Hotel Cannon d’Oro, Siena
Yksi tärkeimmistä kriteereistä hotellia valitessamme, etenkin Välimerellä keskikesän helteiden aikaan, on ehdottomasti ilmastointi. Olimme valinneet Sienankin hotellin sen mukaan, että sijainti olisi ok, huoneessa olisi ilmastointi ja aamiainen on aina plussaa siihen päälle. Kriteerit täyttävistä hotelleista valitsemme sitten sen edullisimman, tai jos hinnassa ei ole suurta eroa niin sen, josta tulee kivoin fiilis.
Kaiken piti siis olla kunnossa kun lampsimme Sienassa hotellillemme lähes 40-asteen superhelteiden aikaan. Nyt sille ilmastoinnille on todellakin tarvetta. Arvaatte varmaan miten kävi? Jep, ei ilmastointia meille. Tai siis oli, jos katossa pyörivä propelli lasketaan ilmastoinniksi. Hotellin mukaan lasketaan, kun taas me ajattelimme varausta tehdessämme, että mainittu ilmastointi on tottakai koneellinen. Sellainen joka ihan oikeasti viilentää ilmaa, eikä vaan pyöritä helteistä ilmaa ympäriinsä.
No mutta, pikkujuttuja, ja Suomessa oli parhaillaan meneillään historian kylmin kesä, joten ei saa valittaa. Ja muuten Hotel Cannon d’Oron huone oli mitä mainioin. Kahdelle hengelle varaamassamme huoneessa oli neljä sänkyä, tilaa oli vaikka muille jakaa, oviaukossa oli hauska tiilikaari ja kaikkialla oli perus siistiä. Ei mitenkään hienoa, mutta siistiä. Kylppäri oli vähän ahdas etenkin Henkka-viikingille, mutta siihen olimme jo tottuneet mini-italialaisten maassa.
Hotel Cannon d’Oro oli myös sijaintinsa puolesta oiva valinta. Hotellilta oli lyhyt kävelymatka keskusaukio Campolle ja autonkin saimme lähelle parkkiin. Se oli tosin aika paljon myös tuurista kiinni Palion täyttämässä Sienassa. Hotellilla olisi ollut myös maksullista parkkitilaa, mutta satuimme löytämään ilmaisen parkin viereiseltä tieltä, joten jätimme pikku-Fiatimme sinne.
Sijainnin lisäksi Cannon d’Oron palvelu oli mainiota. Respa oli auki vuorokauden ympäri, mikä oli hyvä juttu, sillä lähdimme ennen aamukuutta ajamaan kohti Roomaa. Uloskirjautuminen kävi näppärästi aamun hiljaisina tunteina. Alakerran respan vanha herrasmies opasti meitä mielellään myös Palion saloihin, kun kysyimme häneltä hotellin kaupunginosan eli contradan nimeä. Jopa hotellin siivooja oli mukava. Täällä oli helppo hymyillä.
Aamiainen oli hyvin suppea ja italialaiseen tyyliin täynnä pelkkää makeaa puputettavaa. Tarjolla oli muroja, leivonnaisia ja leipää, joista jälkimmäisen päälle sai joko Nutellaa tai marmeladia. Ei siis mitään suolaista tarjolla, joten jouduin ottamaan Nutella-leivän. Todella surullista kaltaiselleni Nutella-fanille. Juomaksi sai mehua tai kahvia automaatista.
Ei siis mikään kovin kummoinen aamiainen, mutta ei niillä Italiassa olekaan tapana syödä aamiaiseksi muuta kuin jotain pientä makeaa ja hörppäistä kuppi kahvia. Maassa maan tavalla. Menimme tosin melkein heti aamiaisen jälkeen ruokakaupan kautta puistoon piknikille nauttimaan runsaan brunssin, sillä nälkä kurni vatsassa. Toisena aamuna emme aikaisen lähdön takia ehtineet lainkaan aamiaiselle. Ei harmittanut.
Puutteellisesta ilmastoinnista ja suppeasta aamiaisesta huolimatta pidin hotellista. Sen tunnelma oli hyvä, palvelu lämminhenkistä ja sijainti vertaansa vailla. Ja meillähän kävi vähän huono tuuri, sillä osuimme kaupunkiin tosiaan lähes 40-asteen superhelteiden aikaan, jolloin ilmastoinnille olisi ollut todellista tarvetta. Viileämmällä säällä ilmastoinnin puute ei olisi haitannut yhtä paljon.
Yöllä ilma tosin viileni huomattavasti, laskien noin 25-asteeseen, ja ensimmäisenä yönä saimme nukuttua hyvin, kun pidimme ikkunaa auki. Ikkunan ritilät pitivät ötökät poissa huoneesta ja kadullakin on normaalina iltana suhteellisen hiljaista. Toisena iltana Torren voitonjuhlat pitivät kadulla niin kovaa meteliä, että jouduimme pitämään ikkunat kiinni, eikä ilma päässyt vaihtumaan. Huono tuuri siis taas, kun juuri naapuricontrada sattui voittamaan Palion. Muualla kaupungilla olisi ollut hiljaisempaa.
P.S. Vinkkejä helteisessä hotellihuoneessa nukkumiseen: Kastele pyyhe kylmällä vedellä ja kiedo se harteillesi. Heitä peitto lattialle. Nuku x-asennossa mahdollisimman vähissä vaatteissa. Kastele hiukset ennen nukkumaanmenoa. Etenkin pitkät ja paksut hiukset täynnä kylmää vettä viilentävät mukavasti ainakin alkuyöstä. Varaa tarpeeksi vettä lähettyville. Hikoilu janottaa ja koska meillä ei ollut huoneessa tarpeeksi juotavaa, näin koko yön unta veden juomisesta.
Jos olisin silloin tiennyt että aulassa, siellä vähän syvemmässä nurkassa, on juoma-automaatti, olisin rynnännyt sinne keskellä yötä kalsareissani hakemaan kylmiä pulloja unikaveriksi. Mutta koska en tiennyt, suunnittelin koko unettoman yön mitä kaikkia juomia ostan kaupasta heti aamulla.
Ja vielä tärkein neuvo: Asenne ratkaisee. Ajattele hetki Suomen talvea ja tukahduttavinkin helle tuntuu paljon siedettävämmältä.
