Rakkaudesta Helsinkiin : Punavuori
Palataanpa hetkeksi juhannuspäivään ja minun ja äidin turistikierrokseen Helsingissä. Tämä on siis jo toinen retkemme maamme pääkaupungissa ja nyt vuorossa olisi Kamppi sekä Punavuori. Aloitetaan vaikka Punavuoresta, joka on ainakin minulle näistä kahdesta hieman tuntemattomampi. Raken talo sijaitsee ilmeisesti jo Punavuoren alueella, joten läväytetäänpä se nyt tähän alkuun. Bulevardilla sijaitseva rakennus ei ollut mielestämme mitenkään erityisen upea verrattuna muihin lähistöllä sijaitseviin vanhoihin koristeellisiin rakennusten julkisivuihin. Raken talo on kuitenkin kiinnostava siinä mielessä, että siinä sijaitsee Hotelli Klaus K, jonka huoneessa numero 429 on majoittunut J.F.Kennedyn murhasta epäilty Lee Harvey Oswald. Seuraavaksi suuntasimme aivan vanhan työpaikkani kulmille Dianapuistoon, jossa kävimme ihmettelemässä keihäsnaista esittävää patsasta, jonka nimi on opaskirjamme mukaan joko Diana…
Crepes Suzette
Sain joku aika sitten Rantapallolta kaksi ruokaa ja matkailua yhdistävää kirjaa. Toisesta niistä, eli kirjasta nimeltä Maailman parhaat kasvisruoat, riensin heti testaamaan kardemummaa rakastavan bloggaajan mieleen olevan ihanan hedelmälassin. Toisesta ranskalaiseen ruokakulttuuriin kurkistavasta kirjasta ”Bistro – Pariisin parhaat bistrot ja klassiset reseptit” valitsin jälkiruoan juhannusaaton illallisellemme. Crepes Suzette, olkaa hyvät. Crepes Suzette Taikina: – 4 rkl voita – 4 dl maitoa – 4 kananmunan keltuaista (valkuaisista voit paistaa seuraavana aamuna proteiinipitoisen aamiaismunakkaan) – 1 dl sokeria – 3,5 dl vehnäjauhoja – 1 rkl öljyä – 1 appelsiinin kuori – 1 sitruunan kuori Suzette-kastike: – 0,5 dl sokeria – 4-5 appelsiinin mehu – 1 tl sitruunamehua – 8 rkl voita –…
Rakas italialainen
Yksi ehdottomista lemppariruoistani italialaisesta ja koko muunkin maailman keittiöistä on pestopasta. Pestopasta on yksinkertainen kaveri, jossa on vain pastaa sekä hyvää pestoa ja se maistuu minun suussani aina tooodella makoisalta. Halusinkin tehdä lempparipastaani juhannusaaton illalliselle ihan itse aivan alusta alkaen. Nyt ei siis käytettäisi purkkipestoa vaan tekisin pestonkin ihan itse omin pienin hieman epämuodostunein kätösin (olenko jo esitellyt teille eriparia olevat peukaloni, jotka aiheuttavat aina melkoista ihmetystä?). Ajattelin sen olevan kauhean vaikeaa sekä monimutkaista ja varasinkin peston väsäämiseen aikaa lähes tulkoon koko aamupäivän. Hahaa, ja nyt kuulenkin jo muiden pestokokkien naurun tyrskähtelyt jostain sieltä ruudun toiselta puolelta. Peston tekeminenkö vaikeaa ja aikaa vievää? No ei! Koska reseptien kirjaimellinen noudattaminen on…
Rakkaudesta Helsinkiin: Eira ja Ullanlinna
Tämä postaus käsittelee minun ja äidin ensimmäistä kävelylenkkiä Helsingin maisemiin, nähtävyyksiin ja kauniisiin rakennuksiin tutustuen. Edellisissä osissa seikkailimme Kaartinkaupungissa ja Kaivopuistossa, minkä jälkeen pidimme kahvitauon Caruselissa. Vaikka tämä on ensimmäisen kävelylenkkimme viimeinen osa, niin ei hätää, toinenkin turistikierros maamme pääkaupungissa on jo takana ja uusia on suunnitteilla. Helsinki-postauksia on siis luvassa vielä aimo annos tulevien viikkojen ja kuukausien mittaan. Caruselin kahvitauolta suuntasimme suorinta tietä kohti Ullanlinnaa ja Eiraa, jossa ihmettelimme ensin ruohikon laidalla lähimpänä merta kököttävää Villa Ensiä, joka on toiminut ainakin synnytyssairaalana, asuintalona ja palvelutalona, ja josta en näköjään ottanutkaan kuvaa, vaikka luulin niin tehneeni. No, käykää itse katsomassa miltä ruohikon laidalla nököttävä vanha rakennus näyttää, tai etsikää se…
Päiväretki Kairoon
Minun ja Henkan matkailuun liittyy jokin outo kirous. Aina kun olemme olleet jossain reissussa, ei aikaakaan, kun kohteessamme tapahtuu jotakin ikävää. Tukholman reissun jälkeen sillä kadulla, jolla hotellimme sijaitsi räjähti pommi, Roomaa riepotteli valtavat sadevesimassat ja Egypti meni kokonaan sekaisin käyntimme jälkeen. Kohta meiltä varmaan kielletään matkustelu kokonaan, kun tunnumme saavan aina vain pahaa aikaiseksi. Tosiaan, kuten joku varmaan muistaakin, vietimme Egyptissä löhöloman vuoden 2010 keväällä. Tuolloin blogini oli vielä ihan puhtaasti ruokablogi, mutta nyt kun olen tuonut ruokajuttujen rinnalle enemmän myös muihin aiheisiin liittyviä postauksia, ajattelin kertoilla hieman menneiden lomamatkojen seikkailuista muustakin kuin ruokabloggaajan näkökulmasta. Ruokajutut löytyvät blogin arkistosta esimerkiksi Egypti-tunnuksen alta. Kerrottakoon nyt vielä ennen kuin lähdemme päiväretkelle…
Rakkaudesta Helsinkiin: Kaivopuisto
Minun ja äitini turistiseikkailu Helsingissä jatkuu. Kaartinkaupungin jälkeen köpöttelimme hulppean Venäjän suurlähetystön ohitse Kaivopuistoon, missä meitä odotti monta kaunista rakennusta ja maisemaa sekä kesäisen merelliset tuulet. Kaivopuisto on tullut tutuksi silloin joskus juniorina, kun minä ja muut silloiset pikkukakarat valtasimme pussikaljoinemme, -siidereinemme ja -ofelioinemme puiston ainakin vappuisin ja koulun päättäjäispäivinä. Myös Kaivohuone tuli tutuksi siellä järjestettyjen abi-bileiden ansiosta ja olenpa remunnut puistossa myös AMK:n fuksiaisissa tarzaniksi pukeutuneena. Voi jösses. Niihin muistoihin en halua upota sen enempää, sillä nyt ollaan sivistyneellä päiväkävelyllä, niin kuin kunniakkailla vanhoilla naisilla on tapana. Nuoruuden remuamisissa tutuksi tuli siis lähinnä itse puisto ja Kaivohuone, mutta nyt seikkailimme äidin kanssa hieman muuallakin Kaivopuiston alueella. Itselleni ihan uusi…
Crim Rolls – Jälkiruoka Afganistanista
Viimeistä viedään! Helatorstain makumatkalta on nimittäin esittelemättä enää jälkiruoka. Afganistanilaiset leivosrullat eli Crim Rollsit maistuivat mummolalta ja kotisuomelta mansikkahilloineen ja kardemummineen, mutta vaihtamalla hillon vaikkapa johonkin eksoottisempaan hedelmähilloon, oltaisiin oltu ehkä oikeasti vähän lähempänä Afganistanin makumaailmaa. Mutta kun me pidämme mansikkahillosta, ja kun sitä sattui olemaan jääkaapissa, niin me käytimme nyt sitä. Ja siitä tuli hyvää. – paketti voitaikinaa – 1-2 dl vispikermaa – 3-5 rkl hilloa – 0,5 tl kardemummaa – tomusokeria koristeluun Sulata valmis voitaikina ja kauli levyt ohuemmiksi. Tai kauli alusta alkaen itse väsäämäsi voitaikina ohuehkoksi levyksi. Tee foliosta sormen paksuisia rullia ja kiedo voitaikinaa foliorullien ympärille. Minä laitoin taikinan yksinkertaisesti vain näin… : …mutta siistimpiä rullia tulee,…
Rakkaudesta Helsinkiin: Kaartinkaupunki
Kuten taisin jo mainita, olemme innostuneet leikkimään äitini kanssa turistia kotoisassa Helsingissämme, joka sattuu olemaan tämänhetkinen kotikaupunkini ja äitikin on asunut pääkaupunkiseudulla vaivaiset 30 vuotta. Silti tiedämme ja tunnemme maamme pääkaupungin asioita, historiaa ja nähtävyyksiä hävettävän vähän, mutta nyt siihen tulee muutos. Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirjan innoittamana olemme päättäneet alkaa kierrellä Helsingissä ja ihan oikeasti tutustua tähän muka niin tuttuun, mutta silti liian vieraaseen pääkaupunkiimme. Kävelykengät jalkaan ja menoksi! Ensimmäinen kävelyretkemme Helsingissä alkoi Kaartinkaupungista. Olen seikkaillut kyseisessä kaupunginosassa melko paljon, sijaitsihan edellinen työpaikkanikin niillä seuduilla. Silti minulta on mennyt ohi monta pientä ja isoakin yksityiskohtaa, joita pysähdyimme ihmettelemään nyt. Miksi sitä kulkeekin kotiseudullaan aina laput silmillä ja katse maassa, vaikka ympärilleen…
Wienerleike eli Wieninleike eli Wienerschnitzel
Wienerleike on yksi lapsuuden ruokalemppareistani ja viikonlopun kohokohta olikin usein se, kun iskä paistoi meille isot wienerleikkeet, jotka kuorrutettiin sitruunalla ja kapriksilla. Enää en vetele wienerleikkeitä yhtä usein kun kakarana, mutta säännöllisin väliajoin tulee edelleen pakottava tarve saada itävaltalaista ohutta leivitettyä pihviä runsaan sitruunamehun kera. Annokseen perinteisesti kuuluvaa anjovista ei ole kovin usein leikelautasellani näkynyt, vaikka se kyllä kieltämättä sopiikin wieninleikkeen kaveriksi. Mutta koska sitä ei ollut leikkeen päällä lapsenakaan, en jotenkin osaa tai edes muista kaivata koko anjovista nytkään. Jos sinä joudut samaisen wienerleikehimon riivaamaksi kuin minäkin aina aika ajoin, toimi seuraavien ohjeiden mukaan: Osta kaupasta ja/tai varmista, että kaapista löytyy: – 500-600 g porsaan sisäfilettä – suolaa – valkopippuria…
Pystymetsä ja laakeeta peltoo – Aikuisten ratsastusleiri
Henkka mokomakin lurjus matkailija lähti toukokuun ensimmäiseksi viikonlopuksi Riikaan kaverin polttareita viettämään, vaikka meidän piti mennä sinne joskus kahdestaan valloittamaan kaupunki. Mur. No, ehdimmehän mekin sinne vielä, varsinkin kun Henkka tutustui matkallaan johonkin kaupungissa asuvaan heeboon, joka kutsui meidät luokseen asumaan jos päädymme joskus Riikaan lomalle. Ja päädymmehän me, ainakin jos se on minusta kiinni. Nyt ei kuitenkaan puhuta Henkan matkasta tämän enempää, vaan keskitytään siihen, mitä minä tein sillä aikaa, kun mies oli viikonlopun poissa kotoa. Lähdin tallille tietenkin! Ja ihan koko viikonlopuksi! Jee! Mukaani otin kenetkäs muun kuin Maajussin morsiamen sekä kaksi muuta kaveria. Jatilan talli järjesti leirikauden ulkopuolella meidän neljän hengen porukalle ihan oman leirin, josta kehkeytyi…
