Kinuskillan brunssi, Tuusula
Tästähän on tulossa jokakesäinen perinne, totean kun astelemme eräänä kauniina kesälauantaina Kinuskillan brunssille. Tai astella on hieman väärä sana minun kohdallani. Vyöryä, taapertaa tai vaappua lienee oikeampi termi kaltaiseni möhömahan liikkumista kuvailtaessa. Raskaus on hyvä tekosyy syödä maha täyteen herkkuja, siksikin brunssi on oikein hyvää ohjelmaa äitiysloman ensimmäiselle viikonlopulle.
Kellokoskesta tulee aina mieleen mielisairaala ja siinähän se sairaalarakennus möllöttää vehreän joen mutkassa ylvään valkeana ja jo hieman kuluneena. Viime vuonna sata vuotta täyttäneen sairaalan päivät näyttäisivät olevan luetut ja se saa minut surulliseksi. Nämä seinät ovat nähneet paljon.
Mutta on Kellokoski muutakin. Heti sairaalan vierestä alkaa kaunis vanha ruukkialue. Padotun joen toisella puolella on pieni ja söpö vanha Kellokosken puukirkko ja sen vieressä Männistön lava. Wanhan ruukin alueella sijaitsee myös Kinuskillan kahvila, jonka brunssille me siis olimme suuntaamassa nyt jo kolmatta kertaa.
Heti kahvilaan astuessa katse nauliintuu houkuttelevan näköiseen vitriiniin, jossa on aivan uskomattoman herkullisen näköisiä kakkuja ja muita leivonnaisia. Kahvila on sisustettu söpösti vanhaa miljöötä kunnioittaen ja kivoja yksityiskohtia on siellä täällä. Myös pihan terassi on suloinen.
Brunssi on katettu tiskin viereen ja käymme innokkaina sen antimien kimppuun. Tarjolla on tex mex -tyylisiä tacoja kaikkine sörsseleineen ja ilahdun erityisesti lakritsisesta pulled porkista, jota kauhon taconi väliin. Kaveriksi ainakin guacamolea, salaatteja, muita kastikkeita ja oho, nam, tuossa on mac’n’cheeseakin!
Toiselta pöydältä löytyy erilaisia leipiä, joista askartelemme lämpimän sandwichin. Se paahtuu voileipägrillissä sillä aikaa kun levitän Marabou-suklaalevitettä leipäviipaleen päälle. Jälkkäripöydästä löytyy raikasta mansikalla maustettua melonijuomaa ja kahvia tai teetä saa käydä santsaamassa kassan vierestä.
Ihanan suklainen ja tuhti mutakakku sammuttaa isommankin makeannälän, mutta silti pitää päästä maistamaan vielä lämpimiä churroja paksun suklaakastikkeen kera. Pöydässä on myös hasselpähkinärouhetta sekä kookoshiutaleita churrojen kaveriksi sekä raikasta hedelmäsalaattia kaiken makeuden vastapainoksi.
Herkullisen brunssin jälkeen vatsamme ovat aivan täynnä. Sulattelemme herkkuja kävelemällä taapertamalla lähialueilla. Kellokoskella on sattumalta tänään Kalastuskauden avajaiset -niminen kylätapahtuma ja sen yhteydessä on paljon kojuja, vanhoja autoja ja muuta ohjelmaa. Kaunis kesäpäivä on saanut ihmiset liikkeelle sankoin joukoin.
Totean lähtiessämme Kellokoskella olevan aina yhtä viihtyisä ja mukava tunnelma, josta pitäisi nauttia useamminkin. Etenkin tällaisena kauniina kesäpäivänä. Mikäli sinulle tulee yhä mieleen sanasta Kellokoski pelkästään vanha mielisairaala, niin kehotan heittämään moiset ennakkoajatukset romukoppaan ja vierailemaan alueella.
Kinuskillan lauantaibrunssi on ehdottomasti kokeilemisen arvoinen ja erittäin pätevä syy vierailla Kellokoskella. Mikäli visiittisi osuu jollekin toiselle päivälle kuin lauantaille, astu silti sisään suloiseen kahvilaan, valitse vitriinistä houkuttelevimman näköinen kakkupala, tilaa pallo jäätelöä tai maista jotakin suolaista purtavaa, kuten paikan hampurilaisia eli purkereita.
Pian aina Kellokoskea ajatellessasi voit kuvitella mielessäsi Kinuskillan herkkujen suussa sulavan maun ja näet silmissäsi vanhan söpön ruukkialueen. Ja niin, onhan se mielisairaalakin yhä siinä joen mutkassa. Ei sitä sovi kokonaan unohtaakaan.
Lue lisää parin vuoden takaisesta postauksestamme kun olin käynyt tutustumassa Kinuskillan brunssiin ensimmäisen kerran.
4 kommenttia
Reetta / Matkasto
Vaikka en siedä sijamuotoihin taivutettuja erisnimiä, tämä kahvila on kyllä muuten mainio. Juuri pari viikkoa sitten tein sinne Järvenpäästä pyöräretken. Maisemat matkan varrella jo hivelivät silmää, ja rustinen ruukkimiljöö on todella persoonallinen ympäristö kahvilalle! Mikäli kesätyöntekijä ei olisi hiukan sekoillut tilauksien kanssa, kokemus olisi ollut täydellinen! 🙂
Martina
Kahvilan nimeä kieltämättä ihmettelin minäkin kun sen ensi kertaa kuulin, mutta nyt siihen on jo ihan tottunut. Mäkin olen suunnitellut pyöräileväni joku päivä Järvenpäästä Kellokoskelle ja Kinuskillaan välipalalle, mutta nyt raskausmahan kanssa se ei ole ollut mahdollista ja viime kesänä taasen lonkka vihoitteli niin, ettei pyöräily tullut kuuloonkaan. No, ehkä ensi kesänä, sillä maisemat matkan varrella ovat tosiaankin aivan ihanat. Kesätyöntekijöiden sekoiluja voi katsoa hieman sormien välistä, eikö? 🙂
Jk Juntunen
Hassua ettet huomioinut ollenkaan Muistoja Kellokosken tehtaalta- näyttelyn ja Maijan Kammarin avajaisia muuten erinomaisessa jutussasi. Tervetuloa tutustumaan seuraavalla brunssireissulla!
Martina
Kiitos! Ensi kerralla voisin tutustua niihin! 🙂