Vanhassa ruoka ja juoma parempi
Sen lisäksi että herkuttelimme Ruotsin risteilyllämme Silja Linen buffetissa, piti meidän tietenkin täyttää kupuamme myös Tukholmassa seikkaillessamme. Olimme tutustuneet Tukholman ravintolatarjontaan hieman etukäteen, mutta päätimme lopulta, ettemme valitse lounaspaikkaa valmiiksi, vaan menemme syömään sitä mitä sattuu tekemään mieli. Ja meidän sattui tekemään mieli pizzaa.
Vaikka aamiaisbuffetissa olikin nautittu täyttävä aamiainen, alkoi nälkä kurnia vatsassa puolenpäivän aikaan. Mieleen pompsahti kuva viime Tukholman reissulla nautituista sydämenmuotoisista pizzoista ja päätimme ottaa suunnaksi tutun ravintolan Gamla Stanissa. Okei, on ehkä vähän tylsää käydä samassa paikassa syömässä sen sijaan, että etsisi uuden kivan paikan, ja normaalisti meillä onkin tapana kokeilla reissuillamme aina uutta ruokapaikkaa. Nyt halusimme kuitenkin Agatonin pizzaa, joten suuntasimme Västerlånggatan 72:sta löytyvään tuttuun italialaiseen ravintolaan.
Ravintola oli lounasaikaan aivan täynnä, mutta meille löytyi kiva pöytä seinän vierestä, enkä huomannut ketään muutakaan käännytettävän ovelta. Aina on tilaa vielä muutamalle. Viereiseen pöytään sattui tulemaan oikeita italianoja, tunnelma oli rönsyilevän viihtyisä ja silti jotenkin myös tyylikäs, ja palvelu pelasi ripeästi. Pian edessämme olikin kaksi herkullista pizzaa, jotka eivät tosin tällä kertaa olleet sydämenmuotoisia, vaan tuollaisia tavallisia pyöreitä lättyjä.
Primavera
Milanese
Muoto ei kuitenkaan vaikuta makuun, joka onnistui vakuuttamaan tälläkin kertaa. Kevään kunniaksi valitsimme parsaa, prosciuttoa, parmesaania ja valkosipulia sisältävän Primavera-pizzan sekä toiseksi vaihtoehdoksi Milanesen, jonka maussa oli mausteisen salamin ansiosta mukavasti potkua. Vain reunaa jäi hieman jäljelle kun laskimme aterimet tyytyväisinä kello viiteen. Hyvää oli, taas kerran.
Ja koska olimme lomalla, oli ihan ok tilata palanpainikkeeksi pullo chiantia, vaikka muut lounasruokailijat lipittivät vieressä pelkkää vettä. Da Vinci Chianti oli oikein mukava kaveri pizzojen kanssa, ja jotenkin minä nautin siitä kurittomasta tunteesta, joka tulee kun juo viiniä keskellä päivää. Tätä eivät ehkä kaikki katso hyvällä, ja juuri siksi se onkin niin hauskaa.
Jälkkäriksi nappasimme Gamla Stanin metroasemalta mainoksen uhreina kaffea ja kanelbullea ja jaoimme saaliin niin, että Henkka sai kahvin ja minä pullan. Ja voi että miten hyvältä voi ihan tavallinen kioskipulla maistua. Nuo sokerit olisi voinut jättää poiskin, mutta muuten keskeltä ihanan pehmeä korvapuusti oli todella onnistunut jälkiruoka. Nam.
Kun olimme suhanneet tarpeeksi pitkin Tukholmaa, katsoimme kelloa ja totesimme, että olisi kiva istahtaa vielä hetkeksi alas ennen laivaan palaamista. Suuntasimme kohti Drottninggatania ja päätimme mennä ensimmäiseen kivannäköiseen kuppilaan oluelle.
Pian huomasimme olevamme tutussa Bryggargatanin risteyksessä, jossa räjähti pommi hieman edellisen Tukholman vierailumme jälkeen (matkakohteissamme tuntuu aina tapahtuvan jotakin ikävää heti vierailumme jälkeen), ja jonka varrelta löytyy viime reissun ihana Freys-hotelli pehmoisine nalleineen. Kurkistimme ensin tuttuun London-kuppilaan kunnes muistin hotellin alakerrassa sijaitsevan viihtyisän belgialaisen baarin. Se sopisi täydellisesti iltapäivän oluthetkeen. Kipitimme siis Belgobareniin, huomasimme After Workin juuri alkaneen, tilasimme edulliset tuopilliset belgialaista olutta ja istuimme pöytään.
Tämän reissun ravintola- ja baaritarjonta ei siis tarjonnut mitään uutta, vaan vierailimme vain hyväksi havaituissa vanhoissa tutuissa paikoissa. Eikä siinä toisaalta ole mitään vikaa, miksi turhaan vaihtaa hyvästä pois. Ensi kerralla täytyy kuitenkin tutustua uusiinkin paikkoihin. Ties mitä helmiä Tukholmasta vielä löytyy! Olisiko teillä antaa vinkkejä kivoista ruoka- ja juomapaikoista?
