisella USA:n ja Karibian matkallamme päätäpahkaa mac and cheeseen eli voilla ryyditettyyn makaronijuustomössöön. Tosi terveellistä tiedän, mutta hei, voisiko parempaa lohturuokaa olla? Vaikkei lomalla varsinaisesti lohtua tarvinnutkaan, oli rasvaista makaronimössöä kiva vedellä naamariin buffetillallisella. Myös lomamasu tykkäsi kasvavista makkaroistaan. Kotioloissa olen tainnut tehdä mac and cheesea vain kerran ja hyvää se oli silloinkin, mutta jotain puuttui. Niin, loma puuttui ja Karibian aurinko. Ei se ollut enää sama asia ja niinpä olen pikkuhiljaa unohtanut juustoisen lomaromanssini. Maukkaat muistot tulivat kuitenkin mieleen sillä samalla sekunnilla kun löysin jostain pasta alfredon reseptin. Kuuluisan roomalaisen ravintolan nimikkopasta on kuin italialainen versio mac and cheesestä, ja tokihan minun täytyi päästä testaamaan sitä. Oikeasti italialaiset…
Zwetschgenkuchen eli luumupiiras
Älä anna saksalaisen sanahirviön hämätä, kyseessä on nimittäin monimutkaisen konsonanttioksennuksen sijaan ihan tavallinen saksalaisittain tehty luumupiirakka pullapohjalla ja kanelilla. Kyseessä on myös piirakka, joka huijasi Martinan tekemään pullataikinan, vaikka se on muka niiin vaikeaa ja työlästä ilman monitoimikonetta. En ensin edes tajunnut tekeväni pullataikinaa (superleipuri Martina täällä, hei vaan kaikille!). Yhtäkkiä minulla vain oli iso köntsä lempitaikinaa käsissäni, ja saattaa olla, että maistelin sitä ihan vähäsen asian oikean tolan tajuttuani. Luumuostoksilla ollessani iski aivan mahdoton valinnanvaikeus kun huomasin, että Mustapekasta löytyy sekä tummia että vaaleita luumuja. Kumpia mä otan!? Äääää! Tällaisten mitättömien pikkupäätösten tekeminen on allekirjoittaneelle usein ylitsepääsemättömän vaikeaa (tosi raivostuttava piirre muuten), ja kun olin aikani tuskaillut luumujen…
Wanha Mylly
1700-luvulla rakennetun Herttoniemen kartanon pihapiirissä sijaitsee upean puutarhan ja muiden vanhojen rakennusten lisäksi vanha pehtorin tupa. Vanha talo kammareineen ei tosin ole enää tilanhoitajan käytössä vaan siinä toimii ihastuttava Wanha Mylly -niminen ravintola. Minulta on mennyt ohi oikeastaan koko Herttoniemen kartanon olemassaolo, joten Wanha Myllykin oli aivan uusi tuttavuus kun astuimme sinne sisään kaverin polttareissa. Tänne täytyy tulla kiertelemään joskus paremmalla ajalla uudestaan, sillä paikka näytti jo pikaisen silmäyksen perusteella ihanan kauniilta ja idylliseltä keitaalta keskellä Itä-Helsingin ghettoa. (No okei, ei Herttoniemi ole todellakaan sieltä pahimmasta päästä, mutta Itä-Helsinkiä kuitenkin.) Täällä viettäisi mielellään kauniin kesäpäivän. Sirkuskoulun väsyttämät temppuilijat nauttivat tosiaan lounaan Wanhan Myllyn peräkammarissa ja miljöö oli niin ihastuttava, että…
Rakkaudesta Helsinkiin: Etelä-Helsingin kirkot
Olemme tehneet äidin kanssa tänä vuonna tavallisten eri kaupunginosissa tehtyjen kävelykierrosten lisäksi myös teemallisia Helsinki-kierroksia. On ollut patsaskierros, Kruunuvuoren aavekaupunki ja nyt kävimme kiertelemässä Etelä-Helsingin kirkkoja. Osa kirkoista jäi odottamaan seuraavaan kertaan ja muutama aiemmilla kävelyillä nähty kirkko jäi tällä kertaa väliin (mm. Tuomiokirkko ja Pyhän kolminaisuuden kirkko), mutta aika kiva määrä erilaisia kirkkoja me saatiin käytyä läpi. Treffasimme keskustassa eräänä aurinkoisena lauantaina, joka tosin kääntyi sateiseksi reissumme loppupuolella. Olimme molemmat oikein kesäisellä tuulella ja naureskelin kun olimme valinneet yllemme toisistamme tietämättä samanhenkiset kesämekot. Siniset hameenhelmat liehuen päräytimme sporalla Uspenskin katedraalille ja niin sai kirkkokierros alkaa. Uspenskin katedraali Kävimme Uspenskin katedraalilla jo Katajanokan kierroksellamme, mutta koska kirkko ei ollut tuolloin auki,…
Gazpacho
Tämä oli siinä mielessä aika hölmö kokkailu, etten voinut itse syödä tekemääni kylmää tomaattikeittoa. Kokkailin ison kasan gazpachoa kevään pahimpaan siitepölyaikaan, jolloin suuni ei yleensä kestä raakaa tomaattia vaan allergiaoireilee ärsyttävästi. Keiton makua tarkistaessa tunsinkin tutun kirvelyn suussani ja jouduin jättämään keiton syömättä. Tai no, en sitten kuitenkaan malttanut ihan kokonaan olla syömättä tätä. Seuraavana päivänä, kun Euroviisut oli jo ohitse, eikä keiton jälkeen tarvinnut syödä enää muita makuja, vetäisin lautasellisen gazpachoa allergialääketujauksen kyytipojaksi. Melko tuliselta soppa maistui (mitä se ei siis oikeasti ole, allerginen suuni vain reagoi tomaattiin kivulla), mutta hyvää ja ihanan kesäisen kevyttä se oli silti. Allergialääke onnistui pelastamaan suuni pahimmalta rikkimenemiseltä, joten uskalsin syödä soppaa…
Kadriorg
Kun olin vielä matkatoimistossa töissä, tarjosi Tallink Silja firmamme työntekijöille tutustumismatkan Tallinnaan silloisilla uusilla Star ja Superstar -aluksillaan. Laivoihin tutustumisen sekä syömisen ja juomisen lisäksi myös Tallinnaan oli järkätty pientä ohjelmaa Kadriorgin palatsiin ja sitä ympäröivään puutarhaan tutustumisen muodossa. Bussikyyti vei akkalaumamme paikalle, jossa tutustuimme ensin oppaan johdolla linnan sisätiloihin ja sitten omatoimisesti kauniiseen Kadriorgin puutarhaan. Venäjän tsaari Pietari Suuri rakennutti palatsin ja sitä ympäröivän puiston vaimolleen Katariina I:lle vuonna 1718 ja kyllä kelpasi Katariinan siellä hengailla. Aika upeasta paikasta on nimittäin kyse. Jos kaipaat vaihtelua Tallinnan matkoihisi niin käypä tutustumassa Kadriorgiin jonakin kauniina kesäpäivänä. En napannut palatsin sisältä yhtäkään kuvaa, sillä en ajatellut vielä tuolloin tekeväni paikasta blogipostausta, ja…
Lemon curd
Kirpsakan makea lemon curd on oiva käyttökohde muusta ruoanlaitosta yli jääville keltuaisille. Keltainen sitruunatahna sopii oivallisesti muun muassa macaronsien väliin, paahtoleivän päälle, maustamaan kermavaahtoa, jäätelön kanssa tai vaikka suoraan lusikalla syötäväksi. Jälkimmäistä en toki tunnusta tehneeni, en ainakaan kovin kovaan ääneen. (Okei, ihan vähän maistoin vaan..). Lemon curd – 4 keltuaista – 2 dl sokeria – 2 sitruunaa – 50 g margariinia Laita keltuaiset ja sokeri kulhossa vesihauteeseen ja vatkaa kunnes saat aikaan kuohkeaa vaahtoa. Raasta sitruunoista kuori ja purista mehut ensin erilliseen kulhoon. Lisää sitten sitruunan mehu ja kuoriraaste vaahtoon vähän kerrallaan koko ajan sekoittaen. Ota kulho pois vesihauteesta ja kun seos on jäähtynyt hieman lisää sen sekaan margariini.…
Toast skagen
Toast skagen oli yksi ensimmäisistä ruoista, joita kokkailin ihan itsekseni. Katkarapumössön sekoittaminen on sen verran helppoa hommaa, että toast skagenista on helppo aloittaa kokkausharjoitukset, ja lopputuloskin on poikkeuksetta varsin mainio. Muita nuoren Martinan bravuureja olivat ainakin kana-riisi-kanaliemikuutio-hemapa -mössö, pannulla paistetut porsaanfileet, teeleipä (köksän vihkon reseptillä tehty), brownies ja erilaiset täytetyt leivät. Ah, mitä gourmet-ruokaa! Mutta jostainhan on aloitettava. Katkarapuleipä toimii edelleenkin mainiosti alkupalana, pikkunaposteltavana kuohuviinin kera tai vaikkapa rapujuhlien alkuruokana ennen varsinaisiin saksikäsiin tarttumista. Ja kukapa ei olisi joskus parannellut oloaan ruotsinlaivalla iiisolla katkarapuleivällä.
Rakkaudesta Helsinkiin: Kruunuvuoren aavekaupunki
Kruunuvuori on hyvin hämmentävä paikka. Laajasalon kupeessa uinuva unohdettu aavekaupunki saa metsittyä kaikessa rauhassa villiintyneen luonnon keskellä. Vanhat huvilat rapistuvat ja lyhistyvät kasaan kuin korttitalot, teiden päälle on kaatunut puita ja kasvillisuus peittää alleen menneiden aikojen paratiisimaisen huvila-alueen. Jylhiltä rantakallioilta avautuu huikeat maisemat Kulosaareen, Korkeasaareen ja aina Katajanokalle asti, ja vain hiljainen tuuli kuiskaa muiston täällä aikoinaan vietetyistä kesistä. Harva on edes kuullut puhuttavan Kruunuvuoren hylätyistä huviloista, eikä sinne eksy kovin helposti edes sattumalta. Reitti pitää tietää ja minäpä aion kertoa sen teille hieman myöhemmin tässä postauksessa. Paikan tunnelmaa on lähes mahdotonta kuvailla sanoin, mutta yritän kuitenkin. Parhaiten hylätyn alueen surullista hiljaisuutta voi aistia menemällä itse paikan päälle, ottaa piknik-eväät,…
Brunssi, sirkuskoulu ja mökkeilyä…
…eli POLTTARIYLLÄRIII! Sirkuksen tiikeri. Melkoisen pelottava. Eräänä lauantaiaamuna lauma iloisia naisihmisiä kokoontui yhteen, valmisti brunssin ja lähti kohti pahaa-aavistamattoman polttarisankarin pihapiiriä. Pihapiiristä löytyi sankarin auto, jota koristeltiin hieman muun muassa vaipalla, ja kun morsiamemme asteli autolleen lähteäkseen töihin, oli yllärin paikka. Tsädääm, tänään ei olisikaan töitä vaan kivaa yhdessäoloa mitä mainiommalla porukalla! Se on polttarit nyt! Nautiskelimme brunssin ja skumppaa kaikessa rauhassa, lakkasimme morsiamenkin kynnet teemavärillämme punaisella ja hengailimme sen jälkeen vielä hetken ulkona. Leppoisan oleskelun lisäksi polttarisankarille järjestettiin pientä ohjelmaa ”Arvaa kenen lappu?” -leikin merkeissä. Jokainen oli kirjoittanut lapulle jonkin hauskan tai erikoisen faktatiedon itsestään ja morsiamen tuli arvata mikä lappu on kenenkin. Leikin aikana polttariporukasta selvisi vaikka mitä…






































