Tarinoita Tuusulanjärven alueelta – Järvenpään hiekkakuoppasurmat

“Oletko kuullut Järvenpään hiekkakuoppasurmista?”, kysyi ystäväni kun olimme saapuneet metsälenkillämme tunnelmaltaan ahdistavaan paikkaan. Pienelle syrjäiselle aukiolle oli dumpattu jos jonkinlaista romua. Aukion pieni hiljainen lampi ja sitä reunustavat läpipääsemättömän jyrkät rinteet saivat mielikuvitukseni laukkaamaan. Näin mielessäni kohtauksia kauhuelokuvista.

“Hiekkakuoppasurmista?”, kysyin. En ollut kuullutkaan niistä, mutta ollessani jo valmiiksi oikeassa tunnelmassa halusin kuulla lisää. Kylmät väreet kulkivat pitkin kehoani kun ystäväni kertoi Järvenpään sarjamurhaajasta, jonka uhreiksi valikoitui tummahiuksisia naisia ja jota ei olla saatu vielä tänäkään päivänä kiinni, vaikka teoista on jo muutama vuosikymmen.

Tarkistelimme faktoja netistä samalla kun tarvoimme hiljaisessa metsässä ja aution pellon laitaa. Tunnelma oli hyytävä, vaikka oli lämmin kesäpäivä. Jatkoin tapaukseen tutustumista vielä illalla ja kirjoituskättä alkoi kutkuttaa. Seuraavana päivänä kysyin Tasty Travelissimon somessa, mahtaisiko teitä kiinnostaa lukea myös synkemmistä aiheista osana Tarinoita Tuusulanjärven alueelta -juttusarjaa. Tulokset olivat selvät. Järvenpään hiekkakuoppasurmat ja muut ei-niin-iloiset aiheet kiinnostavat. Täältä tulee siis, niitäkin.

Aloitetaan alusta. Oli vuoden 1990 marraskuu Järvenpään juna-asemalla. Ystävänsä luona iltaa istumassa ollut 39-vuotias Helena Meriläinen, lempinimeltään Hellu, odotti puolenyön aikaan junaa Riihimäelle kun tummahiuksinen mies nahkatakissa tuli tarjoamaan kyytiä kotiin. Hellu totesi miehen vaikuttavan luotettavalta nähtyään takapenkillä lastenistuimen. Mukava autokyyti houkutteli junamatkaa enemmän ja niin hän astui kyytiin.

Matkan aikana mies tarjosi naiselle alkoholia ja lääkkeitä, jotka molemmat kelpasivat. Nainen nukahti havahtuakseen myöhemmin siihen, ettei auto ollutkaan matkalla Riihimäelle vaan syrjäistä metsätietä pitkin hiekkakuopalle. Autossa keskusteltiin yhä rauhallisesti. Mies ehdotti naisen voivan viettää yönsä autossa ja astui ulos hoitamaan tarpeitaan. Myös naisella oli vessahätä ja hän kyykistyi ulos asioilleen.

Siinä vaiheessa mies iski häntä teräaseella päähän. Pistohaava päässään Hellu juoksi kauhuissaan kohti metsää ja kuuli miehen toteavan: “Eipä onnistunut tällä kertaa”.

Hellu pääsi metsän halki karkuun surmaajaa. Muuan 28-vuotiaaalla Tuula Lukkarisella ei ollut yhtä hyvä tuuri. Hänen ruumiinsa löydettiin seuraavan vuoden huhtikuussa samalta Hausjärvellä sijaitsevalta hiekkakuopalta brutaalisti silvottuna.

Tuula Lukkarinen oli poistunut luvan kanssa asuinpaikastaan Kellokosken sairaalasta 17.4.1991 hoitamaan poikansa huoltajuusasioita. Hänet nähtiin Järvenpään Alkon edustalla odottamassa sen aukeamista klo 10 aamulla. Sen jälkeen hänestä ei ole havaintoja ennen kuin seuraavalta aamulta, jolloin paikallinen työmies löysi Lukkarisen ruumiin Hausjärven hiekkakuopalta läheltä tietä. Poliisin mukaan hänet oli surmattu puolenyön aikaan.

Järvenpään sarjamurhaajaksi kutsuttua tekijää ei olla saatu vielä tänäkään päivänä kiinni. Hänellä epäillään olevan vielä ainakin kaksi muuta uhria. Heitä kaikkia yhdistää tummat hiukset, runsas alkoholin käyttö sekä se, että he kaikki ovat naisia.

Epäilty kolmas uhri on muuan Maarit Haantie, josta tehdyt viimeiset havainnot ovat elokuulta 1993 Järvenpään Zapata-yökerhon ovelta, jossa portsari käännytti hänet iltakymmenen aikaan. Tuon jälkeen Haantiestä ei ole yhtään varmaa havaintoa.

Haantien laukku löytyi kuitenkin myöhemmin Hyvinkäältä Martina-ravintolasta. Silminnäkijät kertovat, että ravintolasta poistettiin tuona iltana tummahiuksinen nainen kovan humalatilan takia. Ei kuitenkaan ole varmuutta, että kyseessä olisi ollut Haantie. Kyseisestä ravintolasta on alle 30 kilometrin ajomatka Hausjärven syrjäiselle hiekkamontulle, joka toimi kahden muun surman tai surman yrityksen tapahtumapaikkana. Lieneekö Haantie jossain siellä myös?

Järvenpään hiekkakuoppasurmiin liittyy neljäskin tapaus, jonka kertoi erään naisen äiti. Kyseinen nainen oli tuolloin jo kuollut muusta syystä, mutta hiekkakuoppasurmien tullessa ilmi, kertoi äiti eräästä tyttärensä kertomasta kokemuksesta poliisille.

Tytär oli kertonut äidilleen hypänneensä tuntemattoman miehen auton kyytiin oltuaan matkalla ravintolasta kotiin. Mies tarjosi jo valmiiksi humalaiselle naiselle alkoholia ja pillereitä ja vei tämän metsään, josta nainen pakeni. Tapahtuma-aika oli vuosi 1989 ja yhtäläisyyksiä muihin tapauksiin on niin paljon, että tämänkin uskotaan olevan Järvenpään sarjamurhaajan tekosia.

Maarit Haantien tarina kerrottiin myöhemmin televisiosarjassa Kadonneet. Ohjelma poiki useita uusia vihjeitä ja KRP tutkii tapausta yhä tänäkin päivänä.

Kolme vuotta sitten poliisi sai vihjeen Lukkarisen ruumiin löytöpaikan lähellä olevasta sammaloituneesta hautakummusta, jonka päällä on pieni puinen risti. Poliisi tutki haudan, mutta se ei liittynyt hiekkakuoppasurmiin. Haudasta löytyi neljän sisällissodassa ammutun nuoren ruumiit.

Muutama vihje kertoo myös, että tummatukkainen mies on tarjonnut kyytiä saman alueen naisille vielä 2000-luvun puolellakin.