Kotimaa
Ruokamatkalla kotimaassa – 10 ruokatärppiä Etelä-Suomeen
Olemme kuluvan vuoden aikana innostuneet ihan uudella tavalla kotimaan matkailusta. Osittain tämä on tapahtunut olosuhteiden pakosta (möhömaha ei ole jaksanut reissata kauemmaksi), mutta osittain myös siksi, että kotimaammehan on täynnä ihania matkakohteita, joiden koluamiseen saisi kulumaan useammankin kesän. Ja talven, syksyn ja keväänkin. Suomi on ihana. Kuten reissuillamme yleensä, olemme matkanneet kotimaassakin pitkälti ruoan perässä ja löytäneet monta upeaa ruokamatkakohdetta ihan tästä Etelä-Suomestakin. Listasimme tähän 10 herkullista suosikkiamme Etelä-Suomessa. Ota lista talteen kesän reissuja varten! Vaikka kohteet on numeroitu, eivät ne ole silti paremmuusjärjestyksessä, sillä kaikki olisivat ansainneet ykköspaikan.
Uusi Apteekki, Turku
Yhdet ensimmäisistä elokuvista, joita olemme katsoneet yhdessä, ovat olleet Vares-leffat. Molempia miellyttäviä leffoja oli alkuun hieman vaikea keksiä, mutta Vareksesta pidimme molemmat, ja jos en ihan väärin muista, olemme katsoneet ne kaikki yhdessä. Vares-leffoilla on hyvä fiilistellä Turkua, joka näkyy elokuvissa ilahduttavan paljon. Olen kuullut, että Turussa järjestetään jopa kiertokävelyjä Vares-leffojen henkeen. Kävelyillä kierrellään elokuvista tuttuja paikkoja. Yksi niistä on Uusi Apteekki -niminen baari, josta minulla on vähän nolo, tai ainakin hieman harmistuttava, tarina kerrottavana.
Kinuskillan brunssi, Tuusula
Tästähän on tulossa jokakesäinen perinne, totean kun astelemme eräänä kauniina kesälauantaina Kinuskillan brunssille. Tai astella on hieman väärä sana minun kohdallani. Vyöryä, taapertaa tai vaappua lienee oikeampi termi kaltaiseni möhömahan liikkumista kuvailtaessa. Raskaus on hyvä tekosyy syödä maha täyteen herkkuja, siksikin brunssi on oikein hyvää ohjelmaa äitiysloman ensimmäiselle viikonlopulle. Kellokoskesta tulee aina mieleen mielisairaala ja siinähän se sairaalarakennus möllöttää vehreän joen mutkassa ylvään valkeana ja jo hieman kuluneena. Viime vuonna sata vuotta täyttäneen sairaalan päivät näyttäisivät olevan luetut ja se saa minut surulliseksi. Nämä seinät ovat nähneet paljon.
Trattoria Il Colosseo, Järvenpää
Järvenpäähän avattiin viime vuoden lopulla italialainen ravintola nimeltä Trattoria Il Colosseo. Keskustassa Sibeliuksenkadulla sijaitseva ravintola tarjoilee italialaisia pizzoja, pastoja, risottoja, salaatteja ja onpa listalla yksi hampurilainen ja muutama jälkiruokakin. Ravintolan ruoat tehdään alusta alkaen itse tuoreista raaka-aineista italialaista makumaailmaa kunnioittaen. Tarjolla on arkipäivisin myös lounas ja kahvilasta saa pientä purtavaa italialaisten kahvien kaveriksi.
Zum Beispiel, Porvoo
Aurinkoinen kesäpäivä vanhassa Porvoossa. Kävelemme pitkin mukulakivikatuja, istahdamme terassille kahville ja piipahdamme sisään muutamaan antiikkiliikkeeseen etsimään rekvisiittaa ruokakuvausta varten. Löydämme kivoja vanhoja aterimia ja poistumme liikkeistä mitään rikkomatta, vaikka minulla onkin möhömahani kanssa todellinen “Norsu posliinikaupassa” -olo. Ihme että kauppiaat päästivät norsun ylipäätään sisään.
Radisson Blu Aleksanteri, Helsinki
Perjantai-ilta Helsingissä. Valot syttyvät vähitellen samalla kun aurinko laskee horisonttiin. Kävelen pitkin sateen kastelemaa Bulevardia. Taivas on lupaavan kirkas. Ehkä huomenna paistaa aurinko? Katselen hymyillen rakasta kaupunkia ja päässäni alkaa soida tuttu biisi. Se sama on värittänyt niin montaa muutakin Helsingissä viettämääni hetkeä. Zen Cafen Minun kaupunkini. Helsinki on kuitenkin minun kaupunkini. Kävelen pitkin tuttuja katuja hauskan illan päätteeksi. Kotini on tänä viikonloppuna Radisson Blu Aleksanterissa Albertinkadulla ja totta tosiaan, kodilta se tuntuukin kun astelen hotellin ovesta sisään.
Meripaviljongin brunssi, Helsinki
Ihastuimme jo vuoden takaisella ensisilmäyksellämme Säästöpankinrannassa kelluvan Meripaviljongin merelliseen miljööseen ja herkkuihin, jotka maistuvat erityisen hyvältä ravintolan isoista ikkunoista aukeavaa Helsingin merimaisemaa katsellessa. Olen hehkuttanut aiemminkin rakkauttani Helsinkiä kohtaan ja täällä se kukoistaa erityisen kirkkaana. Kirkas oli myös taivas kun saavuimme testaamaan Meripaviljongin uuden brunssin eräänä sunnuntaiaamupäivänä. Päivälle oli luvattu sadetta, mutta onneksemme aurinko paistoi brunssimme aikana keväisen kirkkaana. Meripaviljongin miljöö on erityisen kaunis aurinkoisella kelillä, kun valo pääsee sisään isoista ikkunoista heijastuen merenpinnan kautta kahta valoisampana.
Wanha Laamanni, Porvoo
Porvoon kirkon kupeessa, Kirkkotorin kulmassa Edelfeltin patsaan takana on vanha notkahtanut puutalo, joka on nököttänyt paikallaan jo vuodesta 1790 asti. Ilman asiasta kertovaa kylttiä ei arvaisi tässä olevan hienon ravintolan, mutta portaita pitkin nousemalla ja pienen sisäpihan terassin lomitse kulkemalla saapuu Wanhaan Laamanniin, jonka valoisa vanhaa aikaa henkivä aula toivottaa tulijan tervetulleeksi uudistuneeseen ravintolaan. Wanha Laamanni tarjoilee modernia skandinavialaista fine diningia upeassa perinnemiljöössä. Annokset on tarkkaan harkittuja kokonaisuuksia, joissa on kaikki kohdallaan. Maut toimivat täydellisesti yhteen, annoksissa on kivasti erilaisia tekstuureja ja niiden ulkonäkökin on kaunis. Täältä saa vähän parempaa ruokaa erityisiin hetkiin.
Haikon kartano, Porvoo
Haikon kartanon historia ulottuu satojen vuosien taakse. Milloin vanha kartano on kuulunut Viipurin dominikaaniluostarille, milloin kartanon lähes 100 vuotta omistanut von Etterin suku on kestinnyt siellä Venäjän keisarisuvun jäseniä ja milloin Albert Edelfelt on viettänyt kartanon mailla lukuisia kesiä maalaten ympärillään kukoistavaa saaristolaismaisemaa. Haikon kartanon nykyinen päärakennus on nähnyt päivänvalon vuonna 1913 ja kartanohotellina Haikko on toiminut vuodesta 1966 alkaen. Haikon Kartano viettääkin vuonna 2016 juhlavuottaan palveltuaan jo huikeat 50 vuotta kartanohotellina. Koko tuon ajan Haikon Kartano on ollut Vuoriston perheen omistuksessa. Onnea 50-vuotiaalle!
Gabriel 1763 Bar & Restaurant, Porvoo
Porvoon vanhat mukulakivikadut kylpevät auringossa. Kävelemme pitkin Jokikatua sitä reunustavia suloisia vanhoja puutaloja ihastellen. On lounasaika ja etsimme taloa numero 20. Keltaisen talon seinässä oleva kyltti kertoo meidän saapuneen perille Gabriel 1763 Bar & Restaurantiin, jossa meidän on tarkoitus nauttia pizzalounas. Edellämme oleva seurue käännytetään ovelta, sillä ravintola on täynnä. Onneksi meillä on pöytävaraus, tuumimme kun astelemme tarjoilijan perässä ikkunapöytään. Ikkunasta aukeaa näkymä takapihalle, naapuritalon vanhaan puuseinään ja aina joen toisella puolella olevalle Näsin kivelle asti. Aurinko paistaa lämpimästi ja hymyilen onnellisena. Onpa kerrassaan ihanaa olla viikonloppulomalla. Söpö vanha Porvoo, kaunis ilma, hyväntuulinen aviomies ja mahassa potkiva vauva. Kaikki on oikeastaan tosi hyvin juuri nyt.
