Kasvisruoat,  Pastaruoat,  Yleinen

Pasta alfredo

Ihastuin taannoisella USA:n ja Karibian matkallamme päätäpahkaa mac and cheeseen eli voilla ryyditettyyn makaronijuustomössöön. Tosi terveellistä tiedän, mutta hei, voisiko parempaa lohturuokaa olla? Vaikkei lomalla varsinaisesti lohtua tarvinnutkaan, oli rasvaista makaronimössöä kiva vedellä naamariin buffetillallisella. Myös lomamasu tykkäsi kasvavista makkaroistaan.

Kotioloissa olen tainnut tehdä mac and cheesea vain kerran ja hyvää se oli silloinkin, mutta jotain puuttui. Niin, loma puuttui ja Karibian aurinko. Ei se ollut enää sama asia ja niinpä olen pikkuhiljaa unohtanut juustoisen lomaromanssini.

Maukkaat muistot tulivat kuitenkin mieleen sillä samalla sekunnilla kun löysin jostain pasta alfredon reseptin. Kuuluisan roomalaisen ravintolan nimikkopasta on kuin italialainen versio mac and cheesestä, ja tokihan minun täytyi päästä testaamaan sitä. Oikeasti italialaiset eivät tunnista pasta alfredoa aivan kuten ei spaghetti bologneseakaan (lähin vastine jälkimmäiselle on tagliatelle al ragu), mutta ei anneta sen nyt haitata, sillä pasta alfredoksi kutsuttu ruoka on hyyväää.

Pasta alfredoon tulee aina ainakin voita, juustoa ja pastaa. Siihen voidaan myös lisätä vaikkapa valkosipulia, persiljaa, katkarapuja tai kanaa. Minä maustoin omani reilulla valkosipulitujauksella ja pilkoin päälle vielä hieman kevätsipulin varsia. Ja juustoa ja voita, niitä lisäsin myös ihan riittävästi. Eli paljon. Tosi paljon. Kerrankos sitä..


Pasta alfredo

– Farfalle-pastaa neljälle
– 150 g voita
– 150 g raastettua parmesaania
– yksikyntinen valkosipuli
– suolaa ja pippuria
(- kevätsipulia)

Keitä pasta hyvin suolatussa vedessä. Sulata voi ja sekoita siihen raastettu parmesaani. Lisää myös pieneksi pilkottu valkosipuli juuston ja voin joukkoon. Mausta suolalla ja pippurilla.

Kun pasta on al dente, kaada keitinvesi pois ja sekoita joukkoon voi-parmesaani-valkosipulikastike. Raasta vielä vähän parmesaania annoksen päälle ja pilko kevätsipulia tai lempiyrttiäsi koristeeksi. Nauti hyvällä omatunnolla. Kerrankos sitä herkutellaan.

2 kommenttia

  • Elisa

    Hyvältä näyttää vaikka italialaisruoka-natsina mun on tietty pakko huomauttaa, että tää on Italiassa tällä nimellä ihan tuntematon (hämäävää koska nimi tulee roomalaisesta ravintolasta, i know)
    Lapsille usein tarjoillaan kyllä pasta al burro e parmigiano (pastaa voin ja ehkä parmesaanin kanssa)
    Jenkkilässähän tää on ihan klassikko.
    Juustopastojahan meillä on kyllä paljon, cacio e pepe tietty nyt tälleen roomalaisnäkökulmasta tunnetuin 😉