Hotel Oscar ja lapsiperheen Varkaus
Mitä tulee kotimaassa reissaamiseen lapsen kanssa, olemme viime kesän jäljiltä jo aika konkareita. Vaikka emme ole vielä lentäneet lentokoneella pikkubloggaajan kanssa, on autossa istuttu monia kilometrejä, yövytty monessa eri hotellissa ja vierailtu niin monessa ravintolassa, etten osaa edes laskea. Kaikki on ollut yllättävän helppoa. Oikeastaan todella helppoa. Kaikista helpoimmaksi olomme on tehty ehdottomasti Varkaudessa Hotel Oscarissa, jonka rankkasimme lapsiystävällisimmäksi hotelliksi, jossa olemme olleet. Pikkubloggaaja huomioitiin heti ja hän sai koko vierailun ajan erityishuomiota kaikilta respasta ravintolan tarjoilijoihin.
10 syytä matkustaa Saksaan
Viikon kestävä automatka Saksaan. Sellaista aloimme suunnitella tuossa alkukesästä ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, en oikein tiennyt mitä odottaa Saksalta. Olin haaveillut viinimatkasta Saksaan, mutten ollut koskaan ajatellut mitä muuta kivaa Saksassa voisi olla kuin hyvää rieslingiä. En tiennyt miltä siellä näyttää, millaisia saksalaiset ovat ja mitä muuta Saksassa syödään kuin makkaraa ja hapankaalia. Osasin nimetä vain muutaman kaupungin enkä tiennyt mitään siitä, miten monia erilaisia alueita Saksa pitää sisällään. Asiaa tarkemmin ajateltuani ja varsinkin nyt reissun jälkeen ihmettelen, miksei Saksaa markkinoida turisteille enemmän. Siellähän on vaikka mitä kivaa matkailijalle!
Blogipäivä Keravalla
Ensimmäinen blogimatkani suuntautui Italiaan aurinkoiseen rantakaupunkiin Senigalliaan ja senkin jälkeen olen päässyt reissaamaan upeisiin kohteisiin kuten muun muassa Emilia Romagnaan ja Kööpenhaminaan. Tällä kertaa tiedossa on jotain aivan muuta. Blogimatka Keravalle nimittäin. Ei, tämä ei ole mikään vitsi. Olen kirjoittanut aiemminkin Keravasta. Asuinhan kaupungissa reilun vuoden taloprojektimme ollessa käynnissä. Tykästyin tuolloin Keravaan kovasti ja siitä onkin tullut kuin varkain todella tärkeä paikka. Menimme naimisiin Keravan kirkossa ja juhlimme häitämme viereisessä Lapilan kartanossa. Henkan vanhemmat asuvat yhä Keravalla ja vierailemme anoppilassa usein. Pikkubloggaajakin kyläilee mielellään isovanhemmillaan. Kerava on kiva. Usko pois.
Ajoissa aamusta lähtien – Aamiaisreseptejä aamuvirkulta
Minä olen aina ollut se, joka on jopa ärsyttävän ajoissa kaikkialla. Olen tuhlannut vaikka kuinka paljon kallisarvoista aikaa odottamalla liian ajoissa sovittuja tapaamisia, oppitunteja ja muita tapahtumia. Olen yrittänyt opetella siitä hieman pois ja mennä paikalle vain vähän ennen sovittua kellonaikaa ja nykyään saatan jopa joskus vähän myöhästyäkin. Myöhästyminen ahdistaa edelleen suunnattomasti, mutta nykyään arvostan aikaani sen verran, etten lähde ihan överiaikaisin liikkeelle. Toisin oli ennen. Seisoin ala-asteella naapurini eteisessä jo silloin kun hän vasta aloitteli aamutoimiaan. Kävelimme yhdessä kouluun ja minä saavuin luokkatoverin eteiseen aina aivan liian aikaisin. Hänen vanhempansa pyysivät minut sisään ja sanoivat, että voin tulla myöhemminkin, mutta minusta oli kivaa olla ajoissa ja seistä toljottaa siinä…
Muistoja kesäisestä Savonlinnasta
Kesäinen Savonlinna on kaunis. Siitä ei pääse mihinkään ja uskon, että etenkin Savonlinnan Oopperajuhlilla kävijät ovat kanssani samaa mieltä. Savonlinnan kesä lieneekin tunnetuin juuri Oopperajuhlista ja ihan syystä. Itse ainakin yllätyin kun kuulin, että Oopperajuhlat on järjestetty ensimmäisen kerran jo vuonna 1912 (tosin ne olivat tauolla reilut 35 vuotta alkaakseen uudestaan vuonna 1967). Siinä on perinnettä kerrakseen. Me emme kuitenkaan vierailleet Savonlinnassa Oopperajuhlien aikaan vaan viikko niiden jälkeen. Väljemmässä kaupungissa oli mukavampaa matkailla pikkubloggaajan kanssa ja elokuinen viikko oli yhä lämmin, aurinkoinen ja ihan täyttä kesää parhaimmillaan. Kartutimmekin kesämuistokokoelmaamme Savonlinnassa oikein urakalla ja halusin jakaa parhaat palat teidänkin kanssanne. Joskus parhaat muistot syntyvät pienistä yksinkertaisista hetkistä. Joskus niihin tarvitaan kolmen…
Varkaus maasta, vedestä ja ilmasta
Mielikuvani Varkaudesta ei ole ollut kovin mairitteleva. Olen ajatellut Varkauden olevan tylsä pieni teollisuuskaupunki, jossa on aina harmaa, märkä ja kolea marraskuu. Autioilla kaduilla taapertaa muutama väsynyt ihminen, hekin ovat harmaita, samoin kuin tehtaiden piipuista tupruttava savu. Kukaan ei hymyile ja kaikki, jotka vaan pystyvät, muuttavat kauas pois kaupungista. Sori Varkaus, mutta en aio nyt yhtään kaunistella ajatuksiani.
Parhaat sienireseptit
Täytyy myöntää, että olen pitänyt pienestä pitäen sienimetsällä olemisessa eniten mustikoiden syömisestä ja metsän hiljaisuuden kuuntelemisesta, en niinkään sienien etsimisestä. Olen kuitenkin ollut usein perheen mukana metsällä ja iloinnut kun saalista löytyy. Sienien syöminen on nimittäin ollut minulle aina hyvin mieleistä puuhaa. Kunhan joku muu kerää ja puhdistaa ne. Blogiin on kertynyt vuosien aikana useita sienireseptejä ja keräsin alkavan syyskuun kunniaksi tähän niistä parhaimmat. Mukana on niin risottoja kuin keittojakin sekä perinteistä muhennosta, sienipasteijoita ja piirakkaa. Reseptissä voi käyttää niitä sieniä mitä kaupasta metsästä sattuu löytymään. Suosittelen kuitenkin välttämään kärpässieniä.
Pikkubloggaajan ensimmäinen matka
Pikkubloggaaja oli 11 kuukauden ikäinen kun hän aloitti matkabloggaajan uransa. Pikkuisen ensimmäinen reissu suuntautui turvallisesti kotimaahan oman auton kyydissä, joten emme osanneet juurikaan jännittää matkaa etukäteen, vaikka toki suunnittelin sekä itse reissun että pakkaamiset huolella etukäteen. Kaikki kyläily-, juhla- ja ravintolareissut olivat sujuneet tähän asti niin hyvin, että uskoimme perustyytyväisen vauvamme olevan hyvää matkaseuraa. Juuri ennen reissua pieni sairastui elämänsä ensimmäiseen kunnon flunssaan ja samaan aikaan alkoi pilkottaa myös ensimmäinen hammas alaleuassa. Se meinasi aluksi vähän hermostuttaa, mutta päätimme, että hyvin se menee, aina pääsee takaisin kotiin ja toisaalta samahan se missä pieni sairastaa etenkin kun kotimaassa ollaan. Asenne ratkaisee, samoin se, otammeko lääkettä yöksi vai emme (otamme!).
Päivä Loviisassa – Entä jos sataa?
Mielikuvissani heinäkuisella Loviisan reissullamme olisi puhaltanut lempeä merituuli, joka olisi viilentänyt juuri sopivasti helteessä kylpevää kaupunkia. Jäätelökioskista ostettu jätski olisi sulanut sormiin ja aurinko porottanut kullanruskean sävyn kesävaatteiden paljastamalle ihollemme. No, ei mennyt ihan niin. Tuli rankkasade.
Maapähkinävoipasta
Kun kesä vetelee viimeisiään ja ilmassa tuoksuu ensimmäinen häivähdys syksystä on lohturuoka enemmän kuin paikallaan. Minä olen erilaisten pastojen ystävä ja rakastan maapähkinävoita, niinpä oli heti sanomattakin selvää, että maapähkinävoipastaa on tehtävä kun törmäsin sen reseptiin Glorian Ruoka & Viini -lehdessä. Tuhti maapähkinävoipasta sopii tummiin iltoihin maistuen kuitenkin yhä hieman kesältä kevätsipulin ansiosta. Jos kevätsipulia ei ole saatavilla, pilkkoisin sekaan hieman tavallista sipulia, jonka kuullottaisin pannulla ennen pastaan lisäämistä. Sipulin kirpsakkuutta tähän nimittäin kaivataan tasapainottamaan muita makuja. Kumma kyllä, myös Henkka söi maapähkinävoipastaa mukisematta, vaikka siinä ei olekaan lihaa. Ja minä kun luulin että saan herkutella koko pastan yksin.
Tammisaari – SUP-lautailua, saunaa ja Suomen kesää
Eletään loppukesää 1990-luvun loppupuolella Tammisaaren vierasvenesatamassa kun hyppään ystävän perheen veneestä laiturille. Ystävä seuraa perässä ja kirmaamme läheiseen leikkipuistoon, jonka keinuissa juttelemme tuntikaupalla. Ilta on jo pimentynyt kun maltamme vihdoin lähteä takaisin veneelle. Loppukesän lämmin sade ryöpsähtää merituulen siivittämänä päällemme kuin suihkepullosta sumutettuna. Avaan sille sylini, kallistan päätä taakse ja nauran ääneen. Voi sitä lapsuuden huoletonta onnea. Tai teinejähän silloin jo oltiin. Olen aina pitänyt Tammisaaresta. Venereissun lisäksi kävimme kylällä silloin tällöin kesämökiltämme käsin ja Tammisaari on aina edustanut minulle Suomen kesää parhaimmillaan. Niinpä olin innoissani kun vietimme päivän Tammisaaressa kesäisellä roadtripillämme. Edellisestä vierailusta olikin jo liian pitkä aika. Oli alkukesän lämmin päivä kun ajoimme tutun sillan yli kohti vierasvenesatamaa…
Järvenpään tulisimmat wingsit
Järvenpään Kulmakonditoria on edustanut minulle kivaa kahvilaa, josta saa jättimäisiä korvapuusteja. Vasta viime aikoina meille on selvinnyt, että kahvila on paljon enemmänkin. Listalla on nimittäin paljon muutakin kuin vain pelkkiä kahvilatuotteita. On salaatteja, pastoja, uuniperunoita, burgereita, lämpimiä leipiä ja jotain myös tulisten makujen ystäville. Haimme eräänä kesälomapäivänä Kulmakonditoriosta pullaa kotiin kahvin kaveriksi ja samalla katseemme osui mainokseen, jossa kerrottiin todella tulisista wingseistä. Henkka epäili siipien tulisuutta, sillä usein tulenlieskoilla mainostetut ruoat eivät ole kuitenkaan juuri yhtään tulisia ainakaan chiliekspertti-Henkan mielestä. Päätimme, että testaamme (lue: Henkka testaa) jonakin päivänä ovatko Kulmakonditorian wingsit mistään kotoisin.
