Kotimaa,  Varkaus,  Yleinen

Varkaus maasta, vedestä ja ilmasta

Mielikuvani Varkaudesta ei ole ollut kovin mairitteleva. Olen ajatellut Varkauden olevan tylsä pieni teollisuuskaupunki, jossa on aina harmaa, märkä ja kolea marraskuu. Autioilla kaduilla taapertaa muutama väsynyt ihminen, hekin ovat harmaita, samoin kuin tehtaiden piipuista tupruttava savu. Kukaan ei hymyile ja kaikki, jotka vaan pystyvät, muuttavat kauas pois kaupungista. Sori Varkaus, mutta en aio nyt yhtään kaunistella ajatuksiani.

Ennakkoluulot on kuitenkin tehty rikottaviksi, tuumasin kun varasin meille majoituksen Hotel Oscarista Varkaudesta. Kun majoitus oli lyöty lukkoon, aloin tutkia, mikä Varkaus todellisuudessa on miehiään tai naisiaan. Kohta läppärillä oli auki kymmeniä välilehtiä, joita selasin silmät pyöreinä suu hämmästyksestä ammollaan. Varkaudessahan on vaikka mitä! Miksei kukaan ole kertonut minulle?

Ensinnäkin Varkaus on ihan täydellinen ruokamatkakohde, mikä sopii meille paremmin kuin hyvin. Varkaus on Suomen kaviaaripääkaupunki. Toistan: KAVIAARIPÄÄKAUPUNKI! Mädin ystävänä minun olisi pitänyt tietää tämä jo aiemmin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Kaupungin nimikkokala on näin ollen sampi (kaviaari on sammen mätiä) ja sekä kaviaaria että sampea itseään pääsee maistelemaan kunhan vaan suuntaa ainaisen marraskuun Varkauteen.

Yksi pieni ongelma kaviaariin tutustumisessa oli reissumme ajoituksen puolesta: Olin raskaana enkä näin ollen saanut syödä mätiä. Ihan kiva juttu sinänsä. Ongelmaan on kuitenkin helppo ratkaisu: Suuntaamme Varkauteen uudestaan kun en ole enää raskaana. Ajankohdaksi sopisi vaikkapa vuoden 2018 Sampea ja samppanjaa -tapahtuma, joka kuulostaa ihan meidän jutulta.

Kaupungissa voi myös maisemaristeillä, saunoa järven rannalla tai vaikka höyrylaivan viereen kiinnitetyllä saunalautalla, lähteä opastetulle luontoretkelle ja syödä siellä paistettuja muikkuja, kalastaa, meloa, ulkoilla järvimaisemissa, ihmetellä Taipaleen kanavan toimintaa, käydä Mekaanisen musiikin museossa ja tutustua Wanhaan Varkauteen.

Varkauden vesitornin katolla voi herkutella sampivohvelilla tai muilla herkuilla, lököillä aurinkotuoleissa ja katsella samalla Järvi-Suomen maisemia sekä suorana kaupungin halkovaa Kauppakatua. Paikallisista raaka-aineista tehtyä ruokaa saa myös esimerkiksi konttiravintola Mortonista, jonka burgereita on kehuttu kaupungin parhaiksi. Huomasimme aika pian, ettei päivä Varkaudessa riitä mihinkään. Tekemistä on niin paljon, vaikka en todellakaan olisi etukäteen uskonut.

Kun sitten saavuimme Varkauteen, huomasin, että kaupungissa oli kesä. Ei sittenkään marraskuu. Sinänsä loogista, sillä lähtiessämme Järvenpäästä oli kotikaupungissamme elokuu. Sää oli kuitenkin melko harmaa kuten mielikuvissani ja tehtaan piiputkin näkyivät moneen paikkaan. Niitä oli jotenkin ahdistava tuijotella. Tai ehkä ristiriitaista on parempi sana. Tiedän, miten tärkeä tehdas Varkaudelle on, mutta silti sen läsnäolo lähes kaikkialla ahdisti. Ehkä siihenkin tottuu?

Onneksi Varkaudessa on kuitenkin aivan upeita järvimaisemia, jonne edes tehtaan piiput eivät näy. Me pääsimme risteilemään viihtyisällä pienellä sähköaluksella, johon mahtuu kerrallaan 10 henkilöä. Opas kertoi mielenkiintoista faktaa Varkaudesta ja soitti välillä haitaria. Suomen kesä, laineiden liplatus keskellä Saimaata ja haitarimusiikki. Voiko parempaa olla?

Saimaa on läsnä kaikkialla Varkaudessa. Se on ollut tärkeä jo höyrylaivojen kulta-aikana 1800-luvulla ja yhä edelleen Saimaan syväksi ruopattua laivaväylää pidetään auki talvellakin, jotta tärkeä rahtilaivaliikenne pääsee kulkemaan järvellä. Järvellä on myös kalastettu aina ja yhä nykyäänkin Varkaudessa jopa nuoret kalastavat. Se ei siis ole mitään pelkkien vanhojen papparaisten hommaa. Täällä onkin erinomaiset kala-apajat.

Jos kalastus ei kiinnosta, voi järvellä meloa tai sitä voi ihailla rannalta käsin. Varkaudessa voikin kulkea kaikkialla paitsi tehdasalueella rantaa pitkin ja rantatiet on vieläpä oikein hyvin hoidetut. Yleisiä uimarantojakin on peräti 7 kappaletta, joista Hanhenkaula on kuulemma lämpimin. Toukokuussa viikko jäiden lähdön jälkeen on norppasafarilla 99% mahdollisuus nähdä suloinen saimaannorppa köllöttelemässä rantakivellä. Sähköaluksella niitä pääsee lähemmäksi kuin moottoriveneellä.


Risteilyt sähköaluksella ja muut elämykset : LakelandGTE

Majapaikkanamme toimi Hotel Oscar, jossa tunsimme olomme todella tervetulleiksi heti alusta alkaen. Ystävällisten ihmisten Varkaus näytti parastaan ja saimme mainiota palvelua koko perhe. Tuntui kuin olisimme olleet kotona.

Pikkubloggaaja leikki ravintolan leikkinurkkauksessa illallisen ja aamiaisen ajan (saimme kerrankin syödä rauhassa!), huone oli tilava pikkuisen kävelyharjoituksille ja minä nukuin niin sikeät yöunet, etten kuullut edes kun Henkka ja pikkubloggaaja pitivät yöllisen maitotuokion kello neljältä. On siinäkin äiti. Kuorsaa vaan vaikka muu perhe on hereillä. Syytän raskautta.

Hotel Oscarista ja lapsiperheen Varkaudesta kerron vielä myöhemmin lisää. Hotelliin voisi nimittäin mennä pelkästään viettämään aikaa lapsen kanssa. Ainakin pikkubloggaaja nautti silminnähden olostaan hotellissa ja muuallakin Varkaudessa, kuten tosiaan myöhemmin kerron. Lapsiperheet pysykäähän siis kuulolla!

Seuraavana aamuna harmittelimme sitä, että piti jatkaa matkaa. Varkaudessa olisi viihtynyt helposti toisenkin kokonaisen päivän. Kävimme vielä ennen lähtöä ihmettelemässä Taipaleen kanavaa maalta käsin ja niin tylsältä kuin se saattaa teoriassa kuulostaakin, olisimme voineet viettää kanavan varrella tuntikausia sen toimintaa katsellen. Ihan harmitti kun oli kiire muualle.

On yllättävän koukuttavaa katsoa kun kanava täyttyy vedellä, vene lipuu sisään ja kanava tyhjennetään taas. Siinä on valtavat vesimassat vauhdikkaasti liikkeellä. Viereisestä kahvilasta voi hakea jäätelöä ja kahvia, istahtaa penkille kanavan varteen ja välillä voi kävellä vanhalle kanavalle katselemaan miten pieni se on ollut verrattuna nykyiseen kanavaan. Alueella on myös kanavamuseo ja mukavia kävelyreittejä.

Ennen kun sanoimme Varkaudelle heipat piipahdimme vielä Mekaanisen musiikin museossa, joka oli sanalla sanoen elämys. Emme ole museoihmisiä, mutta tämä oli jo miljöönsä puolesta todella kiinnostava paikka. Vanhan parantolan tunnelma saa lisää karmivia sävyjä museon härvelien soidessa taustalla ja erikoinen saksalainen herra toivottikin meidät ovella tervetulleeksi hullujen huoneelle. Hetken jo luulinkin olevani mielisairaalassa, enkä taida olla ihan varma vieläkään, missä oikein olimme.

Museokokemus oli todella mielenkiintoinen. Jätän tarkoituksella museon sisältä otetut kuvat tästä jutusta pois, jotta voitte itse nähdä ja kokea kaiken paikan päällä. Kannattaa siis mennä Mekaanisen musiikin museoon, olit sitten museoihminen tai et.

Kannattaa mennä myös Varkauteen, sillä mielikuva harmaasta tylsästä teollisuuskaupungista tuli todella vahvasti kumottua visiittimme aikana. Seuraavan kerran kun suuntaat vaikkapa Savonlinnaan tai Kuopioon, pysähdy Varkaudessa ainakin yhdeksi yöksi ja koe ystävällisten ihmisten Varkaus, Saimaan järvimaisemat ja Savon venetsiaksikin kutsutun kaupungin kauneus. Jotenkin se tehdaskin alkoi lopulta näyttää ihan kivalta tuijotellessani sen piippua hotellihuoneen ikkunasta ennen nukahtamista.


Yhteistyössä Hotel Oscar.

Kommentit pois päältä artikkelissa Varkaus maasta, vedestä ja ilmasta