Viikonloppureissu Bolognaan
Onni on ystävät, puoliso sekä muut läheiset, jotka jakavat kanssani saman palon matkustamista ja Italiaa kohtaan. Tänä keväänä kun päivät alkoivat pidetä ja aurinko kurkistella taivaalta ensimmäistä kertaa pitkän talven jälkeen, iski minuun taas ihan valtava matkakuume. Onneksi en ollut ainoa ja pian meillä oli ystäväni Hannan kanssa Finnairin sivut auki.
Olemme puhuneet usein Firenzestä, mutta koska lennot sinne olivat ihan sikahintaiset, nappasimme paljon edullisemmat lennot Bolognaan. Sieltäkin pääsisi junalla Firenzeen, tosin junaliputkin olivat sikahintaiset ja vaihtuivat lopulta Modenan vastaaviin.
Bologna vaikutti oikein mukavalta paikalta viettää vappuviikonloppu. Lopulta se oli enemmänkin. Bologna ylitti odotukseni heittämällä.
Bologna ja Emilia Romagnan alue on ruokamatkailijan unelma. Italian kulinaristisesta keskuksesta on niin paljon kerrottavaa, että teen siitä ihan oman ruoka-aiheisen artikkelin. Keskitytään tässä jutussa siihen, mitä muuta Bolognassa on, eli mitä kaikkea syömisen välissä voi tehdä, nähdä ja kokea.
Bolognan lempinimet La Rossa, La Dotta ja La Grassa
Rakkaalla kaupungilla on monta lempinimeä. La Rossa tarkoittaa punaista, jonka eri sävyjä Bologna on tulvillaan. Punaiset katot, lämpimän sävyiset talojen seinät ja jopa valo tuntuu täällä toisinaan punertavalta. Se tekee Bolognasta ihanan tunnelmallisen ja jotenkin lämpimän kotoisan.
La Dotta tarkoittaa oppinutta, mikä kertoo Bolognasta historiallisena ja yhä merkittävänä yliopistokaupunkina. Täällä sijaitsee maailman vanhimmaksi yliopistoksi tituleerattu Bolognan yliopisto, joka on Italian toiseksi suurin. Sen lisäksi että turistit voivat tutustua mm. vanhan yliopiston kuuluisaan anatomian saliin, tuo yliopistokaupunki opiskelijoineen Bolognaan nuorekkaan ja rennon meiningin.
La Grassa tarkoittaa rasvaista tai paksukaista ja viittaa tietysti alueen ruokaan. Me mietimme reissullamme, kuvastavatkohan Bolognan kolme lempinimeä myös meitä turisteja matkan jälkeen.
Itse olin ainakin liiallisen kevätauringossa hengailun jälkeen la rossa. Oppineita (la dotta) olimme myös etsiessämme tietoa liittyen Bolognaan, Italiaan ja kaikkeen muuhun mitä keksimmekään reissullamme pohtia. La grassa sopii tietysti ruokamatkailijaan, joka haluaa maistaa kaikkea mahdollista lyhyellä lomallaan.
Bolognan katumaisemia hallitsevat suojaisat pylväskäytävät
Pylväskäytävät eli italiaksi i portici (yksikössä portico) hallitsevat Bolognan katumaisemaa. Mietimme etukäteen, että täällä ei sadekaan haittaa, sillä käytävien suojassa voi kulkea rauhassa kastumatta. Ja onhan ne myös tosi kauniita. Aluksi teki mieli kuvata jokainen pylväskäytävä, kunnes totuimme niihin hieman.
Pisin pylväskäytävä johtaa San Luca -kirkolle. Peräti 3,8 kilometriä pitkä Portico di San Luca on maailman pisin katettu kävelykäytävä. Paikallisilla on tapana lenkkeillä sitä pitkin kukkulalla sijaitsevalle kirkolle. Moni turisti valitsee ylöspäin mennessään minijunan ja kävelee pylväskäytävää pitkin alas. Me jätimme San Lucan seuraavaan kertaan, kuten myös aiemmin mainitsemani yliopiston ja sen anatomian luentosalin.
Bolognan kaltevat tornit
Mitä sen sijaan emme jättäneet välistä oli Bolognan kahden kuuluisan ja vinon tornin moikkaaminen. Ne kurkistelivat meitä jo aiemmin Piazza Maggioren ohittavan Via Ugo Bassi -tien päässä ja olihan meidän mentävä katsomaan niitä lopulta lähempääkin.
Pidempi torneista on nimeltään Asinelli ja se on noin 100 metriä korkea. Pienempi Garisenda on puolet lyhyempi ja niin vino, että sen ympäristö on suljettu turvallisuussyistä. Jos Pisan torni on kalteva, niin Garisenda on vielä kaltevampi. Emiliaromagnalaiset pistivät tässäkin paremmaksi. Tai pahemmaksi, miten sen nyt ottaa.
Pohdimme surullisen oloista vanhaa Garisendaa katsoessamme milloin torni mahtaa sortua. Taisimme veikata vuotta 2034, ellei sitä korjata tai pureta ennen sitä.
Miksi Bolognan pääaukiolla oleva kirkko näyttää keskeneräiseltä?
No siksi että se on keskeneräinen. Kerrotaan että Piazza Maggioren laidalla sijaitseva Basilica di San Petronio olisi pitänyt päällystää kauttaaltaan marmorilla, mutta koska marmorin roudaaminen muualta Italiasta oli niin hankalaa ja kallista, jätettiin työ kesken tuohon puolivälin kohdalle. Ei me laitetakaan marmoria ylös asti jos ei me haluta. Ihanan italialaista.
Minusta kirkko näyttää oikestaan aika hauskalta tuollaisena, vaikka onhan se selvästi myös keskeneräinen. Kiva sitä oli kuitenkin katsella aukion laidalla olevan Bar Vittorion terassilta, jossa nautimme reissun ensimmäiset kylmät juomat ja piipahdimme aurinkoisella terassilla uudestaan vielä lähtöpäivänäkin. Melkein kantapaikka siis.
Bologna on sopivan kokoinen
Bologna on matkailijan näkökulmasta mukavan kompakti. Kaikkialle voi kävellä, joten majoituksen voi hyvin ottaa keskustan ulkopuoleltakin. Me halusimme kuitenkin olla lähellä kaikkea, joten hotelliksi valikoitui Hotel Donatello rautatieaseman ja keskustan välistä.
Donatellosta tuli muuten mieleen lapsena ihailemamme Turtlesit. Minä olin Donatello, isoveljeni Leonardo ja Hanna Rafaello. Kuka sä olit?
Hotel Donatellosta oli mukavan lyhyt matka käppäillä sekä vanhaan keskustaan että junalle kun halusimme lähteä käymään päiväretkellä Modenassa. Pikku Venetsia on melkein vieressä, samoin kiva Giardino della Montagnola -puisto, jossa nautimme viimeisen päivän piknikbrunssin kauppahallista hakemiamme eväitä mutustaen.
Aivan hotellin viereisillä kaduilla järjestetään markkinoita, joiden teemoina oli reissumme aikana ainakin vanhat tavarat / antiikki sekä korut. Korukojuilta lähti mukaan tuliaiskorvikset sekä meille molemmille että tyttärelleni. Hieman kauempana juna-aseman suunnalla oli myös kirjamarkkinat.
Lentokenttäjuna Marconi Express saapuu Bolognan asemalle reilussa viidessä minuutissa. Kyyti oli kätevä, mutta melko kiikkerä ja vaunu aivan täynnä ihmisiä. Kaikki eivät mahtuneet kyytiin. Huomasimme myös, että Uber olisi ollut halvempi meiltä kahdelta. Niinpä käytimme sitä kun palasimme lentokentälle kotimatkaa varten.
Oletko sinä käynyt Bolognassa? Mitä pidit? Tuliko sinustakin la rossa, la dotta ja la grassa – vai vaan jokin niistä?
