Oluttastingeja Helsingissä

Annoin Janille synttärilahjaksi treffipurkin. Aina kun hän nostaa purkista lapun, järjestän hänelle lapun teeman mukaiset treffit. Eka treffilappu vei meidät viettämään saunailtaa Vanajanlinnaan. Toisessa lapussa luki “tasting”.

Vaihtoehtoja oli taas valtavasti. Ensin tarkistin olisiko Jerryllä treffipäivänämme viinitastingeja. Ei ollut, eikä ollut oikein muuallakaan ohjattuja tastingeja. 

Pohdin järkkäisinkö kotona tastingin, jossa maistelisimme eri ruokia tai juomia. Tai veisinkö Janin sittenkin johonkin ravintolaan tasting menun ääreen. Tätähän voisi soveltaa lähes loputtomiin.

Hyviä vaihtoehtoja kaikki, mutta teemaksi valikoitui kuitenkin olut, mietittyäni mistä Jani luultavasti pitäisi eniten. Treffit alkoi kotona, jossa annoin Janin maistella kolmea eri olutta. Ne hänen tulisi laittaa parhausjärjestykseen. Järjestys määrittelisi loppupäivän kulun.

Kohti Helsingin tastingeja – Vltavan tsekkioluet

Kotona maistelluista oluista Jani valitsi lempparikseen tsekkiläisen oluen, joten suuntasimme ensimmäisenä Vltavaan. Oli kevään ensimmäisiä aurinkoisia päiviä ja niinpä päätimme istahtaa terassille. Se oli maaliskuussa yhä katettu ja lämmitetty, mutta oviaukon tuntumassa pääsi nauttimaan auringostakin.

Tilasin meille Vltavan tasting-laudat, jotka pitävät sisällään kolmea eri olutta. Vielä ei ollut nälkä, joten nautiskelimme vain olutmaistiaisiamme. Olin katsonut että täältä olisi saanut myös pientä purtavaa, mikäli aamupäivällä suorittamamme Crossfit Games Open -kisalaji olisi herättänyt jo loputtoman nälän, joka ainakin allekirjoittaneelle iskee aina pienellä viiveellä vähänkin rankemman treenin jälkeen

Terassihetki maistui juuri niin hyvältä kuin kevään ensimmäinen terassihetki voi maistua. Olkoonkin että istuimme takit päällä, mutta silti, hetkessä oli jo lupaus kesästä. Siirtyminen pois tutuilta Järvenpään kotikulmilta Helsinkiin sai aikaan tunteen kuin olisi pidemmälläkin reissussa. Helsinki tuntui uudelta, mutta silti niin tutulta.

Uudistuneen Belgen herkkuja

Seuraavaksi eniten kotona maistamistamme oluista Jani piti belgialaisesta Leffestä. Niinpä suuntasimme Vltavan tsekkioluiden jälkeen Belgeen, josta sai myös vastaavanlaisen maistelulaudan. 

Maistelulaudat eivät taida olla kovinkaan suosittuja, sillä lasit ja laudat piti hakea varaston puolelta, eikä kassahenkilö tiennyt miten tasting lyödään kassaan. S-bonuksetkin jäi saamatta, sillä kortinlukija ei toiminut. Pientä haparointia siis havaittavissa, samoin kiirettä ja ruuhkaa, mikä selittänee haparoinninkin.

Se ei kuitenkaan haitannut, sillä löysimme kivan ikkunapöydän, jossa maistelimme oluitamme ja yritimme saada Trivial Pursuit -kortista kaikki oikein. Nälkäkin alkoi kutkutella jo hieman vatsanpohjassa, joten tilasimme tryffeli-parmesaaniranskalaiset, ranskalaiset karamellipossulla sekä vohvelin vuohenjuustolla, saksanpähkinällä ja kirsikkahillokkeella.

Olin ajatellut belgialaisten ranskisten olevan paksuja, rapeita ja sisältä pehmeitä. Siksi tavalliset tikkuranskikset oli pieni pettymys, mutta kaikkine härpäkkeineen silti herkullinen välipala. 

Pidän siitä kun listalla on kaikenlaista pientä purtavaa, joita voi maistella yhdessä pöytäseurueen kanssa. Simpukoitahan Belgessä kannattaa maistaa myös, vaikka me emme niihin tällä kertaa päätyneetkään.

Oluttastingista toiseen – viimeisenä Oluthuone Kaislan tasting

Viimeinen kotona Janille maistattamani olut oli niin sanottu villi kortti, japanilainen Asahi, joka edusti Olutravintola Kaislan monipuolista valikoimaa. Toisin kuin kahdessa muussa paikassa, Kaislassa tastingia mainostettiin näkyvästi seinällä. Laudalle sai valita mitä vaan lukuisista hanaoluista joko luettelemalla toiveet baarimikolle, tai selailemalla niitä puhelimella QR-koodin takaa.

Koska nälkä oli vaan hieman siirtynyt Belgen purtavilla, tilasimme täälläkin sapuskaa oluiden kylkeen. Nacholautanen ja pastramileipä riittivät täyttämään vatsamme ja olivat oikein maukkaita. 

Istuskeltuamme täälläkin pitkän tovin mukavasti ikkunapöydässä, aloimme katsella juna-aikataulujamme ja suuntasimme lopulta kohti kotia. Kivoja nämä treffipäivät. Tuleepahan järkättyä säännöllisesti jotain vähän erilaista. Onneksi treffipurkissa on vielä monta lappua jäljellä. Mitäköhän seuraavassa lukee?