Syksyn tummia varjoja, Turun reissu ja pohdintaa koronasta

Olenko se vain minä vai tuntuuko teistäkin, että kesän 2020 loppumisessa on syvempää lopun alun tuntua kuin normaalisti? Kesää ja koronan helpottamista odotettiin koko pitkä ahdistava kevät ja nyt kun kesän riennot vetävät viimeisiään alkaa syksyn pimeyden mukana hiipiä uusi pelko pandemiasta. Kuinka paha koronan toinen aalto on?

Kesä oli hieno. Vähän erilainen toki, mutta pääsimme aika mukavasti reissaamaan kotimaassa ja viettämään iloisia hetkiä erilaisilla kokoonpanoilla.

Kesä oli myös vähän outo. Uusi arki päätoimisena yrittäjänä alkoi kesäloman merkeissä ja kuten varmaan kaikki yrittäjät tietävät, ei lomailu ole helpoin homma silloin kun oma työ on intohimo. Se ei ole helppoa myöskään silloin, kun koko hommaa vielä käynnistellään koronakevään jälkeen ja muutenkin.

Silti lomailin ja se oli varmasti hyvä veto. Täytyy merkata ensi kesällekin kalenteriin ihan puhdasta lomaa, sillä vaikka lomalle jääminen oli vaikeaa, pääsin lopulta hyvin irti työajatuksista. Lomailun jälkeen mieli oli täynnä uusia ideoita, inspiraatiota ja tarmoa tarttua töihin entistä rivakammin.

Nyt ulkona tuoksuu jo selvästi syksy. Päivät saattavat olla kesäisen kuulaita ja lämpimiä, mutta aamuisin paidan alle pääsee livahtamaan kylmä tuulenvire, joka enteilee kesän lämmön karkaamista. Illoissa on tummaa syksyn tunnelmaa, vaikka ulkona on vielä aurinkoisen päivän jäljiltä lämmin.

Pidän syksystä, mutta tänä vuonna se tuntuu epävarmemmalta kuin koskaan. Ei viime syksykään varma ollut. Aloin silloin käynnnistellä Get SoMe Helpin liiketoimintaa ja mietin kuumeisesti mitä teen vanhalle palkkatyölleni. Milloin ja miten luovun siitä. Vai luovunko?

Viime syksynä maailmantilanne oli kuitenkin normaali. Suunnittelimme matkoja ja tavallista elämää. Tiesin että voin paeta talven pimeyttä Välimerelle tai vaikka Karibianmerelle jos niikseen tulee, hemmotella itseäni lyhyemmillä irtiotoilla ja nauttia illallisia ravintoloissa silloin kun ulkona vihmoo kylmä talvimyrsky. Oman ja läheisten terveyden puolesta ei tarvinnut pelätä normaalia enempää eikä yleistä taloustilannetta jännittää sen suuremmin. Nyt on vähän eri meininki.

Väitän että olen ottanut koronatilanteen kuitenkin keskimääräistä rauhallisemmin. On ollut niin paljon muuta akuutimpaa pohdittavaa eikä korona ole päässyt iholle asti. Kukaan läheiseni ei ole sairastunut enkä liiku normaalissa arjessani muutenkaan kovin paljon ihmisten ilmoilla, jotta olisin päivittäin aistimassa paniikin leviämistä. Luen uutisiakin kriittisesti kyseenalaistamalla tietyntyyppiset otsikot ja lähteet. Korona ei ollut viime keväänä jatkuvasti läsnä, vaikka silti oli. En ole joutunut menettämään yöuniani pandemian takia. Toivottavasti tähän ei tule suurta muutosta syksylläkään jos, tai pitää varmaan sanoa kun, koronan toinen aalto hyökyy päälle.

Toistaiseksi viimeisin matkani suuntautui Turkuun elokuun puolivälin paikkeilla. Hurautimme ystävän kanssa junalla Aurajoen rannalle, yövyimme Radisson Blu Marina Palacessa ja katselimme sittenkin toteutunutta Taiteiden Yötä jokilaivoilta käsin. Käsidesiä kului ja maskit oli mukana. Nautimme illallisen Kakolanruusussa ja menimme ajoissa nukkumaan.

Seuraavana aamuna tein pienen aamulenkin aurinkoisen Aurajoen rannalla ja nautin lämpimästä säästä. Söimme maittavan aamiaisen ja kävimme hieman kaupoilla. Ostin jopa kirpparilta kaksi vaatekappaletta, mitä ei tapahdu suunnilleen ikinä. En juuri koskaan edes käy kirppareilla, mutta nyt tapahtui ihme ja tein pari kirppislöytöä. (Eivätkä ne edes olleet tällaisia.)

Tallustelimme jokilaivalla nautitun lounaan jälkeen kaikessa rauhassa joenvartta pitkin kohti Holiday Club Caribiaa ja tottakai myös hieman eksyimme matkalla. Kuinkas muutenkaan. Osa varmaan muistaa että olen Holiday Clubin Lomatestaaja, mutta tämä yöpyminen ei kuulunut yhteistyöhön, vaan olin paikalla ihan tavallisena matkailijana. Luulen että vierailemme Caribiassa kuitenkin vielä Lomatestaaja-diilinkin merkeissä, jolloin kerron paikasta enemmän.

Turun reissu päättyi Kupittaan uuden Sokos-hotellin bistroon, jossa söimme lounaan ennen junaan hyppäämistä. Hotellin puitteet olivat enemmän kuin kohdallaan ja burgerikin perus ok, mutta palvelu oli hämmentävän outoa. Voisin sanoa että joiltain osin jopa surkeaa. Toivon että se oli vain uuden hotellin käynnistelyvaikeuksia, sillä paikan kattoterassi kiinnostaisi minua vielä jos liikun uudestaan Kupittaan suunnalla.

Paluumatkalla juniin oli tullut maskisuositus. Saimme koko ravintolavaunun yläkerran omaksemme, joten matkustimme siellä mukavasti ilman maskeja. Sisään mennessä samasta ovesta ei junaan astunut kukaan muu, joten hyvin väljää oli. Koronan uhka tuntui kuitenkin painostavampana päällä kuin vasta pari päivää sitten menomatkalla. Ehkä ne oli ne maskit, jotka konkretisoivat ilmassa leijuvan uhkan.

Saas nähdä mikä on seuraava reissumme. Toivon kovasti että pääsemme syksyllä lomatestaamaan Holiday Clubin Pohjois-Suomen kylpylähotelleja ja olisi ihana tehdä muitakin lyhyitä kotimaan pyrähdyksiä pitkin talvea. Yksi hotelliyö on jo varattu lokakuulle. Olen päässyt syömään viime aikoina parikin niin hyvää ravintolaillallista, että haaveilen jo pikkujoulukauden ruokailuistakin. Perheloma kylpylään olisi myös ihana ulkomaan matkasta puhumattakaan, mutta katsotaan mihin maailmantilanne kääntyy.

Millainen fiilis sulla on syksyn kynnyksellä? Oletko suunnitellut reissuja? Mietityttääkö korona?