Cascais, Portugali
Paikallisjuna puksuttaa Lissabonin Cais do Sodren asemalta joen vartta pitkin länteen kohti avomerta. Saavumme vajaassa tunnissa Portugalin rivieralle Cascaisiin. Astumme ulos junasta ja kävelemme kohti rantaa. Paikka on kuin rakennettu turisteille. Kävelykatujen varret ovat täynnä kuppiloita, terasseja ja kauppoja. Niiden takana pitkät hiekkarannat levittäytyvät lähes koko rannan pituudelta. Mikäs täällä on kesäpäivää viettäessä.
Keväinen iltapäivätee
Eräänä aamuna se taas iski aivan yllättäen. Talven selkä taittui ja ilmassa tuoksui kevät. Tiedättekö sen tunteen kun jostain vaan tietää, että kevät on lähellä? Maassa on vielä lunta ja kaikki näyttää samalta kuin eilenkin, mutta jokin on silti toisin. Ilmassa on lupaus tulevasta keväästä ja yhtäkkiä koko maailma tuntuu hymyilevän. Minä tunnen sen joka kevät ja rakastan tuota tunnetta joka vuosi enemmän ja enemmän. Tänä vuonna halusin juhlistaa tulevaa kevättä kutsumalla pari ystävää kylään ja kattamalla pöytään iltapäiväteen kaikkine herkkuineen. Alalaatikosta otettiin esiin kaunis uusi astiasto sekä kerrostarjotin ja kaupasta kannettiin kukkia koristamaan kotia. Kotimaiset tulppaanit ovat juuri omiaan juhlistamaan ilmassa leijailevaa kevään tuntua. Ihan kohta luontokin kukkii yhtä…
Baixa – Lissabonin eloisa keskusta
Lissabonin keskustan Baixan tiukkaa ruutukaavoitusta piristävät viihtyisät aukiot. Baixa on erinomainen alue majoittua. Sieltä on lyhyt matka Bairro Altoon, Alfamaan ja muihin turisteja kiinnostaviin kaupunginosiin. Myös julkiset kulkuvälineet ovat hyvin tavoitettavissa ja onhan alue myös hyvin viehättävä. Baixa tuhoutui kokonaan vuoden 1755 maanjäristyksessä ja sitä seuranneessa tsunamissa. Alue rakennettiin uudestaan ruutukaavaan ja nykyään se on eloisa ja kaunis kaupungin keskusta. Baixasta ei löydy juurikaan korkeuseroja vaan se on tasainen läntti kukkuloille rakennettujen Bairro Alton ja Alfaman välissä. Ei ihme että tulva teki täällä tuhojaan. Vedellä on ollut esteetön pääsy laaksomaiseen kaupunginosaan.
Petri’s Chocolate Room, Fiskars
Fiskarsintien varrella sijaitsee viehättävä Fiskarsin Ruukki. Vanhalla rautaruukkialueella nököttää erilaisia puoteja, hotelleja, kahviloita ja ravintoloita. Maisemat ovat kauniit ja alueella on mukava piipahtaa ohi ajaessaan. Me ajoimme automme Fiskarsin parkkiin joulua edeltävänä viikonloppuna matkalla Turusta Fiskarsin kainalossa asuvalle isälleni. Heti autosta ulos astuttuani ja ympärille katseltuani aloin moittia itseäni siitä, miksen ole tuonut Henkkaa tänne aiemmin. Isältäni on alle 5 kilometrin matka Fiskarsiin, joten kyläilyn ohessa voisi vaikka kävellä ihailemaan Fiskarsin ruukkia. Jatkossa olemme viisaampia ja vierailemme söpöllä ruukkialueella useammin. Tällä kertaa aikaa alueella kiertelyyn ei ollut paljon, mutta teimme silti pienen kierroksen ruukin alueella. Maisema oli harmaa, lumi ei ollut vielä saapunut ilahduttamaan meitä ja aurinko oli jo laskemaan…
Ravintola Yume, Helsinki
Tiedättekö sen tunteen, kun aika tuntuu kiitävän ja kelloa katsoessa melkein pelästyy, kun huomaa ajan kuluneen epätodellisen nopeasti? Meille kävi viimeksi niin kun illallistimme Kämpin yhteydessä sijaitsevassa Yumessa Jerryn ja Tiian kanssa. Olimme herkutelleet ja jutelleet pöydän ääressä ajantajuni mukaan ehkä korkeintaan pari tuntia, mutta kelloa vilkaistessani huomasin aikaa kuluneen melkein tuplasti sen verran. Huh! Mitä tapahtui! Olimme maistelleet Yumen ruokia viime kesänä eräässä blogitilaisuudessa ja etenkin ravintolan ribsit jäivät mieleemme tajunnanräjäyttävänä herkkuna. Niitä pitäisi päästä syömään uudestaankin. Yumen ruokalista oli uudistunut sitten viime kesän, mutta onneksi ribsit pysyvät listalla aina. Ne silmissäni tallustelin ravintolaan ja odotin innolla myös muiden ruokien maistelua sen puitteissa, mitä raskauden ruokavalio-ohjeet antavat myöden. Ei…
Signorvino, Milano
Vietimme syyskuussa kolme päivää Milanossa Emilia Romagnaan suuntautuneen blogimatkan päätteeksi. Emme juurikaan suunnitelleet Milanon aikaamme vaan päätimme vain olla ja syödä hyvin, kierrellä kaupungilla sen verran kun huvittaa ja nukkua päiväunet hotellilla jos siltä tuntuu. Blogimatka olisi kuitenkin täynnä ohjelmaa, joten sen jälkeen olisi kiva tutustua ihan iisisti Milanoon. Ruoka näytteli Milanossakin pääosaa ja jokainen testaamamme ruokapaikka oli erinomainen. Kiitos Milanossa asuvan bloggaajakollegan Magen, joka antoi meille monta hyvää vinkkiä kotikaupunkiinsa. Ilman hänen apuaan aikamme Milanossa ei olisi ollut niin herkullinen. Saimme Magelta myös muita kuin ruokaan liittyviä matkavinkkejä Milanoon, mutta palataan niihin myöhemmin. Nyt haluan esitellä teille yhden testaamistamme ravintoloista.
Italian maaseudulla – Agriturismot
Auto keinahtelee kuoppaisella tiellä. Hiekka pöllyää ja kummallakin puolella tietä avautuu laaksomaisema maaseudulle. Auringonlasku on värjännyt taivaan kauniin punaiseksi ja ilta on jo siinä vaiheessa, että taivaanrannassa hehkuvan pallon voi nähdä vajoavan koko ajan alemmas. Pian sitä ei enää näy ja pimeys laskeutuu Emilia Romagnan maaseudulle. Italian maaseutu tuo mieleen lapsuuden kesät mummolassa. Tuoksu on sama, vaikka täällä tien vieressä kasvaakin pitkät rivit viinipensaita ja oliivipuita. Vastapäisellä rinteellä laiduntavat lehmät ovat valkoisia eivätkä muistuta kovinkaan paljon mummolan Ystävää, Kieloa, Ääntä ja muita navetassa möllöttäneitä lehmiä. Italian maaseudun talot näyttävät ihan erilaisilta kuin punamullalla maalatut mökit Savon maaseudulla, mutta tunnelma on silti sama. Loppukesän vahvat tuoksut, maaseudun hiljaisuus ja kirkkaana tuikkiva…
Estoril, Portugali
Kaikki hyvät tarinat saavat innoituksensa jostain. Bram Stoker kehitteli Draculan 1400-luvulla eläneen Vlad Seivästäjän hahmon ympärille, Sherlock Holmes on luotu kirjailija Arthur Conan Doylen itsensä sekä Joseph Bellin persoonien pohjalta ja esimerkiksi teinivuosieni Roswell-sarjan tarina on saanut innoituksensa Roswellin kaupungin lähistöllä tapahtuneista ufohavainnoista. Tällä kertaa emme kuitenkaan matkaa Draculan kotikonnuille Romanian Transilvaniaan, seuraa salapoliisin jalanjälkiä Lontoossa tai etsi avaruusolioita New Mexicossa, vaan suuntaamme itse James Bondin alkulähteille. Tiesittekö että Ian Flemingin kerrotaan saaneen innoituksensa ensimmäiseen James Bond -romaaniin Casino Royaleen Portugalin Estorilissa sijaitsevasta Casinosta? Nyt tiedätte. Ja tokihan me riensimme katsomaan, miltä kuuluisa Casino näyttää.
Sintra, Portugali
Juna puksuttaa Lissabonista luoteeseen. Olemme lähteneet Rossio-asemalta päiväretkelle Sintraan, jonne saavumme reilun puolen tunnin junamatkan kuluttua. Perillä aurinkoinen keli on vaihtunut koko taivaan peittäväksi pilviverhoksi, joka on kuulemma ominaista vuoristoiselle kaupungille. Onneksi pakkasin pitkähihaisen mukaan. Kävelemme juna-asemalta kohti Sintran historiallista keskustaa. Matka kiemurtelee vehreän maiseman keskellä. Siellä täällä on söpöjä taloja, jotka ovat kuin suoraan jostain sadusta. Korkeammalla näkyy linnoja ja palatseja ripoteltuna pitkin poikin vuorenrinnettä. Osa niistä on värikkäitä kuin suoraan piirretyistä, osa taas harmaita kivilinnoja, sellaisia kuin ritaritarinoissa.
Ravintola Roux, Lahti
Sankka sumu on laskeutunut Etelä-Suomen ylle kun ajamme kohti Lahtea. Synkästä säästä huolimatta olen harvinaisen innoissani edessä häämöttävästä ravintolaillallisesta. Aiemmin samalla viikolla Suomen Gastronominen Seura on valinnut lahtelaisen Ravintola Rouxin vuoden ravintolaksi ja me päätimme lähteä testaamaan ravintolan. On perjantai, edessä on kiva viikonloppu ja se aloitetaan syömällä Suomen parhaassa ravintolassa. Voisi kai huonomminkin olla. Odotukset illallista kohtaan ovat korkealla. Vuoden Ravintolan kriteereinä ovat muun muassa hyvä hinta-laatusuhde ja erinomainen palvelu. Olemme lukeneet Rouxin tarjoilevan klassista ranskalaista fine diningia. Pöydissä on valkoiset pöytäliinat ja jälkiruokalistalta löytyy kuulemma ravintolan ylpeys Suklaatrilogia, jota on ainakin päästävä maistamaan.
