Hotel Europa, Lido di Camaiore, Toscana
Rantalomalla valitsemme hotellimme hieman erilaisin perustein kuin kaupunkilomalla. Kun kaupunkilomalla tärkein kriteeri on sijainti, on rantalomalla enemmän merkitystä hotellin palveluilla. Jos hotellista löytyy uima-allas, hyvä aamiainen, mahdollisuus nauttia lounasta (mieluiten altaalla), ei sen tarvitse sijaita kaikista keskeisimmällä paikalla. Lähellä rantaa kuitenkin mielellään ja on plussaa jos lähistöltä löytyy ruokakauppa. Toscanan rannikolla Lido di Camaioressa yövyimme Hotel Europassa, joka oli aivan nappivalinta neljän päivän rantalomalle. Hotelli sijaitsee lähellä rantakatua, jolla kävimme joka päivä kävelemässä, aperitiivilla ja usein syömässäkin. Hotellilta löytyy myös miellyttävä uima-allasalue, runsas aamiainen ihanalla terassilla ja kevyt lounas, jonka voi nauttia altaalla. Huoneissa on ilmastointi ja pihasta löytyy parkkitilaa. Tärkeimmät asiat ovat siis kunnossa.
Riomaggioren yö, Cinque Terre
Aurinko on jo laskenut ja turistit ovat lähteneet aikoja sitten parveilemasta Riomaggioren kaduilta. Veneet on tuotu rantaan. Vatsa on täynnä illallisen jäljiltä. Simpukoita valkosipulisessa liemessä, vastapyydettyä kalaa ja kylmää valkoviiniä. Huokaan tyytyväisenä.
Jardim de Sao Pedro de Alcantara – näköalapuisto Lissabonin Bairro Altossa
Lissabonia kutsutaan seitsemän kukkulan kaupungiksi, mikä saattaa herättää joissakin mielikuvia kauheasta kipuamisesta joka paikkaan. Kukkulat tarkoittavat ylämäkiä. Vaan ei minulle. Minulle kukkulat tarkoittavat hyviä näköalapaikkoja ja niitä Lissabonissa toden totta riittää. Yksi ihana sellainen on Jardim de Sao Pedro de Alcantara niminen näköalapuisto Bairro Alton laidalla.
Kurt Cobainin katkarapusalaatti
Ammattikorkeakoulussa luovan kirjoittamisen kurssilla piti tehdä haastattelu jostakusta jo edesmenneestä henkilöstä. Kenet muuten valitsisit jos saisit saman tehtävänannon? Muut ryhmäläiset haastattelivat Jeesusta, Elvistä, Hitleriä, Dianaa ja Marilyn Monroeta kun taas minä valitsin hämmästyttävän päättäväisesti Kurt Cobainin. Miksi ihmeessä? En taida tietää vielä tänäkään päivänä.
Caffè Greco, Rooma
Frakkipukuinen tarjoilija tulee kysymään luontevan kohteliaasti tilausta kun olet istahtanut terassin mukavaan penkkiin. Naapuripöydissä on upean näköisiä juomia, joista yhdessä näyttäisi olevan vain ruusun terälehtiä. Juomien kaveriksi kannetaan kerrostarjottimellinen viimeisen päälle aseteltuja suolaisia herkkuja, jotka saavat veden herahtamaan kielelle. Via dei Condottilla sijaitsevassa Caffè Grecossa kaikki on ihan viimeisen päälle. Jopa wc-pöntön saranat on kullattu ja kaikkialta huokuu arvokkuus. Se näkyy myös hinnoissa, mutta istahdamme siitä huolimatta Rooman vanhimman kahvilan terassille, sillä pitäähän tämä kokea edes kerran.
Pulled poro
Olen maininnut aiemminkin pororeseptiemme yhteydessä, että uunituoreen kotimme uunituoreessa pakastimessa köllötteli puolikas poro jo ennen kuin olimme edes muuttaneet sisään. Pororuokia on siis tullut testailtua ja niitä alkaa olla bloginkin arkistoissa jo ihan mukava määrä.
Negroni – italialaisen klassikkojuoman synty ja resepti
Aperol Spritz ja muut spritzit ovat Italian-reissujen klassikkojuomia, mutta itse olen ihastunut myös erääseen toiseen mielipiteitä jakavaan juomaano. Negroniin nimittäin. En ollut aiemmin ollut järin suuri Camparin ystävä, mutta vanhemmiten maku on muuttunut ja negroniin kitkerä ystävämme sopii oikein hyvin.
Corte San Ruffillo, Italia
Bussi kulkee pimeän maaseudun halki. Ikkunasta näkyy muutamia katuvaloja ja epämääräisiä puiden luomia varjoja. Tie mutkittelee ja katson jokaista vastaantulevaa taloa miettien, onko tuo seuraavan yön majapaikkamme.
Hunajainen pistaasibroileri
Syntymäpäiväni osui tänä vuonna perjantaille ja vaikken juhlistanutkaan vanhenemispäivää mitenkään sen kummemmin, oli koko viikonloppu silti jollain tapaa erityinen. Sain ihania yllätyksiä ja korkkasimme Henkan kanssa shampanjan perjantai-iltana synttärin kunniaksi. Voi miten hyvältä se maistuikaan. Olin koko viikonlopun ajan itselleni armollinen. Treenasin vain jos huvitti, pötkähdin sohvalle lukemaan kirjaa jos huvitti ja tein töitä koska huvitti. Iltaisin herkuttelimme hyvällä ruoalla ja katselin äidin lähettämiä videoita lapsuudestani. Ne vasta olivatkin hauskoja.
Bastardo, Lissabon
Leivät nököttävät legoista rakennetussa korissa, jokainen tuoli ja pöydän yllä roikkuva valaisin on erilainen, vessan katossa on vaaleanpunaisia flamingoja ja jälkiruoka yhdistelee sujuvasti sinihomejuustoa, banaania ja oliivia. Ruoka on erinomaista ja hinta laatuun nähden erittäin edullinen. Hetkinen, mikäs se sellainen ravintola oikein on? Vastaus on Bastardo Lissabonissa. Hieman ennen Lissabonin matkaamme törmäsin nettiartikkeliin, jossa Mondo oli listannut 10 uutta ravintolaa Euroopassa, jotka foodien tulisi tietää. Ravintoloista saa hyvää ruokaa edullisesti ja tokihan tällainen artikkeli piti linkittää myös blogin Facebook-sivuille. Selasin artikkelin listaamia ravintoloita jännittyneenä alaspäin. Olisipa täällä ravintola jostakin loppuvuoden matkakohteestamme. Ja olihan siellä, kahdestakin itse asiassa. Puhutaan ensin Lissabonin Bastardosta, joka oli ihan huikea elämys. Nautimme siellä seitsemännen vuosipäiväillallisemme.
Alfama – Lissabonin vanha ja suloinen kaupunginosa
Nostan aurinkolasit silmiltäni, mutta joudun laittamaan ne pian takaisin. Valkoisista seinistä heijastuva auringonvalo häikäisee liikaa. Katselen ympärilleni ja haluan tallentaa kaikki yksityiskohdat mieleeni. Ikkunasta kadun ylle pyykkejä kuivumaan ripustavan mummon, pienen kukka-asetelman oven pielessä, parvekkeen koristeellisen mutta kuluneen metallikaiteen ja sen kissan, joka luikkii tien yli vaanimaan meitä kapean portaikon suojiin. Siihen se lopulta nukahtaa. Keskikesän lämpöisille päiväunille.
Kinkulla täytetyt quesadillat
Yksi viime vuoden keittokirjasuosikkejani oli Hyvää joulua -kirja, josta tuli testattua talven kuukausina useampaakin reseptiä. Niinpä kun posti toi loppukeväästä kotiin uusimman Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin teoksen, hihkui tämä ruokabloggaaja innosta. Lomaruokaa-kirjassa on helppoja lomareseptejä, jotka sopivat yksinkertaisuudessaan myös simppeliksi, mutta maukkaaksi arkiruoaksi nyt kun lomat on tältä erää ohi. Me testasimme kirjasta ensimmäisenä quesadilloja. Valitsimme täytteeksi kinkkua, basilikaa sekä jalapenoja. Jälkimmäisiä ei kannata ainakaan kinkkuversiossa unohtaa, sillä jalapenoviipaleet kruunasivat makuelämyksen ja toivat sopivaa vipinää quesadilloihin.
