Italialainen joulu
Tervetuloa viettämään italialaista joulua! Käydessäni Työväenopiston Italian kurssilla imin itseeni kaiken tiedon mitä sisilialainen opettajamme kertoi. Yksi mieleenpainuvimmista tunneista oli se kun saimme kuulla italialaisista jouluperinteistä höystettyinä opettajan omilla muistoilla ja kokemuksilla. Minä pieni ja innokas opiskelija kirjoitin kynä sauhuten kaiken kuulemani ylös ja tein aiheesta pienen tiivistelmän myös tänne blogin puolelle.
Joulunaika alkaa Italiassa 8.12. jolloin vietetään l’Immacolata concezione -nimistä juhlaa, joka tarkoittaa suoraan suomennettuna synnittömän sikiämisen juhlaa. Tuolloin koulut ovat kiinni ja perheet koristelevat kotiaan joulukoristeilla.
Ennen kuin joulukuusi ja joulupukki rantautuivat Italiaan, hoiti kuusen, koristeiden ja joulukalenterin virkaa seimi (il presepe), joka laitettiin esiin 8.12. Seimi on eräänlainen joulukuvaelma, johon lisätään joka päivä uusia hahmoja, kuten paimenia, eläimiä ja mitä nyt vanhan ajan joulukuvaelmaan kuuluukin. Jostain syystä seimikuvaelmaan kuuluu olennaisena osana myös kakkaava hahmo.
Il presepeen kuuluu siis muutakin kuin itse seimi, joka toki on pääosassa, sillä ennen vanhaan kun italialaiset eivät vielä tunteneet joulupukkia, oli seimen asukki Jeesus-lapsi (Gesú Bambino) joulun päätähti. Jeesus-lapselle kirjoitettiin kirjeitä, joissa lapset kertoivat miten kilttejä olivat olleet ja toivoivat lapselta terveyttä, onnea ja varmaan niitä lelujakin.
Seimiperinne on yhä voimissaan, vaikka nykyään italialaiset lapset kirjoittavat kirjeensä joulupukille (Babbo Natale), jonka he uskovat asuvan Rovaniemellä. Sisilialainen Italian opettajamme toimii sukulaislastensa kirjeiden viejänä, sillä tokihan hän tuntee joulupukin, asuuhan hän Suomessa. Aikana ennen joulupukkia sisilialaiset lapset saivat joululahjat jo 2.11. vietettävänä Kuolleiden muistopäivänä. Tuolloin lahjojen antajina toimivat kuolleet läheiset, mikä vahvisti lasten hyviä muistoja poisnukkuneista läheisistä. Pohjois-Italiassa sen sijaan lahjat antoi noita loppiaisena.
Jouluaatto ei ole italialaisille yhtä tärkeä kuin meille. Silloin ollaan vielä aamupäivällä töissä ja iltapäivällä aletaan laittaa ruokaa koko suvulle, ystäville ja muille, joita italialaiset kutsuvat perheekseen (la famiglia). Pöydän ääreen kokoonnutaan isolla porukalla vasta klo 20-21 ja jouluruoka vaihtelee hieman alueittain.
Sisiliassa syödään il baccalá, eli lipeäkalaa, joka leivitetään jauhoilla ja paistetaan pannulla oliiviöljyssä. Kalalle tehdään kastike punaviinistä, oliiveista yms. tai se voidaan lisätä salaattiin. Lipeäkala on kuulemma näin valmistettuna todella hyvää, eikä vastaa yhtään suomalaisten ällöämää mielikuvaa lipeäkalasta. Kalan lisäksi jouluaattona pöytään kannetaan artisokkaa, aurinkokuivattuja tomaatteja, oliiveja, juustoja yms. pientä naposteltavaa.
Jälkiruokana tarjoillaan sokerikakkuja, joista il Panettone sisältää rusinoita sekä kuivattuja hedelmiä ja il Pandoro on simppelimpi versio ilman täytteitä. Kakkujen kanssa juodaan kuohuviiniä (lo spumante) ja kun vieraat ovat lähteneet, voi kakkupalaa kastaa kuohuviiniin tai aamulla cappuccinoon. Tätä ei kuitenkaan tehdä vieraiden läsnäollessa vaan dippaaminen suoritetaan salaa omassa rauhassa keittiön suojissa.
Jouluaattoiltana kellon lyödessä kaksitoista uskonnolliset perheet lähtevät kirkkoon yölliseen joulumessuun. Ei-niin-uskonnolliset pysyvät kotona juomassa kuohuviiniä ja avaamassa lahjoja. Uskonnollisissa perheissä lahjat avataan vasta joulupäivän aamuna.
Joulupäivä eli il giorno di Natale, on italialaisille tärkeämpi päivä kuin jouluaatto (la vigilia di Natale). Tuolloin valmistetaan jälleen iso kasa ruokaa ja perheen (eli italialaisittain koko suvun ja kavereiden) kera nautitaan joululounas (il pranzo di Natale). Tarjolla on antipastoja, pastaa, lihaa (esimerkiksi lammasta) ja jälkiruoaksi niitä samoja kuivakakkuja kuin aattonakin. Jälkiruoan kanssa nautitaan jälleen kuohuviiniä.
Iltapäivällä pelataan koko 20-30 hengen porukalla erilaisia pelejä. Perinteinen italialainen joulupeli on bingon tapainen La Tombola, jollaista mekin pelasimme Italian tunnilla. Siitä innostuneena tilasin myös kotiimme La Tombolan, jota olemme pelanneet joulun lisäksi myös muulloin. Se on kuulkaa hauska peli!
Tapaninpäivänä eli Santo Stefanona italialaiset ovat saaneet tarpeekseen ruoan valmistamisesta ja syövät usein ravintolassa. Sitten aletaankin odottaa uuttavuotta sekä loppiaista, mutta se onkin sitten jo toinen tarina.
