Oon mä juonut viinii Wienissä ja oppinut samalla yhtä jos toista itävaltalaisista viineistä. Itävaltalaiset viinit Grüner Veltliner etunenässä ovat olleet hienoisessa nosteessa myös Suomessa, joten oli siksikin mielenkiintoista paneutua pienen eurooppalaisen viinimaan antiin.

Itävallan historia viinimaana on mielenkiintoinen. Se on yksi maailman vanhimmista viinimaista ja 1900-luvun alussa se tuotti jopa kolmanneksi eniten viiniä koko maailmassa. Sanotaan että viini on itävaltalaisille yhtä merkittävä osa kulttuuria kuin mitä olut on saksalaisille.

Wien on myös maailman ainoita pääkaupunkeja, joka on samalla menestyksekäs viinialue. Kaupunkia ympäröiville viinitiloille ja -tarhoille onkin helppo suunnata julkisen liikenteen avulla. Me emme tutustuneet talvisella reissullamme tähän vaihtoehtoon, mutta Anna-Marian blogista löytyy mainio vinkki paikallisten suosimasta Gumpoldskirchen-viinialueesta 30 kilometrin päässä Wienistä.

Pakkasnesteskandaali

Miksi historiallinen viinimaa sitten on nykyään niin pieni viinintuottaja? Siihen saattaa liittyä ainakin se, että vuonna 1985 joku uuvatti meni ja sekoitti huonon viinivuoden satoon pakkasnestettä saadakseen viinistä täyteläisempää. Tätä tapahtui useammassakin itävaltalaisessa viinifirmassa.

Tottakai he jäivät kiinni hölmöilystään sillä seurauksella, että koko Itävallan viinintuotanto kärsi valtavasti. Itävaltalaiset viinit laitettiin joissain maissa kokonaan boikottiin ja Itävallan maine viinintuottajamaana oli mennyttä. Skandaalista kesti jopa vuosikymmeniä toipua.

Nykyään itävaltalaiset viinit ovat tosiaan kokemassa uutta nousua, tai kenties vain paluuta normaaliin pakkasnesteskandaalin jälkeen. Yhtä kaikki, Grüner Veltliner on nyt monien huulilla.

Grüner Veltliner on Itävallan merkittävin rypäle

Grüner Veltliner on Itävallan yleisin rypälelaji ja siitä valmistetaan vihertävää hennon pippurista ja persoonallista valkoviiniä. Grüner Veltliner kattaa kolmasosan koko Itävallan viinintuotannosta.

Toinen kolmannes on muita valkoviinirypäleitä ja vain kolmannes maan tuotannosta on punaviinejä. Niistä yleisin on Zweigelt-niminen rypäle.

Wienissä viinimatkaillessani ei ollut vaikea huomata valkoviinien suurta suosiota verrattuna punaisiin. Valkoista oli paljon enemmän tarjolla.

Valkoviinit olivat makuuni huomattavasti maukkaampia kun taas punaiset olivat mielestäni enimmäkseen melko mitäänsanomattomia. Onnistuimme kuitenkin löytämään yhden todella maukkaan punaviinin. Big John Cuvee Reserve lumosi meidät täysin ja sitä löytyi iloksemme myös Wienin lentokentältä, josta nappasin pullollisen Big Johnia kotiin tuliaiseksi. Myös Henkka hyväksyi viinin ja hups, joimme sen heti kokonaan.

Valkoisista en löytänyt vastaavaa lempparia, mutta yleisesti ottaen tymäkämmät valkoiset olivat makuuni ja myös paikallinen roseeviini oli riittävän ryhdikästä. Oikein hyvä viinimaa siis tuo Itävalta, kunhan jättävät pakkasnesteet jatkossa rauhaan.

Wienin viinibaarit

Missä niitä paikallisia viinejä sitten kannattaa maistella jos ei Wieniä ympäröivillä viinitiloilla? Kaupungin keskustassa on useita viehättäviä viinibaareja, joista nostan esiin kolme lemppariani.

Vinothek W-Einkehr

Laurenzerberg 1

Hieman modernimpi ja valoisampi viinibaari W-Einkehr opastaa itävaltalaisten viinien saloihin tarjoamalla yksittäisten lasillisten lisäksi viinitastingeja, joista me valitsimme 4 valkoista ja 2 punaista sisältävän setin. Nautiskelimme viinejä pöydässämme omaan tahtiimme ja aina viinin vaihtuessa saimme muutaman saatesanan kyseisestä viinistä. Pöytään tuotiin myös pieni vihko, josta voi lukea lisää itävaltalaisista viineistä.

Tasting oli juuri niin informatiivinen kuin siitä halusi tehdä. Minä imin tietoa itseeni sekä viinibaarin pitäjältä että vihkosesta ja jatkoin viiniopintoja vielä kotonakin lueskellen muutamia artikkeleita itävaltalaisista viineistä.

Vinothek W-Einkehr sai ihastumaan itävaltalaisiin viineihin kertoen niistä ylpeällä ja rennolla otteella. Pientä purtavaakin olisi ollut saatavilla, mutta me keräsimme nälkää illallista varten ja siemailimme täällä vain viinejä.

Weinorgel

Bäckerstraße 2

Weinorgel on perinteinen hämyisen tunnelmallinen viinibaari, jossa on useita viihtyisiä pöytiä ja koloja, joihin istahtaa maistelemaan viiniä. Weinorgel panostaa enemmän punaviineihin kuin muut testaamamme viinibaarit tarjoillen noin puolet valkoisia ja puolet punaisia. Täällä ihastuimme Big Johniin, joka oli tarjoilijan suositus ja myös baarin suosituin punaviini. Enkä yhtään ihmettele miksi.

Kyytipojaksi kahdelle paikalliselle punaviinille tilasimme muhkean annoksen oliiveja ja leipää. Pöydissä oli myös maapähkinöitä, joiden kuoret narskuivat kengän alle osuessaan. Tunnelmaltaan Weinorgel oli yksi ihanimmista. Hämärä, melkein jopa pimeä viinibaari on rento, lämminhenkinen ja kotoisa kuin pesäkolo.

Enrico Panigl

Schönlaterngasse 11

Enrico Panigl on perheomisteinen italialaisia ja itävaltalaisia makuja sekoitteleva viinibaari. Kaikesta aistii, että baari on pitäjilleen elämäntapa ja sitä pyöritetään suurella rakkaudella koko perheen voimin. Perheen koira tuli tervehtimään sisään astuttaessa ja hengaili sen jälkeen tiskin takana katsellen miten maistelimme grüner veltlineriä.

Täällä ystäväni saksan kielen taito tuli tarpeeseen rouvan puhuessa vain auttavasti englantia. Sekin toi paikkaan jollain hassulla tapaa oman söpön leimansa. Viinibaari oli selvästi suunnattu paikallisille, mutta myös kaltaisemme suomalaisturistit otettiin lämpimästi vastaan.