Helsinki,  Kotimaa,  Ravintolat,  Yleinen

Klaus K:n brunssi, Helsinki

Kun jouduin sattuneesta vauvamahasyystä jättämään lauantaiset ratsastustunnit väliin, aloin keksiä lauantaille kaikenlaista muuta ohjelmaa. Osittain siitä syystä, etten haikailisi liikaa tallille ja toisaalta halusin myös käyttää tilanteen hyödyksi, kun kerrankin olisi koko viikonloppu aikaa tehdä mitä huvittaa.

Vapaat lauantaiaamupäivät suorastaan pakottivat testaamaan brunsseja, sillä tähän asti lauantaibrunssit ovat jääneet kohdallani kaviouralla kipittävien hevosten jalkoihin. Ratsastustunti menee lähes aina kaiken muun edelle. Yksi brunssi, jonka olen halunnut jo pitkään testata, on Klaus K:n brunssi ja sinnehän me sitten suuntasimme Henkan tammikuista syntymäpäivää juhlistamaan.

Aloitimme brunssihetken tilaamalla Henkalle synttärin kunniaksi lasin kuohuviiniä ja minulle tarjoilija suositteli ginger alea, jotta minullakin olisi jotain kivaa juomaa skumppalasissa. Tuo oli muuten ensimmäinen kerta kun minun ei tarvinnut kertoa olevani raskaana. Isona möhöttävä maha kertoi sen puolestani. Kun juomat tulivat pöytään kippistimme synttärisankarille ja astelimme sitten buffetpöytien kimppuun.

Alkuruoista lempparikseni nousi rapeakuorinen leipä ja Henkka kehui cob-salaattia. Muuten alkupalapöytä ei ihan vastannut korkeita odotuksiamme, mutta toisaalta tiesin, että Klaus K:n vahvuudet löytyvät jälkiruokapöydästä.

Pääruokapöydästä löytyi koko brunssin lempparini ihanan pehmeä maa-artisokkakeitto riittävän valkosipulisilla leipäkrutongeilla. Monesti valkosipulikrutongeissa ei maistu tarpeeksi valkosipuli, mutta näissä maistui. Olisi tehnyt mieli hakea keittoa lisää, mutta halusin jättää tilaa jälkiruoille. Onneksi tein niin.

Jälkiruokapöytä ei pettänyt tälläkään kertaa ja kaikki maistamamme herkut olivat hyviä. Koko brunssin iloisin yllätys koitti kun tarjoilija toi Henkalle oman synttärikakkupalan, jossa nökötti kynttilä. Ihana pieni ele synttärisankarille. Pidimme myös kattavasta hedelmätarjonnasta ja tuoreista mehuista, joita hörpin oikein antaumuksella. Etenkin punaherukkamehu oli ihanaa.

Kaiken kaikkiaan brunssi oli hyvä, mutta ei mielestämme hintansa (35 euroa) arvoinen. Tunnelma oli mukava, puitteet hienot ja palvelu pelasi hyvin, mutta tuohon hintaan olisimme odottaneet vielä parempaa ruokaa etenkin alku- ja pääruokien osalta. Voi olla että odotuksemme olivat liian korkealla, eikä brunssi ollut missään nimessä huono. Jotenkin vaan odotimme kuitenkin vielä parempaa.

0 kommenttia

  • Huli/Meanwhile in Longfield..

    Brunssi menetti hieman hohtoa sen jälkeen kun pääruoka meni buffaan.. 🙁 Ennen se tilattiin erikseen ja hienot annokset tuotiin suoraan pöytään. Hinnassa tämä muutos ei tietenkään näkynyt. Itse olin myös viime kerralla hieman pettynyt kun ekaa kertaa koko brunssi oli buffassa. Jälkkärit on kyllä a-i-n-a loistavia, myös alkupaloista olen pitänyt suunnattomasti jokaisella brunssikerralla, ja niitä on Klaus K:ssa koettu jokunen.

    • Martina

      Mun pitikin kysyä mitä mieltä sä oot Klaus K:n brunssista nykyään. Kiva kun tulit kommentoimaan, senkin brunssiasiantuntija. 🙂 Alkuruoistahan mä en voinut maistaa kaikkea, joten siinä mielessä en ollut ihan paras arvioimaan, mutta toisaalta Henkka maistoi munkin puolesta eikä ollut ihan vakuuttunut. Osa ruoista oli kyllä hyviä ja pääruoista se keitto oli ihana. Muuten pääruokabuffetit eivät vaan valitettavasti useinkaan toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Pöytään tuodut pääruoat olisivat paljon paremmat ja kuuluisivat asiaan varsinkin tuohon hintaan. Onneksi jälkiruokapöytä toimii Klaus K:ssa tosiaan aina. 🙂

    • Martina

      Onhan siinä. Inkiväärin kanssa en ole niin tarkka. En lisää sitä itse ruokaan enkä juo inkivääriteetä, mutta jos sitä on vaikkapa ravintolaruoassa mausteena tai satunnaisessa ginger ale -lasillisessa niin en välitä. Inkivääri ei kuitenkaan ole sieltä pahimmasta päästä. 🙂

Jätä vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *