Kotimaa
Ravintola Maneesi, Järvenpää
“Mä tykkään Järvenpäästä”, julistin Henkalle kesken sunnuntaisen lounashetken. Istuimme Ravintola Maneesissa, maistelin mehevää purilaista ja katselin ikkunan takana ravaavia hevosia. En ihan heti keksi paremmin minun makuuni sopivaa ravintolaa. Hyvää ruokaa ja heppoja. Kaikki oli sillä hetkellä niin hyvin, että sain ihmeellisen rakkauskohtauksen koko kaupunkia kohtaan. Ihana, ihana Järvenpää. Ravintola Maneesi sijaitsee upouudessa Ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä lähellä Ainolan juna-asemaa. Ravintola sijaitsee kahden maneesin välissä ja sen ikkunoista on suora näkymä ratsastushallien tapahtumiin. Ensimmäisellä vierailukerrallamme tallilla oli käynnissä estekisat ja olisin voinut istua ikkunapöydässä vaikka koko päivän esteradalla kiitäviä ratsukoita katsellen.
Frans & Amélien simpukkaperjantai
Helsingin uusimmassa ranskalaisbistrossa tarjoillaan joka perjantai tuoreita simpukoita ja kun kutsu kävi simpukkakattilan ääreen, riensimme tietysti innoissamme paikalle. Höyryävä kattilallinen sinisimpukoita vie minut aina ajatuksissani Välimerelle ja simpukoiden kanssa näpertäessä on kiva muistella menneitä matkoja ihan täällä kotimaan keväässäkin. Ranskalainen bistrotunnelma toivotti meidät heti tervetulleiksi kun astelimme sisään uudistuneeseen Frans & Amélieen, joka tunnettiin ennen nimellä Fransmanni. Meidät ohjattiin ihanaan pöytään, jota reunustivat mukavat sohvat. Pöydällä oli ruusuja sekä kynttilä ja olomme oli heti todella tervetullut.
Chjokon Chocolate High Tea, Helsinki
Pienen suklaapuodin pöydille on katettu valmiiksi houkuttelevan näköiset kerrostarjottimet, iso pullollinen vettä ja hieman mehua. Tiskille kerrotaan maksamisen yhteydessä halutaanko herkkujen kanssa juoda kahvia vai teetä ja pian pöytään kannetaan pyydetty juoma. Tunnelma pienessä suklaapuodissa on kotoisa ja lämmin. Suurimman huomion varastaa pöydässä komeileva kerrostarjotin täynnä herkkuja. Alimmalla kerroksella on muutama suolainen naposteltava, joista etenkin minicroissantit maistuvat ihanalta ja vievät ajatuksemme välittömästi takaisin Nizzaan, jossa vietimme taannoin hauskan pitkän viikonlopun. Kerrostarjottimen ylimmällä kerroksella on samoja konvehteja kuin puodin vitriinissä on myytävänä ja keskimmäiseltä kerrokselta löytyy muuta makeaa, kuten värikkäitä macaronseja, suklaakakkua ja keksiä. Nam, käydään kimppuun!
Petri’s Chocolate Room, Fiskars
Fiskarsintien varrella sijaitsee viehättävä Fiskarsin Ruukki. Vanhalla rautaruukkialueella nököttää erilaisia puoteja, hotelleja, kahviloita ja ravintoloita. Maisemat ovat kauniit ja alueella on mukava piipahtaa ohi ajaessaan. Me ajoimme automme Fiskarsin parkkiin joulua edeltävänä viikonloppuna matkalla Turusta Fiskarsin kainalossa asuvalle isälleni. Heti autosta ulos astuttuani ja ympärille katseltuani aloin moittia itseäni siitä, miksen ole tuonut Henkkaa tänne aiemmin. Isältäni on alle 5 kilometrin matka Fiskarsiin, joten kyläilyn ohessa voisi vaikka kävellä ihailemaan Fiskarsin ruukkia. Jatkossa olemme viisaampia ja vierailemme söpöllä ruukkialueella useammin. Tällä kertaa aikaa alueella kiertelyyn ei ollut paljon, mutta teimme silti pienen kierroksen ruukin alueella. Maisema oli harmaa, lumi ei ollut vielä saapunut ilahduttamaan meitä ja aurinko oli jo laskemaan…
Ravintola Yume, Helsinki
Tiedättekö sen tunteen, kun aika tuntuu kiitävän ja kelloa katsoessa melkein pelästyy, kun huomaa ajan kuluneen epätodellisen nopeasti? Meille kävi viimeksi niin kun illallistimme Kämpin yhteydessä sijaitsevassa Yumessa Jerryn ja Tiian kanssa. Olimme herkutelleet ja jutelleet pöydän ääressä ajantajuni mukaan ehkä korkeintaan pari tuntia, mutta kelloa vilkaistessani huomasin aikaa kuluneen melkein tuplasti sen verran. Huh! Mitä tapahtui! Olimme maistelleet Yumen ruokia viime kesänä eräässä blogitilaisuudessa ja etenkin ravintolan ribsit jäivät mieleemme tajunnanräjäyttävänä herkkuna. Niitä pitäisi päästä syömään uudestaankin. Yumen ruokalista oli uudistunut sitten viime kesän, mutta onneksi ribsit pysyvät listalla aina. Ne silmissäni tallustelin ravintolaan ja odotin innolla myös muiden ruokien maistelua sen puitteissa, mitä raskauden ruokavalio-ohjeet antavat myöden. Ei…
Ravintola Roux, Lahti
Sankka sumu on laskeutunut Etelä-Suomen ylle kun ajamme kohti Lahtea. Synkästä säästä huolimatta olen harvinaisen innoissani edessä häämöttävästä ravintolaillallisesta. Aiemmin samalla viikolla Suomen Gastronominen Seura on valinnut lahtelaisen Ravintola Rouxin vuoden ravintolaksi ja me päätimme lähteä testaamaan ravintolan. On perjantai, edessä on kiva viikonloppu ja se aloitetaan syömällä Suomen parhaassa ravintolassa. Voisi kai huonomminkin olla. Odotukset illallista kohtaan ovat korkealla. Vuoden Ravintolan kriteereinä ovat muun muassa hyvä hinta-laatusuhde ja erinomainen palvelu. Olemme lukeneet Rouxin tarjoilevan klassista ranskalaista fine diningia. Pöydissä on valkoiset pöytäliinat ja jälkiruokalistalta löytyy kuulemma ravintolan ylpeys Suklaatrilogia, jota on ainakin päästävä maistamaan.
Klaus K:n brunssi, Helsinki
Kun jouduin sattuneesta vauvamahasyystä jättämään lauantaiset ratsastustunnit väliin, aloin keksiä lauantaille kaikenlaista muuta ohjelmaa. Osittain siitä syystä, etten haikailisi liikaa tallille ja toisaalta halusin myös käyttää tilanteen hyödyksi, kun kerrankin olisi koko viikonloppu aikaa tehdä mitä huvittaa. Vapaat lauantaiaamupäivät suorastaan pakottivat testaamaan brunsseja, sillä tähän asti lauantaibrunssit ovat jääneet kohdallani kaviouralla kipittävien hevosten jalkoihin. Ratsastustunti menee lähes aina kaiken muun edelle. Yksi brunssi, jonka olen halunnut jo pitkään testata, on Klaus K:n brunssi ja sinnehän me sitten suuntasimme Henkan tammikuista syntymäpäivää juhlistamaan.
Radisson Blu Plaza Hotel, Helsinki
Matkustaessa yksi lempihetkistäni on se, kun saavun pitkän päivän jälkeen hotellihuoneeseen, pesen meikit pois, vaihdan yövaatteisiin ja valmistaudun nukkumaanmenoon. Viivyttelen tuossa hetkessä usein pitkään, etenkin jos olen hiljaisessa hotellihuoneessa yksin. Katselen ympärilleni, hengitän syvään ja fiilistelen ajatuksella, että kohta saan hautautua puhtaisiin lakanoihin ja painaa pääni pehmeään tyynyyn. Rakastan sitä tunnetta, jonka hotellin puhtaat valkeat lakanat saavat aikaan. Kun olen sammuttanut valot, makoilen vielä hetken valveilla ja tunnustelen miltä sänky tuntuu. Mietin kulunutta päivää ja totean itselleni hymy huulilla ansainneeni kunnon yöunet. Vielä ennen silmien painumista kiinni alan odottaa seuraavaa lempihetkeäni eli hotelliaamiaista.
Samppalinnan brunssi, Turku
Saavuimme Turkuun puolenpäivän aikaan suoraan ratsastustunniltani. Matkalla huoltoasemalta napattu hampurilainen ei pitänyt kauan nälkää poissa ja vatsa huusi ruokaa. Sillä aikaa kun minä peseydyin pikaisesti, soitti Henkka Samppalinnaan ja kysyi mahtuisiko brunssille vielä. Kyllä kuulemma mahtuu, oikein mainiosti. Niinpä tallustelimme kohti Samppalinnaa ja siellä tarjoiltavaa brunssia. Sisään päästyämme huomasimme että tilaa oli paljon. Koko Turku oli hiljainen joulua edeltävänä viikonloppuna kaikkien tehdessä viimeisiä jouluvalmistelujaan tai ollessa jo ansaitulla joululomalla. Me pakenimme joulukiirettä Turkuun ja se oli oikein hyvä päätös.
Scandic Julia, Turku
Pysähdymme Lohjan ABC:llä. Vaihdan vessassa koko vaatekerrastoni ja peseydyn hieman. Olemme lähteneet matkaan suoraan ratsastustunniltani enkä kehtaa saapua hotellin aulaan kuraisissa saappaissa ja hevosen kuolaamassa takissa. Sudin autossa vielä vähän meikkiä naamaan ja näytän jo melkein ihmiseltä saapuessamme Turkuun. Jätämme auton Scandic Julian parkkiin ja astelemme hotellin aulaan. Vastaanotto on poikkeuksellisen lämmin ja tunnemme olomme erittäin tervetulleiksi. On joulua edeltävä viikonloppu ja yksi Turun reissun tarkoituksista on etsiä joulufiilistä maamme ihanimmasta joulukaupungista. Scandic Julia onnistuu tässä hyvin. Aula on koristeltu hyvällä maulla mukavan jouluiseksi ja seinällä olevasta lapusta saamme lukea, että täällä olisi mahdollisuus viettää myös hotellijoulua. Ei hullumpi idea. Sijaintikin on mitä mainioin. Turun tuomiokirkko on aivan vieressä ja…
