Valkosuklaasemifreddo

Vuoden valoisin aika on taas käsillä ja yöttömät yöt ovat saaneet minut muistelemaan aikaa vuosi sitten. Tasan vuosi sitten oli nimittäin pikkubloggaajan laskettu päivä. Makasin valtavan mahani kanssa päivät sohvalla jalat ilmassa ja luin paljon kirjoja. Tuskailin kesähelteessä, mutta odotin yllättävän rauhallisesti synnytystä. Aavistin, että siihen menee vielä aikaa lasketun päivän koittamisesta huolimatta. Lähipiiri oli paljon malttamattomampi ja minä sain rauhoitella heitä odottamaan kärsivällisesti.

Heräsin monena yönä ilman syytä lähes samaan kellonaikaan ja kun huomasin, etten voi tehdä mitään unettomuudelle, kirjoitin nuo ajat blogia. Työhuoneesta kuului tasainen näppäimistön naputus parin tunnin ajan aamukahden ja aamuviiden välillä. Käännyin välillä katsomaan ikkunasta yötöntä yötä ja nautin noista öisistä hetkistä jollain oudolla tavalla tosi paljon, vaikka ne tiesivätkin sitä, että päivällä väsyttää.

Lasketun päivän jälkeen annoin itselleni luvan syödä niin paljon makeaa kuin halusin ja sitähän minä todellakin halusin syödä. Söin varmaan joka päivä jotain herkkua kauhistellen samalla valtavaa kokoani. Olinhan kerännyt jo 25 ylimääräistä kiloa. Sokerihammasta oli kolottanut lähes koko raskauden ajan ja vaikka olinkin yrittänyt hillitä herkutteluani, olisi minulla iso määrä kiloja pudotettavaa sitten kun vauva on syntynyt. Makea maistui vielä synnytyksen jälkeenkin etenkin ensimmäiset pari viikkoa, kunnes imetyksen loppuessa kahden kuukauden päästä tuli makeanhimolle totaalinen stoppi. Se stoppi on jatkunut tähän päivään asti. Onneksi, sillä siitä huolimatta raskauskiloja on edelleen viisi jäljellä. Kuinkakohan paljon niitä olisi, jos olisin herkutellut makealla?

Juhannuksena ei kuitenkaan mietitä raskauskiloja ja vaikka makea ei muuten maistukaan, voisin kyllä herkutella Luca Platanian valkosuklaasemifreddolla. Sulanutta jäätelöä muistuttava semifreddo tuntuu kevyeltä ja on raikas jälkkäri etenkin jos sen päälle ripottelee tuoreita marjoja. En ihan heti keksi kesäisempää herkkua. Parasta tässä on se, että semifreddon voi tehdä (ja se oikeastaan pitääkin tehdä) pakastimeen valmiiksi hyvissä ajoin ja ottaa sieltä jääkaappiin sulamaan vaikkapa sitten kun juhannuksen grilliherkkuja syödään. Tunnin jääkaapissa oleilun jälkeen semifreddon voi ottaa vielä hetkeksi huoneenlämpöön niin se on juuri oikeanlaista tarjottavaksi.

Valkosuklaasemifreddo
6-8 annosta

– 300 g valkosuklaata
– 1 dl vettä
– 2 rkl sokeria
– 3 kananmunaa
– 3 dl kuohukermaa
– 0,5 tl suolaa

Tarjoiluun:

– tuoreita marjoja ja/tai suklaata

Rouhi valkosuklaa hieman pienemmiksi paloiksi. Kuumenna sitten vesi ja sokeri kattilassa kiehuvaksi ja keitä sekoitellen pieni hetki niin että sokeri sulaa. Sekoita sitten valkosuklaa sokeri-vesiseokseen.

Erottele kananmunan valkuaiset ja keltuaiset omiin kulhoihinsa. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi ja sen jälkeen keltuaiset omassa kulhossaan. Sekoita keltuaisten sekaan valkosuklaa-sokeriseos.

Pese tässä välissä vatkaimen terät ja vatkaa sitten kerma vaahdoksi ja lisää siihen suola. Yhdistä kaikki kolme vaahtoa lastalla varovasti nostellen. Et halua menettää vaahtojen kuohkeutta, mutta sen verran täytyy sekoittaa, että vaahdot sekoittuvat kunnolla.

Kippaa seos esimerkiksi leipävuokaan tai pieniin annosvuokiin ja laita pakastimeen. Iso vuoka vaatii ainakin 6 tuntia pakastamiseen ja pienetkin vuoat nelisen tuntia. Minä annoin seoksen olla suosiolla pakastimessa yön yli ja otin sen sitten noin tuntia ennen tarjoilua jääkaapin puolelle pehmenemään ja huoneenlämmössäkin se sai olla hetken ennen nautiskelua.

Koristele semifreddo haluamillasi marjoilla ja/tai suklaalla. Ainakin vadelma, mansikka ja mustikka sopivat valkosuklaasemifreddon kanssa hyvin yhteen ja valkosuklaapalat sopivat tietysti myös sekaan. Minä menin ajatuksella ”enemmän on enemmän” ja tarjoilin semifreddon mustikoiden, mansikoiden, valkosuklaan ja kuivatuilla marjoilla maustetun tumman suklaan kanssa. Koristeiden runsaassa määrässä oli sekin juju, että olisimme voineet syödä pelkkiä niitä jos ensimmäistä kertaa valmistamani semifreddo olisi mennyt pieleen.