Italian maaseudulla – Agriturismot
Auto keinahtelee kuoppaisella tiellä. Hiekka pöllyää ja kummallakin puolella tietä avautuu laaksomaisema maaseudulle. Auringonlasku on värjännyt taivaan kauniin punaiseksi ja ilta on jo siinä vaiheessa, että taivaanrannassa hehkuvan pallon voi nähdä vajoavan koko ajan alemmas. Pian sitä ei enää näy ja pimeys laskeutuu Emilia Romagnan maaseudulle.
Italian maaseutu tuo mieleen lapsuuden kesät mummolassa. Tuoksu on sama, vaikka täällä tien vieressä kasvaakin pitkät rivit viinipensaita ja oliivipuita. Vastapäisellä rinteellä laiduntavat lehmät ovat valkoisia eivätkä muistuta kovinkaan paljon mummolan Ystävää, Kieloa, Ääntä ja muita navetassa möllöttäneitä lehmiä. Italian maaseudun talot näyttävät ihan erilaisilta kuin punamullalla maalatut mökit Savon maaseudulla, mutta tunnelma on silti sama. Loppukesän vahvat tuoksut, maaseudun hiljaisuus ja kirkkaana tuikkiva tähtitaivas.
Auto pysähtyy vanhan kivitalon pihaan. Omistaja on meitä vastassa ja viemme tavaramme huoneisiimme. Ilta pimenee nopeasti ja yöllä voi kuulla susien ulvontaa. Astelemme pitkän pöydän ääreen ja istumme siihen illallistamaan tilan antimilla. Pastan päälle höylätyt tryffelit on metsästänyt pihaa vahtiva tryffelikoira, joka haukahtaa aina tervehdyksensä aidan takaa tullessamme pihaan.
Kasvikset ovat omasta maasta ja pääruoaksi nautittu possu on vipeltänyt vielä vähän aikaa sitten tien vieressä olevassa aitauksessa. Tervehdimme possuja aamulla ohi kulkiessamme ja ne tulevat innoissaan syömään kädestämme heinää. Kaikista isoin sika, Bruno, on pienempien possujen isä ja tilan ylpeys. Katselemme sen kuvia valokuva-albumista samalla kun syömme sen jälkeläistä. Jotenkin se ei tunnu lainkaan oudolta.
Illalla nukahdamme nopeasti maaseudun raikkaassa ilmassa. Aamukaste kimmeltää vielä oksilla kun avaan herättyäni ikkunan ja päästän raikkaan ilman tulvimaan sisään huoneeseen. Astelemme tutun pitkän pöydän ympärille aamiaiselle ja heräilemme kaikessa rauhassa uuteen päivään. Kahvi keitetään mutteripannussa ja leivän päälle levitettävät hillot ja marmeladit ovat kaikki oman tilan tuotteita. Kuinkas muutenkaan.
Maaseudulla on aina oma tunnelmansa ja ihana tapa päästä nauttimaan siitä ovat italialaiset agriturismot, eli maatilat, jotka majoittavat matkailijoita. Agriturismoissa pääsee keskelle tilan töitä, viiniviljelmiä ja peltoja. Siellä näkee usein koko perheen elämää. Perheen pienin tulee äitinsä sylissä tervehtimään illalliselle ja isä touhuaa viinitilalla esitellen ylpeänä eri vuosikertoja.
Agriturismoja on moneen makuun. On autenttisia vanhoja maatiloja, joiden seinät ovat nähneet vuosien saatossa jos jonkinlaista. Katonrajassa saattaa vipeltää ötökkä ja kaskaat sirittävät iltaisin äänekkäästi. On myös modernimpaa majoitusta niin ikään keskellä maaseutua, mutta uudemmassa rakennuksessa, joka tarjoilee pientä luksusta. Uima-altaalta aukeaa maisemat pitkälle laaksoon ja aamu-uinnilta käsin voi ihailla auringonnousua sekä taivaalla loistavaa värikästä sateenkaarta. Oman terassin kukkapenkissä kasvaa rosmariinia ja lasiseinäisen ravintolan pöydissä on valkeat liinat.
Me pääsimme tutustumaan peräti kolmeen agriturismoon viime syksyisellä Emilia Romagnan matkallamme. Ensimmäiseksi yövyimme vanhassa kivitalossa. Se oli juuri sellainen, joita Toscanaakin kuvaavissa maisemaotoksissa on keskellä kumpuilevaa peltomaisemaa. Olimme myös linnamaisessa romanttiseksi remontoidun talon kulmahuoneessa, jossa nukuimme prinsessasängyssä, kylpyhuoneessa oli tilava amme ja seinät oli maalattu taivaansiniseksi.
Viimeisen yön vietimme modernissa lasiseinäisessä talossa kaksikerroksisessa huoneessa, jonka sängystä voi ihailla iltataivaalle nousevaa ukkosta. Jokainen majapaikka oli omalla tavallaan ihana, enkä osaisi mitenkään pistää niitä paremmuusjärjestykseen.
Siitä kuitenkin vakuutuin, että jokaiseen makuun löytyy jotakin. Yhteistä niille kaikille on sijainti keskellä luontoa, tilalla tuotettu lähiruoka ja rauhallinen maaseudun tunnelma. Majoitun varmasti agriturismoissa jatkossakin, kun kaipaan luonnon rauhaa, jotakin paikallista ja pientä lepohetkeä arjen hektisyydestä.
