Marokkolainen bataattisalaatti
Olen huomannut viime aikoina etsiväni keittokirjoista kasvispainotteisia reseptejä. Ei, en ole vieläkään kasvissyöjä, vaan haluan syödä riittävästi kasviksia muun ohella. Meillä on aika kivasti toimiva arkiruokalista, josta valitsemme kulloinkin eniten puhuttelevan ruoan. Sitä sitten kokkaamme ison kasan useammaksi päiväksi. Arkiruoasta ja tilanteesta riippuen kaipaan kuitenkin ruokavaliooni lisäksi usein joko kevyempää lounasta tai kasvisvoittoista välipalaa. Siksi selailen usein kasvisreseptejä. Ja niitähän riittää eräässäkin Hanna Hurtan Kasvis Ruokakirjassa. Viimeisin kirjasta testaamani resepti on marokkolainen bataattisalaatti, jota muokkasin hieman kaappiemme sisällön mukaiseksi. Kun söimme salaattia lounaaksi, keitin proteiiniksi kananmunia. Välipalana salaatti meni sellaisenaan. Rusinavinegretti kuulosti jännältä, mutta toimi tosi hyvin. Älä siis sinäkään pelästy sitä.
Koko perheen pastasunnuntai
Kaupallinen yhteistyö S-ryhmän ravintolat / Rosso. Syöminen on kivaa ja yhdessä syöminen vielä kivempaa. Olemme omaksuneet italialaisesta ruokakulttuurista muutamiakin seikkoja omaan ruokailuumme. Tärkein niistä on yhdessä syöminen. Oli se sitten ystäväperheen kanssa toteutettu pizzaperjantai, tavallinen arki-illan lasagne tai yhteinen sunnuntailounas. Yhdessä syöminen on kivaa. Se on tapa, jonka haluamme opettaa lapsillemmekin. Kun italialainen syö perheen kera, on ruokapöydän ympärillä muitakin kuin lapset ja vanhemmat. Italialaiselle perhe tarkoittaa vähintään isovanhempiakin, mutta myös tätejä, setiä, enoja, serkkuja ja ystäviä. Italialainen ei stressaa tarjottavia vaan nostaa pöytään kattilallisen pastaa tai vuoallisen kotiruokaa uunista. Tärkeintä on yhdessä syöminen.
Helppoa ja herkullista tarjottavaa vieraille
Tiedättekö mikä on syksyssä parasta? Se kun voi jäädä hyvällä omallatunnolla sisään nautiskelemaan kodin lämmöstä. Meillä leppoisiin koti-iltoihin kuuluu olennaisena osana ruoka, joka on usein etenkin joulukauden lähestyessä juustotarjotintyylistä naposteltavaa. Sellaista, mitä on helppo tarjota vieraillekin. Kaupan hyllystä on toki helppo napata pari juustoa, niille keksejä ja hilloja tai hedelmiä. Päänvaivaa tuovat kuitenkin erityisruokavaliot. Mitä voin tarjota gluteenittomalle tai vegaanille? Entä mitäköhän lapset syövät? Kaikille pikkuisille ei maistu homejuusto. Sitä paitsi eivät aina ne samat tarjottavat maistu kohta itsellekään. Kaavoihin on liian helppo kangistua.
Ruokabloggaaja Wienissä
Olipa kerran ruokabloggaaja Wienissä. Hän oli asettanut missiokseen maistaa reissun aikana gulassikeittoa ja ryhtyi heti tuumasta toimeen. Ruokabloggaaja asteli ystävänsä kanssa heti kaupunkiin saavuttuaan ravintolaan kunhan he olivat ensin ratkaisseet vaikean mysteerin nimeltä “Mihin suuntaan ovi aukeaa”. Hienostuneesti v*ttuileva tarjoilija ohjasi heidät pöytään. Ruokabloggaaja tutki ystävänsä kanssa menua. Siellä luki kahdessa kohdassa gulassi. Heille ei tullut mieleenkään tilata gulassia siltä sivulta, jossa lukee “keitot”, vaan tietysti sieltä toisesta kohdasta sillä seurauksella, että hienostuneesti v*ttuileva tarjoilija toi heille gulassikastikkeen isojen lihaknöllien kera. Ilman lisukkeita tietysti. Eiväthän he olleet sellaisia tilanneet.
Luontomatkalla Kuusamossa
Kesä on ohi, mutta kotimaan matkailun ei tarvitse olla sitä. Meillä on nimittäin täällä Suomessa neljä upeaa vuodenaikaa, joista kannattaa nauttia. Suomen syksy on vähintään yhtä upea kuin kesämmekin. Ruskan sävyt pohjoisen luonnossa saavat viimeistään ihastumaan syysmatkailuun ja karut vaaramaisemat ovat vaikuttavat silloinkin kun syksyn lehdet putoavat maahan. Syksyn ei tarvitse olla pelkkää tylsää puurtamista harmaassa arjessa, vaikka onhan se kieltämättä välillä vähän sitäkin. Sitä suuremmalla syyllä onkin enemmän kuin paikallaan ottaa pieni irtiotto ja suunnata pohjoiseen ihailemaan kotimaamme kaunista syksyistä luontoa. Kuusamon syksy on upea ja täynnä tekemistä.
Pollo alla cacciatora
Italialaisessa keittiössä käytetään paljon sieniä ja usein sieniruoat on nimetty “metsästäjän tapaan” eli alla cacciatora. Sikke Sumarin “Ruokaa rakkaudella” -kirjasta löytyy ihanan lämpöinen broileripata Pollo alla cacciatora, jossa koipinuijat maustetaan tomaatilla, sienillä, pekonilla, valkoviinillä, yrteillä ja sipuleilla. Makua ruoasta ei varmasti tule puuttumaan, se käy selväksi jo aineksia lukiessa. Vaihdoin koipinuijat broilerin paistileikkeisiin, mutta muuten noudattelin tarkasti Siken reseptiä. Kaveriksi pollo alla cacciatora sai keitettyjä perunoita ja tuhti maukas sapuska vei ajatukset syksyisiin tunnelmiin.
Ensimmäinen vuosi yrittäjänä
Lauantaina 5.9. vietetään Yrittäjän päivää. Se on minulle nykyään juhlapäivä. Toki siksi, että olen yrittäjä, mutta myös siksi että vietän samoihin aikoihin yrittäjyyteni vuosipäivää. Päätoiminen yrittäjä olen ollut vasta vajaat 2 kuukautta, mutta sivutoimisena yrittäjänä olen toiminut jo vuoden. Viime vuoden syyskuussa aloin rakentaa toden teolla Get SoMe Helpiä tavoitteenani tehdä siitä päätoiminen työ itselleni. Tai oikeastaan siitä ja Tasty Travelissimosta sekä muutamasta muustakin satunnaisemmasta duuniprojektista. Korona jos jokin viimeistään opetti ettei kaikkia munia kannata laittaa samaan koriin vaan hajauttaminen kannattaa työelämässäkin. Se on myös kivaa. Haluan tehdä erilaisia työtehtäviä, joskin ala on sama. Kaikki työni liittyvät tavalla tai toisella markkinointiin, sosiaaliseen mediaan ja sisällöntuotantoon.
Tarinoita Tuusulanjärven alueelta – Järvenpään hiekkakuoppasurmat
“Oletko kuullut Järvenpään hiekkakuoppasurmista?”, kysyi ystäväni kun olimme saapuneet metsälenkillämme tunnelmaltaan ahdistavaan paikkaan. Pienelle syrjäiselle aukiolle oli dumpattu jos jonkinlaista romua. Aukion pieni hiljainen lampi ja sitä reunustavat läpipääsemättömän jyrkät rinteet saivat mielikuvitukseni laukkaamaan. Näin mielessäni kohtauksia kauhuelokuvista. “Hiekkakuoppasurmista?”, kysyin. En ollut kuullutkaan niistä, mutta ollessani jo valmiiksi oikeassa tunnelmassa halusin kuulla lisää. Kylmät väreet kulkivat pitkin kehoani kun ystäväni kertoi Järvenpään sarjamurhaajasta, jonka uhreiksi valikoitui tummahiuksisia naisia ja jota ei olla saatu vielä tänäkään päivänä kiinni, vaikka teoista on jo muutama vuosikymmen.
Alexanderplats ja tissiäiset
Löysin pitkästä aikaa Helsingistä ravintolan, jota haluan suositella. En käy Helsingissä, syömässä tai muutoinkaan, enää niin usein kuin joskus aiemmin kaupungissa asuessani ja työskennellessäni, mikä selittää ravintolavinkkien määrän laskun täällä Tasty Travelissimossa. Toisaalta olen myös harmikseni osunut usein helsinkiläisravintoloihin, joissa ei ole mitään kummoista kehuttavaa. Osa on ollut jopa pettymyksiä. Tai sitten en ole testannut ravintolaa tarpeeksi perusteellisesti. Yhden annoksen syöminen ei välttämättä kerro vielä riittävästi. Mutta nyt löytyi suosittelujen arvoinen paikka! Se on Alexanderplats Eteläesplanadilla, joka kertoo olevansa helposti lähestyttävä laadukas ravintola. Mielestäni kuvaus osuu ihan nappiin. Listalta löytyy eurooppalaisia klassikoita, joiden kohdalla ei turhaan kikkailla tai hifistellä vaan ne tarjotaan sellaisena kuin ne ovat. Selkeinä ja perinteisinä, mutta…
Syksyn tummia varjoja, Turun reissu ja pohdintaa koronasta
Olenko se vain minä vai tuntuuko teistäkin, että kesän 2020 loppumisessa on syvempää lopun alun tuntua kuin normaalisti? Kesää ja koronan helpottamista odotettiin koko pitkä ahdistava kevät ja nyt kun kesän riennot vetävät viimeisiään alkaa syksyn pimeyden mukana hiipiä uusi pelko pandemiasta. Kuinka paha koronan toinen aalto on? Kesä oli hieno. Vähän erilainen toki, mutta pääsimme aika mukavasti reissaamaan kotimaassa ja viettämään iloisia hetkiä erilaisilla kokoonpanoilla. Kesä oli myös vähän outo. Uusi arki päätoimisena yrittäjänä alkoi kesäloman merkeissä ja kuten varmaan kaikki yrittäjät tietävät, ei lomailu ole helpoin homma silloin kun oma työ on intohimo. Se ei ole helppoa myöskään silloin, kun koko hommaa vielä käynnistellään koronakevään jälkeen ja muutenkin.…
Peposo – Toscanalainen pippurinen lihapata
Toscanalainen keittiö perustuu ikivanhaan cucina poveraan, joka muistuttaa alueen köyhistä ajoista ja jossa hyödynnetään kaikki saatavilla oleva. Yksi vanha resepti, joka jatkaa yhä porskuttamistaan, on pippurinen lihapata nimeltä peposo. Sen juuret juontavat keskiaikaan, jolloin pata sai hautua uunissa koko päivän ollakseen illalla maukas ja murea. Peposo on lempeän pippurinen lihapata, jonka hurjaa mustapippurin määrää ei pidä säikähtää. Pippurin maku ei ole lainkaan överi, vaikka liemenä toimiva kipakka chianti syventääkin sitä mukavasti. Peposo tulee nauttia perunamuussin tai polentan kanssa ja ruokajuomaksi suosittelen ehdottomasti vähän parempaa chiantia, joka saa olla pippurisemmasta päästä. Hyvin valittu viini kruunaa tämänkin makunautinnon.
Kakolanruusu
Terveisiä Kakolasta! Vietin viime viikolla kaksi yötä ystävän kanssa Aurajoen rannalla. Nautimme kesäisestä Turusta, viimeisistä aurinkoisista kesäpäivistä sekä rennosta oleilusta. Jokimaisemissa hengailun lisäksi hurautimme toisena iltana vatsat kurnien funikulaarilla Kakolanmäelle. Olen vieraillut alueella joskus aikoinaan kun siellä oli vaan Kakolan tyhjennetty vankila eikä alueelle varsinaisesti kaivattu satunnaisia kulkijoita ja turisteja.
