Testaccio – Ruokamatkailijan Rooma
Ylitämme Tiber-joen Porta Portesen kohdalta maaliskuisen perjantain aamuruuhkan aikaan. Jo valmiiksi kaoottisen näköinen liikenne menee entistä enemmän sekaisin kun poliisin pitää päästä pillit päällä ohi. Tiber virtaa rauhallisena hälisevän sillan alla ja minua vaan naurattaa Rooman kaoottisuus. Tällaistahan täällä on. Kun pääsemme sillan yli ja astumme pari askelta sivuun saavumme kuin toiseen maailmaan. Ympärillämme vallitsee hiljaisuus, jonka rikkoo vain satunnainen ohikulkija. Olemme saapuneet Testaccioon.
Helppo sienikeitto
Tämä sienikeiton resepti on yksi ensimmäisiä reseptejä, joita kehittelin blogiaikojen alussa pienessä keltaisessa keittiössäni. Resepti oli hyvin suosittu ja se oli myös ensimmäinen, joka pääsi mukaan painettuun julkaisuun. Voi kuulkaa sitä riemua kun näin oman reseptini ensimmäisen kerran paperilla. Hienoja muistoja. Koska blogin alkuaikojen postaukset ovat aivan kaameita ulkoasultaan ja niiden suttuiset ruokakuvat aiheuttavat ihan jäätäviä häpeän tunteita, olen piilottanut suurimman osan blogin ensimmäisien vuosien jutuista. En vaan kestä enää katsoa niitä. Rumien ja nolojen vanhojen postausten joukossa on kuitenkin myös mainioita reseptejä ja tämä helppo sienikeitto on tosiaan yksi niistä. Siksi se ansaitsi tulla ikuistetuksi blogin sivuille uudestaan, tällä kertaa hieman laadukkaampien kuvien kera. Olkaa hyvät, Martinan helppo sienikeitto:
Art & Garden Residence – Väsyneet äidit ja skumppatarjoilu
Tilataksi saapuu hotellin pihaan. Keräämme itsemme auton penkeiltä ja maksamme kuljettajalle. Aikainen aamulento Krakovaan ja retki lentokentältä suoraan Auschwitziin ovat vaatineet veronsa. Väsyneiden äitien silmät ovat menneet automatkalla kiinni. Nyt pitäisi kuitenkin piristyä, sillä päivää on vielä paljon jäljellä ja tämä on säätiedotuksen mukaan viikonloppureissumme ainoa sateeton päivä. Krakova kutsuu! Valumme Art & Garden Residencen respaan, jossa meidät otetaan iloisesti vastaan. Kuulemme saavamme paremman huoneen kuin mitä olemme varanneet ja käteemme ojennetaan lasit kuohuviiniä. Piristymme välittömästi. Viimeistään huoneessa keittämämme kahvi saa silmät taas aukeamaan.
Sitruuna-kanttarellipasta
Yksi asia jota mietimme eniten talomme sisustusratkaisuja suunnitellessa oli keittiön välitila. Mitä siihen laittaisi? Laattaa, kiveä, maalia, mitä? Vaihtoehtoja tutkittuamme ja ideoita pitkään pyöriteltyämme päädyimme ratkaisuun, josta tuli todella mieluinen ja johon olen päivä päivältä tyytyväisempi. Keittiömme välitilassa on lasin alla harmaa maali ja maalin päällä valkoisilla tekstitarroilla erilaisia italiankielisiä ruokaan liittyviä sanoja ja lauseita. Keittiön ilmettä olisi helppo muuttaa laittamalla lasin alle jotakin muuta, mutta olemme olleet italialaisiin teksteihimme niin tyytyväisiä, ettei niitä tulisi mieleenkään vaihtaa muuhun. Välitila on juuri meidän näköisemme.
Päivä Hangossa
Päivä Hangossa ei riitä vielä mihinkään jos minulta kysytään, mutta saa päivänkin aikana varsin hyvän käsityksen kaupungista. Me vietimme Hangossa kesälomareissullamme 24 tuntia kierrellen tärkeimmät ja kiinnostavimmat paikat, mutta saimme todeta, että paljon jäi vielä kokematta. Hanko kutsuu siis vielä uudestaankin, se on varma. Hangossa tuulee aina. Siihen kuulemma tottuu, mutta kyllä meinasi sisämaan asukilta pää tai vähintään tukka irrota kun astuin ulos autosta lähellä Plagenin uimarantaa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämpömittari näytti lähes hellelukemia. Kova tuuli yhdessä alkukesän kylmän meren kanssa sai kuitenkin vetämään nahkatakin päälle ja sitomaan hiukset kiinni.
4 vinkkiä Tallinnan Telliskiveen
Tallinnan vanhakaupunki on ihana, mutta nykyään yhä useampi turisti suuntaa myös junaradan toisella puolella sijaitsevaan Telliskiveen eikä suotta. Näyttäytyyhän Telliskivessä aivan toisenlainen Tallinna. Rähjäisen ja harmaan ulkomuodon takaa löytyy sympaattinen kaupunginosa, jossa etenkin ruokamatkailija löytää todellisia helmiä. Me listasimme Telliskiven lempparimme tähän postaukseen. Ne voi kaikki kiertää saman päivän aikana ja suosittelen tekemään sen samassa järjestyksessä kuin paikat on tässä esitelty, lähinnä siksi että viinibaari Shvips aukeaa vasta klo 18.00.
Suolakaramelli-mutakakku
Olen todennut moneen kertaan pitäväni hurjan paljon suolaisen ja makean yhdistelmästä. Suolalla maustetut suklaakonvehdit ovat suurinta herkkuani, samoin salmiakin ja suklaan sekä suolapähkinöiden ja suklaan yhdistelmät. Broilerin rintafileen päälle saatan lorauttaa hunajaa ja ripotella suolapähkinärouhetta. Myös taannoin kokeilemani pekonilla, banaanilla ja maapähkinävoilla kuorrutettu Elviksen leipä oli yllättävän herkullista. Yhdisteleehän sekin suolaista ja makeaa. Kakuista yksi lempparini on syntisen suklainen mutakakku ja kun siihen yhdistää ihanaa suolakaramellia, olen ihan myyty. Ohje suolakaramelli-mutakakkuun löytyi Wicked sweet kitchen -blogista ja se kuuluu näin:
Ruokamatkailijan Turku – Food Walk
Turku on ruokamatkailijan unelmakohde ja kaupunkiin suuntaavan kulinaristin suurin ongelma lieneekin valinnan vaikeus kattavan ravintolavalikoiman edessä. Kätevä tapa tutustua Turun ravintolatarjontaan on Food Walk -kortti, jonka voi lunastaa itselleen Visit Turun matkailuneuvonnasta tai verkkokaupasta 44 euron hintaan. Kortti on voimassa 3 vuorokautta ensimmäisestä ravintolakäynnistä ja sillä voi käydä yhteensä viidessä kortin kymmenestä ruokapaikasta. Kussakin on tarjolla tietty annos ja kaikki ravintolat sijaitsevat kävelymatkan päässä toisistaan. Me kiersimme Food Walk -kortin ravintoloita kahden päivän aikana ja pidimme kovasti kortin ideasta. Näimme monta erilaista ravintolaa, joista osaa emme varmasti olisi hoksanneet ilman korttia, kun taas osa oli jo entuudestaan tuttuja. Kaikki ravintoloissa nauttimamme annokset olivat keskenään tarpeeksi erilaiset ja kuvastivat hyvin kutakin…
Valkosuklaasemifreddo
Vuoden valoisin aika on taas käsillä ja yöttömät yöt ovat saaneet minut muistelemaan aikaa vuosi sitten. Tasan vuosi sitten oli nimittäin pikkubloggaajan laskettu päivä. Makasin valtavan mahani kanssa päivät sohvalla jalat ilmassa ja luin paljon kirjoja. Tuskailin kesähelteessä, mutta odotin yllättävän rauhallisesti synnytystä. Aavistin, että siihen menee vielä aikaa lasketun päivän koittamisesta huolimatta. Lähipiiri oli paljon malttamattomampi ja minä sain rauhoitella heitä odottamaan kärsivällisesti. Heräsin monena yönä ilman syytä lähes samaan kellonaikaan ja kun huomasin, etten voi tehdä mitään unettomuudelle, kirjoitin nuo ajat blogia. Työhuoneesta kuului tasainen näppäimistön naputus parin tunnin ajan aamukahden ja aamuviiden välillä. Käännyin välillä katsomaan ikkunasta yötöntä yötä ja nautin noista öisistä hetkistä jollain oudolla tavalla…
8 hurmaavaa syytä vierailla Länsi-Uudellamaalla
Länsi-Uudenmaan alueella riittää tekemistä jokaiseen makuun. On kaunista järvi- ja merimaisemaa, upeita luontokohteita, ruukkialueita, vanhoja huviloita, puutaloja ja kirkkoja. On hyvää ruokaa, juomaa ja Suomen kesämaisemia parhaimmillaan. Me kiersimme Länsi-Uudenmaan aluetta koko perheen voimin puolisen viikkoa ja listasimme parhaat palat tähän postaukseen. Kas tässä kahdeksan hyvää syytä vierailla Länsi-Uudellamaalla sekä pari bonusta päälle:
Päivä Trasteveressa – Trattoria Da Enzo al 29
Aamu Trasteveressa. Kirkas auringon valo tulvahtaa silmiin kulman takaa kun astumme pois talon varjosta. Laitan aurinkolasit silmille, mutta sokaistun silti hetkeksi. Ilman on kuulas ja raikas. Kadut ovat vielä hiljaiset, vaikka kuulenkin hieman kauempaa aamuruuhkassa syöksähtelevien autojen tööttäilevän toisilleen. Astumme sisään kulmakahvilaan. Joimme cappuccinot hotellilla, joten nyt maistuu jo espresso eli täkäläisittäin caffé. Tilaamme sellaiset, minulle tavallisen ja Henkalle saman tuplana. Siemailemme pienet kuumat kahvimme nopeasti paikallisten välissä tiskillä seisten. Tunnen kuinka silmät aukeavat kofeiinin ansiosta ja jatkamme matkaamme vilkkaampaa tietä pitkin. Aamuisin Trasteveren pikkukadut uinuvat ja jatkavat raukeaa oleiluaan pitkälle päivään asti. Aukioiden terasseilla istuu turisteja ja lounasaikaan moni muukin paikka on auki, mutta tunnelma on silti päivällä pysähtyneen…
Aamiainen reissussa – 5 parasta aamiaista maailmalla
Olen aina ollut aamuihminen (tai siis olin ennen vauvaa) ja ymmärrän hyvin, miksi aamiaista pidetään päivän tärkeimpänä ateriana. Syön arkenakin kunnon aamiaisen joka pitää sisällään joko puuroa, leipää tai rahkaa härpäkkeineen. Viikonloppuisin saatan herkutella pitkän kaavan mukaan kaikkea mahdollista aina pekonista ja munista jälkiruokaan, sillä kunnon aamiaisella voi hyvin olla myös jälkiruoka. Tai ehkä sitä pitäisi kutsua sitten jo brunssiksi. Myös reissussa, ja etenkin silloin, aamiainen on tärkeä. Kunnon aamiaisen jälkeen jaksaa seikkailla pitkään kunnes on lounaan vuoro. Yksi reissun parhaista hetkistä onkin se, kun pääsee ensimmäisen kerran hotellin aamiaispöytään. Odotan sitä usein jo illalla nukkumaan mennessäni. Kyllä, olen todellakin aamu(pala)ihminen.
