Rakkaudesta Helsinkiin: Pihlajasaari

Toisin kuin melkein kaikki aikaisemmat Rakkaudesta Helsinkiin -postaukset, tämä juttu ei perustu äidin kanssa tekemiini kävelyretkiin Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirjan innoittamana. Kirjassa ei nimittäin mainita Pihlajasaarta lainkaan, joten minulla ei ole tarjota saaresta kovinkaan paljon faktatietoa tai yksityiskohtaista nähtävyyksien esittelyä. Jotain pientä voin kuitenkin kertoa samalla kun läväytän esille ison kasan kuvia saaren kauniista merimaisemista.

Vietin Pihlajasaaressa kesäisen piknik-päivän ystäväni Heikin kanssa, mistä mainitsinkin jo Kesäpäivä-postauksessa. Saareen on ehdottomasti päästävä vielä uudelleenkin jonakin ihanana aurinkoisena vapaapäivänä leikkimään rantalomaa, sillä siihen saaren hiekkarannat soveltuvat paremmin kuin hyvin. Tai entäs jos ensi juhannuksen viettäisikin Pihlajasaaressa? Siellä on kuulemma kokko ja kaikki.

Pihlajasaari koostuu oikeastaan kahdesta saaresta, itäisestä ja läntisestä, mutta vierekkäin nököttävät kävelysillan yhdistämät saaret tuntuvat yhdeltä isolta saarelta. Pihlajasaari on vanhaa huvila-aluetta, ja nyt se on suosittu ulkoilualue upeine kallioisine maisemineen, hiekkarantoineen ja sijaitseepa saarella myös ravintola, jonka kesäterassin sanotaan olevan yksi Helsingin parhaista.

Ravintolarakennus on valmistunut niinkin kauan aikaa sitten kuin vuonna 1883, jolloin sen rakennutti iso herra Sjöström itselleen asunnoksi. Villa Hällebo oli sen jälkeenkin monenkin eri ukkelin omistuksessa, kunnes vuonna 1929 se muutettiin uimarannan ravintolaksi.

Pihlajasaari sijaitsee Helsingin edustalla Lauttasaaren ja Suomenlinnan välissä. Sinne pääsee yhteysaluksella Ruoholahdesta sekä Merisatamasta ja matka kestää vain kymmenisen minuuttia. Saareen voi tulla myös omalla veneellä tai erikseen tilattavissa olevalla taksiveneellä.

Saaressa on myös pieni vuokrattavissa oleva sauna ja itäisellä Pihlajasaarella on oma ranta heille, jotka eivät halua pitää vaatteita päällään. Läntisellä puolella sijaitsevan hiekkarannan lisäksi uiminen onnistuu myös kallioisemmilta rannoilta, mutta minusta tyrskyävään mereen johtavat tikapuut olivat pelottavia, enkä olisi missään nimessä uskaltanut pulahtaa niiltä uimaan. Minua rohkeammat ja uimataitoisemmat yksilöt sen sijaan varmaan nauttivat näistä rauhallisemmista uimapaikoista, mutta kaltaiseni pelkurit sekä lapsiperheet voivat jäädä suosiolla pulikoimaan niihin hiekkarannan rauhallisiin vesiin.

Pihlajasaaressa saa helposti kulumaan koko päivän kesäisen. Sellainen on Pihlajasaari.