Yleinen
Only Teardrops
Noniin, taas on koittanut se aika vuodesta, kun Martina nauliintuu telkkarin eteen ja Henkka miettii hiljaa (eikä aina niin hiljaakaan) mielessään, että loppuisipa tämä jo. Jep, puhun Euroviisuista, joita hieman häpeillen myönnän fanittavani. Musiikillisessa mielessä viisut ovat mitä ovat, eikä kymmenien viisukappaleiden joukosta löydy kuin muutama oikeasti hyvä biisi. Loput ovat perinteistä euroviisuhöttöä modulaatioineen, maailmanpelastamissanoituksineen, tanssijumputuksineen tai vaihtoehtoisesti mahtipontisine balladeineen, ja aina joukossa on myös muutama aivan överiksi vedetty tapaus, jotka joko toimivat tai eivät toimi. Yleensä ne eivät toimi. Kaikesta surkeudestaan huolimatta minä pidän Euroviisuista ja olen muodostanut niiden ympärille vuosien saatossa useita perinteitä. Yksi tärkeä osa viisuilussa on hyvä ruoka, jota väsään niin semifinaali-iltoina kuin lauantain finaaliinkin. Olen…
Intialainen soijapalacurry
Suurin haaste soijatuotteiden kanssa on mielestäni se, että helposti hieman mauttomaksi jääviin soijaruokiin pitäisi saada riittävästi makua. Maustaminen onkin soijakokkailujen a ja o, joten ruoanlaittohommat alkavat maustehyllyltä. Aloin miettiä soijaruokareseptiä mausteisten keittiöiden kautta ja olen kokkaillut soijatuotteista ainakin intialaista, meksikolaista ja välimereltäkin vaikutteita saaneita ruokia. Intialainen soijapalacurry on lempparini. Tästä ei todellakaan puutu makua.
Michelin-tähdet
Ollessamme illallistamassa Michelin-tähden saaneessa Luomossa, sivusi keskustelu luonnollisesti myös ravintolamaailman halutuimpia tähtiä. Mietimme mitkä kriteerit ravintolan tulee täyttää, jotta Michelin-tähti mätkähtää ansioluetteloon, ja koska emme olleet aivan varmoja vastauksesta, oli selvää, että asiaa täytyy tutkia tarkemmin. Michelin-tähtiä saaneet ravintolat julkaistaan vuosittain Guide Michelin -oppaassa. Punaiseksi oppaaksikin kutsuttu julkaisu jakaa tähtiä säästeliäästi, mikä takaa sen, että vain parhaat ravintolat saavat halutun merkinnän ja tähdet todella pysyvät tavoittelemisen arvoisena. Michelin-opas on rengasvalmistajan julkaisu ja sen punaisessa kannessa hengailee tuttu Michelin-ukko. Alunperin opasta jaettiin ranskalaisautoilijoille, jotta he rohkaistuisivat kiertelemään autollaan muuallakin kuin Pariisissa, jossa suurin osa 1900-luvun alkupuolen autonomistajista tuolloin asui. Ravintoloiden tähtiluokitus aloitettiin vuonna 1930. Michelin-tähtiä jaetaan ravintoloille, joissa on poikkeuksellisen hyvä…
Pasta al forno
Henkka on työmatkaillut kevään aikana pariinkin otteeseen, mikä on tiennyt minulle ainakin poikittain sängyssä nukkumista, aamuisia musiikki- ja zumbahetkiä kun ei tarvitse olla hissuksiin toisen vielä nukkuessa, sekä myös ikävän tunteita ja outoa yksinäisyyttä, kun möllötän yksin katsomassa Voice of Finlandia. Kenen kanssa mä nyt kommentoin esityksiä ja vaihdan mielipiteitä? Kotiin palaavalle miehelle on pitänyt tietenkin kokata jotain hyvää valmiiksi jääkaappiin. Lyhyemmän Riikan reissun jälkeen meillä herkuteltiin tuhdilla italialaisella uunipastalla, eli pasta al fornolla. Pennepastan kaverina uunivuoassa muhi mausteista pepperonisalamia, valkohomejuustoa ja parmesaania. Seassa oli myös tomaattia ja chiliä. Pasta al forno – 200-250 g pennepastaa – pötkö pepperonisalamia – 1 punainen chili – 150 g valkohomejuustoa (tai taleggiota, fontinaa..)…
Vanhassa ruoka ja juoma parempi
Sen lisäksi että herkuttelimme Ruotsin risteilyllämme Silja Linen buffetissa, piti meidän tietenkin täyttää kupuamme myös Tukholmassa seikkaillessamme. Olimme tutustuneet Tukholman ravintolatarjontaan hieman etukäteen, mutta päätimme lopulta, ettemme valitse lounaspaikkaa valmiiksi, vaan menemme syömään sitä mitä sattuu tekemään mieli. Ja meidän sattui tekemään mieli pizzaa. Vaikka aamiaisbuffetissa olikin nautittu täyttävä aamiainen, alkoi nälkä kurnia vatsassa puolenpäivän aikaan. Mieleen pompsahti kuva viime Tukholman reissulla nautituista sydämenmuotoisista pizzoista ja päätimme ottaa suunnaksi tutun ravintolan Gamla Stanissa. Okei, on ehkä vähän tylsää käydä samassa paikassa syömässä sen sijaan, että etsisi uuden kivan paikan, ja normaalisti meillä onkin tapana kokeilla reissuillamme aina uutta ruokapaikkaa. Nyt halusimme kuitenkin Agatonin pizzaa, joten suuntasimme Västerlånggatan 72:sta löytyvään tuttuun…
Kun kesä näyttää parastaan
Arvatkaa mitä? Mulla on käynyt kerrankin tuuri loman kanssa! Tämän kevään, tai voisiko jo sanoa kesän, ensimmäinen todella lämmin ja aurinkoinen päivä oli samalla minun ensimmäinen lomapäiväni. Lämpöasteet kipusivat yli kahdenkymmenen, taivaalla ei näkynyt pilven pilveä ja minä onnekas möllötin parvekkeella samalla kun muut aloittelivat työviikkoaan sisätiloissa. Kelpaa, etenkin kun muistelee viime lomaviikkoani, jonka vietin ärsyttävän sitkeässä flunssassa, joka äityi lopulta pari kuukautta kestäneeksi keuhkotulehdukseksi. Joojoo äiti, ensi kerralla menen lääkäriin vähän aikaisemmin, enkä kärsi enää kuukausitolkulla yöunia häiritsevästä yskästä ja odota ihmeparantumista, kun antibioottikuuri veisi vaivan pois parissa päivässä. Mutta ei puhuta siitä nyt sen enempää, sillä olen läksyni jo oppinut, ja tämä loma alkoi paremmin kuin hyvin suomalaisen…
Cookie pops
Vietimme huhtikuun lopulla grillikauden avajaisia Vaaralassa ja me hoidimme Henkan kanssa paikalle jälkiruokaa. Minä väsäsin kahta erilaista keksitikkaria eli cookie popsia (ilman tikkua tosin sattuneesta syystä, joka paljastuu myöhemmin..) ja Henkka teki makeaa Baileysilla maustettua panna cottaa kirpeällä puolukkakuorrutteella. Jälkiruoaksi tarjoiltiin myös muun muassa mustikkashotteja sekä habanero-chiliä, joista jälkimmäisen hullu isäntämme pureskeli kerralla kokonaan sillä seurauksella, että kylmä vesihana, kermapurkki sekä otsahien pyyhkimiseen tarkoitettu liina olivat hänen ystäviään muutaman tovin. Harvoin olen nähnyt ketään yhtä tuskissaan, vaikka hulluja chilinsyöjiä onkin tullut ihmeteltyä aiemminkin. Myös käsite ”munaralli” tuli illan aikana tutuksi, mutta ei siitä sitten sen enempää.. Tosiaan, Henkan panna cottaan palaamme hieman myöhemmin, sillä nyt on cookie popsien reseptin julkaisemisen…
Fenkolikeitto ja oliivigremolata
Niin paljon kuin rakastankin Italiaa ja sen keittiötä, eivät saapasmaan keitot ole onnistuneet vakuuttamaan minua aivan täysin. En kuitenkaan halunnut uskoa, että lempimaassani saadaan aikaiseksi vain tylsiä ja hieman mauttomia lirukeittoja, jollaisia eräässä Riminin hotellissa tarjottiin, joten otin keittokirjan toiseen ja soppakauhan toiseen käteen ja aloin keitellä italialaista fenkolikeittoa. Maistaessani pelkkää keittoa, en ollut vieläkään aivan vakuuttunut, mutta kun pilkoin ohjeen mukaisen oliivigremolatan ja ripottelin sitä sopan päälle, tajusin tämän annoksen jujun. Jep, se on se gremolata, jonka vahvoja makuja pehmeä keitto tasoittaa juuri sopivasti. Tärkeä sivuosa on myös sitruunalla, joka viimeistelee keiton raikkaudellaan. Nyt uskon, että italialaiset osaavat tehdä myös hyviä keittoja. Fenkolikeitto 4 annosta – 3 kevätsipulia –…
S niin kuin Suklaakonvehti
Meinasin ensin tehdä Aakkossarjan S-kirjaimesta jutun suklaasta, mutta päätin kuitenkin rajata aiheen pelkkiin suklaakonvehteihin. Suklaa on ihanaa kaikissa olomuodoissaan, mutta ehkäpä kaikista ihaninta on saada valikoima erilaisia suklaakonvehteja ja käydä niiden kimppuun tietämättä mitä minkäkin namun sisältä löytyy. Koska minulla ei ole muita allergioita kuin hyvin pieni tomaattiallergia, joka ilmenee vain joskus tuoreen tomaatin kohdalla, voin syödä mitä tahansa ilman pelkoa hengityksen tukkeutumisesta. Siksi suklaaostoksilla käydessäni valitsen mieluiten joko sellaisen konvehtirasian, jota en ole ennen syönyt, tai sitten irtokonvehteja, joiden maku tulee olemaan ainakin jonkinasteinen yllätys. Ihan parasta on saada jonkun toisen valitsemia konvehteja, sillä niiden sisällöstä ei ole mitään havaintoa ja maku selviää vasta ensipuraisulla. Yleensä pidän eniten valkosuklaisista…
Mitä minä tein lomassa?
… ja muut kootut hakusanaihmetykset. Tutkailen säännöllisesti blogimme statistiikkaa. Tärkeimpiä tietoja lienevät kävijämäärät sekä se, mitä kautta lukijat blogiimme löytävät, mutta ehdottomasti hauskimmat jutut löytyvät hakusanoista, eli siitä listasta millä hakusanoilla ihmiset ovat vaikkapa Googlen kautta blogiimme tulleet. Yleisimpiä hakusanoja, joilla keltaiseen keittiöön päädytään ovat muun muassa sienirisotto, avokadopasta, lohisalaatti, polenta ja suklaafondant. Nämä ovat täysin ymmärrettäviä, mutta entäs sitten ne hieman omituisemmat hakusanat. Ne pistävät välillä todellakin miettimään, mitä ihmiset haluavat löytää tai mitä he luulevat löytävänsä kirjoittamalla hakukenttään vaikkapa ”Ilta paljain jaloin ilman pikkuhousuja”. Siis mitäh? Kas tässä olisi parhaat palat hakusanoista muutamalta viime kuukaudelta, olkaapa hyvät: – Miten syödä valkosipulia niin ettei haise (Käy ensin suihkussa?) –…
