Yleinen
Kana-ananaskeitto
Thaimaalaiset kookosmaitoon tehdyt sopivan mausteiset keitot ovat aina olleet mieleeni, mutta tämä keitto onnistui silti yllättämään maukkaudellaan. Eniten yllätti ehkä se, että resepti on peräisin Fit-lehdestä (numero 3/2016), jonka ruokaosion olen aiemmin selannut ohi sen suuremmin inspiroitumatta. Tähän kana-ananaskeittoon jäin kuitenkin jumiin ja päätin testata sitä. Reseptiä on muokattu ihan hippasen meille sopivammaksi, mutta perusidea ja raaka-aineet ovat samat kuin lehdessä. Koska resepti on Fit-lehdestä, on sen oltava terveellinenkin, eikö? Ainakin sopassa on proteiinia ja kasviksia mukavasti ja kuten jo totesin, maku on todellakin kohdallaan. Broileri saa makua punaisesta currytahnasta ja tuore ananas raikastaa keittoa ihanasti. Väitän että ilman ananasta keitto ei olisi ollenkaan niin hyvä kuin nyt. Älä siis…
Aamiaisella Porvoossa – Zum Beispiel
On viimeinen kesälomapäivän aamu. Olen nukkunut yöllä ennätyksellisen vähän vauvan valvotettua äitiä mahakivuillaan, mutta olen silti yllättävän pirteä. Syykin on selvä: Tänään lähdetään retkelle! Suuntanamme on ihana Porvoo ja aiomme nauttia siellä aamiaisen. Pakkaamme vauvan ja rattaat autoon ja lähdemme matkaan. Perillä saamme valita pöydän lähes tyhjästä Zum Beispielistä, sillä lempiravintolamme lounashulina ei ole ihan vielä alkanut. Istahdamme ikkunan eteen ja hoksaamme tämän olevan vauvan ensimmäinen kerta ravintolassa. Pikkubloggaajalta meinaa tulla alkuun pieni itku, mutta syli lohduttaa ja keinuvaan turvakaukaloon on hyvä nukahtaa sillä aikaa kun aikuiset syö. Valitsemme aamiaislistalta Frühstück -nimisen annoksen sekä Dagen efterin ja tunnen kuinka vesi herahtaa jo kielelle. Pöytään tuodaan lasilliset luomuappelsiinimehua, sivupöydältä saa hakea…
Kaksi lempparitäytettä uuniperunoille
Yli 39 asteen kuume, holtiton tärinä ja vapina, viikko tiputuksessa, kolme yötä sairaalassa, neljä vuorokautta kotisairaanhoidossa, voimaton olo ja kyyneleet sekä vaikerrus, jotka pääsevät ilmoille kun imetän kauttaaltaan tulehtuneesta rinnasta. Ensimmäiset viikot vauvan kanssa eivät ole olleet pelkkää ruusuilla tanssimista. Rintatulehdus on tullut valitettavan tutuksi sen ärhäkkäimmässä muodossa ja kurja vaiva on luonnollisesti hieman varjostanut tummilla pilvillään vaaleanpunaista vauvakuplaamme. Eikä aina ihan niin hiemankaan vaan itku on ollut herkässä monena sairaspäivänä. Nyt kuitenkin tulehdus näyttäisi olevan selätetty ainakin toistaiseksi ja toivottavasti lopullisesti, vaikka pelkäänkin ihan hulluna sen uusiutuvan. Uusiutuu tai ei, olemme onneksi päässeet maistamaan vihdoin hieman normaalimpaakin elämää vauvan kanssa. Siinä missä tulehduksen ollessa päällä jaksoin lähinnä nukkua, syödä…
Carrara, Italia
Tiedätkö mitä yhteistä on Pantheonilla, Daavid-patsaalla, Oslon oopperatalolla ja Finlandia-talolla? No tietysti se, että niihin käytetty marmori tulee toscanalaisesta Carraran vuoristokaupungista. Etkö sitä muka tiennyt? En minäkään tiennyt aiemmin. Vuorenrinteellä valkoisena hohtavat louhokset näkyvät kauas Toscanan rannikolle asti, marmorilastia kuljettavat rekat ajavat mäkeä alas ja koko louhosten ympäristö on valkoisen marmoripölyn peitossa. Täältä tulee kuuluisa Carraran marmori.
Saatat myös pitää
16 syytä matkustaa Piemonteen
Hotel Vasari Palace, Firenze
Terrazza Aperol, Milano
Karkkibuffet
Karkkibuffetista on tullut viime aikoina todella suosittu ohjelmanumero häihin. Lähes kaikissa häissä, joissa olemme viime vuosina olleet, on ollut karkkibuffet ja sehän on sopinut kaltaiselleni irtokarkkifanille paremmin kuin hyvin. Siellä minä olen kauhonut nameja vähintään yhtä innoissani kun vieressäni karkkeja rohmuavat lapsivieraat ja tottakai myös omissa häissämme oli karkkibuffet. Oletko kuitenkaan tullut ajatelleeksi, että karkkibuffet sopii mainiosti myös muunlaisiin juhliin? Jos se on häissä jo lähes itsestäänselvyys, niin muissa juhlissa se saattaa olla juuri se seikka, joka yllättää ja jää vieraiden mieleen. Karkkibuffet on näppärä etenkin jos ei jaksa alkaa leipoa montaa eri sorttia kakkuja ja leivonnaisia, mutta jotain makeaa pitäisi kuitenkin olla tarjolla. Karkkibuffet on helppo valmistella hyvissä ajoin…
Sinisimpukat valkoviinissä
Juhlin viimeisimpiä syntymäpäiviäni ihan vaan kotosalla Henkan kanssa möllöttäen. Korkkasimme viinipullon ja söimme hyvää ruokaa. Alun perin tarkoituksena oli hakea take away -sushia ja juoda valkkaria, mutta suunnitelmat paisuivat, valkkari vaihtui shampanjaan ja sushialkupalan jälkeen teimme vielä pääruoaksi ison vadillisen sinisimpukoita. Oli muuten mahtava menuvalinta kun ottaa huomioon, että olin tuolloin jo raskaana tietämättä sitä kuitenkaan vielä itse. Sushia ja shampanjaa, jep jep. Jäi muuten viimeiseksi kerraksi yhdeksään kuukauteen, sillä molemmathan ovat möhömahojen kiellettyjen ruokien (ja juomien) listalla.
Hotel Cannon d’Oro, Siena
Yksi tärkeimmistä kriteereistä hotellia valitessamme, etenkin Välimerellä keskikesän helteiden aikaan, on ehdottomasti ilmastointi. Olimme valinneet Sienankin hotellin sen mukaan, että sijainti olisi ok, huoneessa olisi ilmastointi ja aamiainen on aina plussaa siihen päälle. Kriteerit täyttävistä hotelleista valitsemme sitten sen edullisimman, tai jos hinnassa ei ole suurta eroa niin sen, josta tulee kivoin fiilis.
Nutella-banaanikakku
Olen pitänyt lapsesta lähtien kaikesta missä on banaania jopa siinä määrin, että nimitimme toisiamme erään ystäväni kanssa Omenaksi ja Banaaniksi. Minä kun rakastin banaania ja ystäväni omenaa hedelmien kaikissa olomuodoissa. Banaani on edelleen yksi lempivälipaloistani, banaanijäätelö on ihanaa ja yleensäkin kaikki missä on banaania, uppoaa tälle kulinaristille paremmin kuin hyvin. Toinen ikilempparini on Nutella, johon kehitän hetkessä sellaisen riippuvuussuhteen, etten uskalla ostaa sitä kotiin kuin harvoin. Purkin kansi aukeaa ihan liian usein ja onnistun tunkemaan lusikallisen Nutellaa suuhuni jopa itseltäni salassa. Yhtäkkiä suu vaan on täynnä Nutellaa ja harvoinpa se jää siihen yhteen lusikalliseen. Yksi asia, josta sen sijaan en yleensä välitä, ovat kuivakakut. Tiikerikakku on ihan hyvää silloin kun…
Opera 02 di Cà Montanari
Pitkä käytävä on valaistu niin, että sitä pitkin näkee juuri ja juuri kävellä. Oikealla puolella oleva seinä on lasia ja sen takana on iso kasa tynnyreitä pitkissä riveissä. Vasemmalla puolella olevien ovien pielissä lukee huoneiden nimet. Grappa, Vino, Aceto.. Viimeisenä on meidän huoneemme. Miele eli hunaja.
Porvoon kolme ihaninta kuppilaa
Porvoossa parasta on vanhoilla mukulakivikaduilla kaikessa rauhassa tallustelu ja vanhan porvoon viehättävän tunnelman aistiminen. Välillä piipahdetaan sisään pieneen puotiin, jossa voi tehdä suloisia sisustuslöytöjä, ostaa lahjan ystävälle tai vain katsella kauniita esineitä. Me olemme ehkä hieman yllättäenkin kolunneet Porvoon antiikkikauppoja, joista olemme tehneet muutaman löydön blogin ruokakuvauksia varten. Putiikkien kiertelyn lomassa on kiva istahtaa välillä alas keräämään energiaa kahvikupin tai viinilasin äärelle. Kesällä aurinkoiset terassit kutsuvat viettämään kiireettömiä hetkiä ja talvella sisällä kahvilassa nautittu kuppi kuumaa lämmittää mukavasti. Tällaisia hetkiä varten meillä on jo muutama suosikki, joita kutsun tässä kuppiloiksi, sillä mukana on kaksi kahvilaa ja yksi viinibaari. Tosin saa siitä viinibaaristakin erinomaista espressoa, joten voisi sitäkin kai kutsua myös…
Forlimpopoli – Päivä blogimatkalla
Vappupäivä vuonna 2015. Henkka viettää polttareitaan Prahassa ja minä vietän väsynyttä vappuaaton jälkeistä päivää lojuen sohvillamme kaasojeni kanssa. Katsomme telkkaria ja luen samalla kännykästä saapuneet sähköpostit. Blogin sähköpostiin on ilmestynyt jotain mielenkiintoista. Hihkaisen innosta kun tajuan mistä on kyse. Tervetuloa syyskuussa blogimatkalle Italiaan, siinä lukee. Teemana on ruoka ja viini ja alueena Emilia Romagna. Vau, kuulostaa ihan täydelliseltä! Voiko tämä olla tottakaan! On se, onneksi. Olin hakenut aiemmin keväällä BlogVilleen, jonne en valitettavasti päässyt mukaan. Vastasin BlogVillen järjestäjän viestiin olevani kuitenkin käytettävissä myös muissa, etenkin ruokaan ja juomaan liittyvissä tapahtumissa, vaikka en todellakaan uskonut sen johtavan mihinkään. Vaan niin kuitenkin kävi, että Emilia Romagna Turismon Nicholas tarttui pieneen sivulauseeseeni ja…
Terrazza Aperol, Milano
Olemme kävelleet koko päivän pitkin Milanoa ja jalat alkavat olla jo ihan puhki. Nyt olisi ihana istahtaa hetkeksi alas, nauttia ehkä joku hyvä drinkki ja antaa jaloille niiden kaipaama lepotauko. Kivat maisemat eivät olisi myöskään pahitteeksi. Seisomme keskellä Duomon aukiota kun silmiimme osuu pieni terassisyvennys Galleria Vittorio Emanuele II:n kyljessä. Terrazza Aperol. Tuosta paikasta olen kuullut ennen Milanon reissua ja sitä oli suositeltukin jossain. Mennään sinne!
