Gabriel 1763 Bar & Restaurant, Porvoo
Porvoon vanhat mukulakivikadut kylpevät auringossa. Kävelemme pitkin Jokikatua sitä reunustavia suloisia vanhoja puutaloja ihastellen. On lounasaika ja etsimme taloa numero 20. Keltaisen talon seinässä oleva kyltti kertoo meidän saapuneen perille Gabriel 1763 Bar & Restaurantiin, jossa meidän on tarkoitus nauttia pizzalounas. Edellämme oleva seurue käännytetään ovelta, sillä ravintola on täynnä. Onneksi meillä on pöytävaraus, tuumimme kun astelemme tarjoilijan perässä ikkunapöytään. Ikkunasta aukeaa näkymä takapihalle, naapuritalon vanhaan puuseinään ja aina joen toisella puolella olevalle Näsin kivelle asti. Aurinko paistaa lämpimästi ja hymyilen onnellisena. Onpa kerrassaan ihanaa olla viikonloppulomalla. Söpö vanha Porvoo, kaunis ilma, hyväntuulinen aviomies ja mahassa potkiva vauva. Kaikki on oikeastaan tosi hyvin juuri nyt.
Seljanka
Tästä reseptistä mieleeni tulee aina kauppareissu, kun olimme hakemassa seljankaan tarvittavia aineksia. Etenkin purjoa ja selleriä, joista joku viaton ulkopuolinenkin sai valitettavasti osansa. Antakaas kun kerron miten se meni. Tarina alkaa näin: Olipa kerran aivan tavallinen ilta Järvenpään Citymarketissa. Eräs nimeltä mainitsematon ruokabloggaaja oli ostamassa muun muassa seljankakeiton aineksia. Tuo bloggaaja sattui olemaan raskaana ja huonosti nukutun yön vuoksi niin väsynyt, ettei edes kaupassa käyminen meinannut onnistua. Bloggaajan mielestä raskautta ja väsymystä voi syyttää kaikesta, jopa omasta typeryydestä, siksi nuo seikat on mainittava heti tarinan alussa. Bloggaaja ja hänen miehensä keräsivät tahoillaan ostoslistan aineksia ostoskärryyn. Listan viimeiset hevi-osaston tuotteet olivat purjo ja selleri. Bloggaaja lähti reippaasti hakemaan niitä ja punnittuaan…
Hetkiä Italiasta – Parhaat matkakuvat saapasmaasta
Kävin läpi Instagram-kuviamme viimeisen puolen vuoden ajalta ja huomasin ehkä jopa hieman yllättäen Italia-kuvien olevan ylivoimaisesti tykätyimpiä. Eihän siinä tavallaan ole mitään ihmeellistä, etenkin kun ottaa huomioon sen miten vahvasti blogi ja sen somekanavat painottuvat Italiaan. Yllätyin vaan hieman sitä, ettei suosituimpien kuvien joukkoon mahtunut muita maita, vaikka Instagram-tilillemme on ilmestynyt viimeisten kuuden kuukauden ajan hienoja kuvia myös muun muassa Portugalista ja ihan täältä kotimaastammekin. No mutta, ymmärränhän minä sen, Italia on paras. Cinque Terrestä otetut kuvat ovat olleet kaikkien aikojen tykätyimpiä, enkä yhtään ihmettele miksi. Paikka on upea, ehkä jopa kaunein missä olen koskaan käynyt ja todellinen valokuvaajan unelma. On kuitenkin ilahduttavaa että tykätyimpien listalla on paljon kuvia myös…
Ravintola Maneesi, Järvenpää
“Mä tykkään Järvenpäästä”, julistin Henkalle kesken sunnuntaisen lounashetken. Istuimme Ravintola Maneesissa, maistelin mehevää purilaista ja katselin ikkunan takana ravaavia hevosia. En ihan heti keksi paremmin minun makuuni sopivaa ravintolaa. Hyvää ruokaa ja heppoja. Kaikki oli sillä hetkellä niin hyvin, että sain ihmeellisen rakkauskohtauksen koko kaupunkia kohtaan. Ihana, ihana Järvenpää. Ravintola Maneesi sijaitsee upouudessa Ratsastuskeskus Ainossa Järvenpäässä lähellä Ainolan juna-asemaa. Ravintola sijaitsee kahden maneesin välissä ja sen ikkunoista on suora näkymä ratsastushallien tapahtumiin. Ensimmäisellä vierailukerrallamme tallilla oli käynnissä estekisat ja olisin voinut istua ikkunapöydässä vaikka koko päivän esteradalla kiitäviä ratsukoita katsellen.
Gracan kukkula, Lissabon
Viimeinen ilta Lissabonissa. Aika on mennyt todella nopeasti. Astelemme ulos illallisravintolasta ja mietimme mitä seuraavaksi. Hei, aurinko ei ole vielä laskenut! Mennään Gracan kukkulalle! Olemme bonganneet Gracan kukkulan Lissabonin muilta näköalapaikoilta ja arvelimme auringonlaskun näyttävän upealta sieltä katsottuna. Olimme ajatelleet vierailevamme näköalapaikalla jonakin iltana auringonlaskun aikaan, mutta kuten sanoin, aika on mennyt todella nopeasti ja hautasimme kaiken muun tohinan keskellä ajatuksen Gracasta. Kaikkea ei voi ehtiä.
Frans & Amélien simpukkaperjantai
Helsingin uusimmassa ranskalaisbistrossa tarjoillaan joka perjantai tuoreita simpukoita ja kun kutsu kävi simpukkakattilan ääreen, riensimme tietysti innoissamme paikalle. Höyryävä kattilallinen sinisimpukoita vie minut aina ajatuksissani Välimerelle ja simpukoiden kanssa näpertäessä on kiva muistella menneitä matkoja ihan täällä kotimaan keväässäkin. Ranskalainen bistrotunnelma toivotti meidät heti tervetulleiksi kun astelimme sisään uudistuneeseen Frans & Amélieen, joka tunnettiin ennen nimellä Fransmanni. Meidät ohjattiin ihanaan pöytään, jota reunustivat mukavat sohvat. Pöydällä oli ruusuja sekä kynttilä ja olomme oli heti todella tervetullut.
Tapas Bar 52, Lissabon
Ensimmäinen päivä Lissabonissa oli ollut pitkä. Aamun ensimmäiselle lennolle oli herätty epäinhimillisen aikaisin ja matkainnostuksesta johtuen koneessa nukkuminen ei ottanut onnistuakseen. Olimme tutkineet koko päivän kaupunkia ja tiedostimme, että uni saattaa tulla varhain. Niinpä menimme illallisellekin hyvissä ajoin, sillä mikään ei ole inhottavampaa kuin kiinni lurpsuvat silmät kesken ruokailun. Paikalliset nauttivat illallista myöhempään kuin mihin Suomessa on totuttu, mutta eräs tapas-paikka oli jo auki. Sen terassilla istui iloisia ihmisiä aperitiivilla muutamaa tapasta maistellen, mutta me päätimme koostaa koko illallisemme tapaksista. Siispä pöytä täyteen ruokaa!
Chjokon Chocolate High Tea, Helsinki
Pienen suklaapuodin pöydille on katettu valmiiksi houkuttelevan näköiset kerrostarjottimet, iso pullollinen vettä ja hieman mehua. Tiskille kerrotaan maksamisen yhteydessä halutaanko herkkujen kanssa juoda kahvia vai teetä ja pian pöytään kannetaan pyydetty juoma. Tunnelma pienessä suklaapuodissa on kotoisa ja lämmin. Suurimman huomion varastaa pöydässä komeileva kerrostarjotin täynnä herkkuja. Alimmalla kerroksella on muutama suolainen naposteltava, joista etenkin minicroissantit maistuvat ihanalta ja vievät ajatuksemme välittömästi takaisin Nizzaan, jossa vietimme taannoin hauskan pitkän viikonlopun. Kerrostarjottimen ylimmällä kerroksella on samoja konvehteja kuin puodin vitriinissä on myytävänä ja keskimmäiseltä kerrokselta löytyy muuta makeaa, kuten värikkäitä macaronseja, suklaakakkua ja keksiä. Nam, käydään kimppuun!
Panzanella
Tomaattinen leipäsalaatti panzanella ei kuulosta äkkiseltään ihan lemppariruoalta noin niin kuin vehnäleipää välttelevän tomaattiallergikon korviin. Ehkä sen takia toscanalaista perinnereseptiä ei ole tullut kokeiltua aiemmin, vaikka käsite panzanella onkin ollut jo tuttu jo iät ja ajat. Vaan auta armias kun eteeni kannettiin annos panzanellaa keittiöntervehdyksenä Chiantin majapaikassamme. Leipäsalaatti vei kielen mennessään. Nam, tämähän on ihan sairaan hyvää!
Saatat myös pitää
Kesäkurpitsalisuke
Hodaribuffet
Ankanrinta, appelsiinirisotto ja balsamicosiirappi
Kielitaito matkoilla
Köröttelemme pienellä vuokra-Smartillamme ylös pitkin Toscanan vuoristoa. Päämäärämme Castelnuovo di Garfagnana on vielä pitkän matkan päässä kun bensavalo syttyy. Olemme hieman hämmennyksissä, sillä vuokraamosta sanottiin, ettei bensamittariin ole luottamista ja tankkikin on täynnä, vaikka mittari näytti jo vuokraamon pihassa muuta. Takaraivossani kolkuttaa kuitenkin tieto italialaisten tavasta hoitaa asioita, enkä uskalla luottaa vuokraamon virkailijan sanoihin. Etsimme katseellamme bensa-asemaa, mutta sellaista ei näy. Huolestun entistä enemmän ajatellessani, että matkamme tyssää keskelle vuoristoa bensan loppuessa. Pysäytämme auton tien sivuun ja lähdemme etsimään apua. Törmäämme paikalliseen raksamieheen, joka ei osaa englantia, mutta jolle saan puutteellisella italian kielen taidollani jotenkin asiamme selitettyä ja ymmärrämme miehen vastauksenkin.
