S niin kuin Suklaakonvehti
Meinasin ensin tehdä Aakkossarjan S-kirjaimesta jutun suklaasta, mutta päätin kuitenkin rajata aiheen pelkkiin suklaakonvehteihin. Suklaa on ihanaa kaikissa olomuodoissaan, mutta ehkäpä kaikista ihaninta on saada valikoima erilaisia suklaakonvehteja ja käydä niiden kimppuun tietämättä mitä minkäkin namun sisältä löytyy.
Koska minulla ei ole muita allergioita kuin hyvin pieni tomaattiallergia, joka ilmenee vain joskus tuoreen tomaatin kohdalla, voin syödä mitä tahansa ilman pelkoa hengityksen tukkeutumisesta. Siksi suklaaostoksilla käydessäni valitsen mieluiten joko sellaisen konvehtirasian, jota en ole ennen syönyt, tai sitten irtokonvehteja, joiden maku tulee olemaan ainakin jonkinasteinen yllätys. Ihan parasta on saada jonkun toisen valitsemia konvehteja, sillä niiden sisällöstä ei ole mitään havaintoa ja maku selviää vasta ensipuraisulla.
Yleensä pidän eniten valkosuklaisista ja maitosuklaisista konvehdeista, sekä kaikista niistä suklaanamuista, joissa on sisällä nougatia, zabaglionea, pähkinämössöä tai jotain muuta ällömakeaa. Väliin mahtuu muutama raikkaampi marjainen tai hedelmäinen konvehti ja sitten voi taas haukata tryffelisuklaata. Tylsimpiä ovat pelkkää puhdasta maitosuklaata sisältävät namut, sillä konvehdin ideana on se, että sisältä löytyy joku yllätys.
En vieroksu myöskään liköörikonvehteja ja kaikkia tosi erikoisia namuja on aina pakko päästä maistamaan. Esimerkiksi tervakonvehti, merisuolakonvehti ja laventelikonvehti ovat olleet mieleenpainuvia suklaamakuja. Kaksi ensimmäistä olivat hyviä, mutta laventelista tuli lähinnä mieleen saippua. Sitä en valitsisi suklaapussiini enää uudelleen.
Olen tehnyt joskus niin että menen suklaapuotiin pyytämään konvehtilajitelman mukamas lahjaksi ystävälle. Sanon että sinne voi laittaa mitä tahansa konvehteja, ystävä kun pitää kaikesta eikä ole millekään allerginen. Kutakin makua voisi mielellään olla vain yksi kappale, jotta valikoimasta tulee kattavampi. Ja toki kääritään suklaat kauniiseen lahjapakettiin ja solmitaan vielä rusetti päälle. Jep, arvasitte oikein. Kotona avaan kauniin paketin ihan itse ja herkuttelen ihanilla konvehdeilla ilkikurinen virnistys naamalla. Ystävä My Ass, nämä suklaat ovat minun!
Yksi parhaista Henkan tuomista tuliaisista on ollut hänen Italiasta tuomansa suklaakonvehtirasia. Herra oli piipahtanut bongaamaansa suklaapuotiin ja pyytänyt yhden jokaista konvehtia. Suklaat pakattiin kauniiseen rasiaan, jonka avasin onnesta hihkuen. Näillä suklailla herkuteltiin pitkään ja hartaasti. Konvehteja valittiin vain muutama kerrallaan, ne leikattiin veitsellä siististi puoliksi (suklaanautinto on parempi kun sen jakaa toisen kanssa) ja loput säästettiin seuraavaan herkuttelukertaan.
Iloinen hihkuminen toistui muutaman suklaahetken päästä kun tajusin, ettei namujen alla pilkottava kultainen pahvi olekaan rasian pohja, vaan sen alta paljastui vielä toinen kerros konvehteja! Ihanaa, lisää herkullisia suklaita jaettavaksi! Mikään ei tee Martinaa yhtä iloiseksi kuin iso rasiallinen suklaakonvehteja.
