Euphoria
Olen jo monen vuoden ajan kutsunut kavereita kylään euroviisuiltana, tehnyt erilaisia sapuskoja tarjolle ja viimeisimpinä vuosina perinteisiin on kuulunut myös kappaleiden pisteyttäminen, eli viisuraati, joka valitsee oman voittajansa. Tänä vuonna perinteeseen tulee kuitenkin katko, sillä tänä vuonna meillä ei ole viisuvalvojaisia. Kaikenlaisia myönnytyksiä sitä joutuukin tekemään kiireisessä elämäntilanteessa.. No, ensi vuonna sitten perinne jatkukoon taas entiseen tapaan. Perinteisen euroviisuillan puuttumisesta huolimatta en suostu jättämään viisuja kokonaan väliin, vaan olen urheasti valvonut semifinaali-iltoina puoleenyöhön (joka on minulle toosi myöhäinen nukkumaanmenoaika arkena) ja ympyröinyt esiintyjälistalta omat suosikkini finaaliin. Semifinaalien katsominen joko yksin tai sitten kammottaville biiseille tuhahtelevan Henkan kanssa on kuulunut myös perinteisiin, ja silloinkin tarjolla on oltava jotakin hyvää syötävää. Keväisinä…
Korealainen perunasalaatti
Noniin, sen pidemmittä puheitta mennään suoraan syömään korealaista perunasalaattia, sillä se on hyvää, maukasta, kotoisan kesäistä, mutta myös jollain tapaa hieman eksoottista. Tai no, valmistetaan salaatti ensin, ja sitten vasta syödään se. Kas näin: – 100 g kaalia – punasipuli – 300 g kiinteää perunaa – punainen chili – 1 rkl viinietikkaa – 1 rkl seesamiöljyä – valkosipuli (oikeasti varmaan yksi valkosipulin kynsi, mutta meillä kokonainen yksikyntinen valkosipuli) – inkivääriä – suolaa, sokeria ja mustapippuria Pilko chili (ja poista siitä siemenet), kaali ja sipuli pieneksi silpuksi. Tyrkkää silppu kylmään suolalla maustettuun veteen lillumaan. Tämä pehmentää kavereiden makua. Keitä perunat ja pilko ne pienemmiksi. Huuhtele kaali, sipuli ja chili ja valuta…
Pietarin risteily, osa 2
Ensimmäisen illan ja yön jälkeen koitti aamu, joka valkeni puolipilvisenä ja lämpimänä. Ihan kiva keli Pietarin valloittamiseen siis. Pietarin risteilyn aikatauluhan on samanlainen kuin Tukholman risteilynkin: Illalla lähdetään Helsingistä, aamulla ollaan perillä ja maissa on aikaa olla melkein koko päivä, kunnes illalla lähdetään taas kotiin päin. Kotona Helsingissä laiva on heti aamusta. Me olimme varanneet etukäteen buffet-aamiaisen, jonka voimin jaksoimme lähteä valloittamaan Pietaria, jonotettuamme ensin tunnin passintarkastusjonossa. Ensimmäinen kohteemme oli Kunstkamera, eli tuttavallisemmin sikiömuseo. Sikiömuseon purkeissa hengaili jos jonkinlaista epämuodostunutta sikiötä, joita sitten ihmettelimme tovin jos toisenkin. Museossa ei saanut kuvata, mutta Googlen kuvahaku kertoo hakusanalla ”kunstkamera” miten ihania pikku kavereita kävimme moikkaamassa. Googleta omalla vastuulla, epämuodostuneet sikiöt kun eivät ole mitään maailman…
Hedelmälassi
Noniin, tässäpä olisi ensimmäinen resepti helatorstain makumatkaltamme. Korealaisten ruokien ohjetta toivottiin, mutta koska olen siirtänyt blogiin vasta tämän hedelmäisen lassin, saatte te nyt nauttia hetken ihanan pehmeästä jogurttijuomasta, ennen korealaisia, afganistanilaisia ja irakilaisia reseptejä. Hedelmälassi on kiva välipala tai jälkiruoka ihan sellaisenaankin, mutta myös omiaan katkaisemaan terävimmän kärjen tulisilta ja mausteisilta ruoilta. Keltaisen keittiön lassiin katsottiin mallia Maailman parhaat kasvisruoat -kirjasta, mutta sovelsin sieltä löytyvää reseptiä hieman oman maun mukaan. 4-6 annosta – 500 g maustamatonta jogurttia – mangoa, banaania tai molempia. Yhteensä 3-4 hedelmää. – 3 dl kylmää vettä – 3 dl kylmää maitoa – ripaus kardemummaa – muutama jääpala – 1 rkl ruusuvettä, mangolikööriä, molempia tai ei kumpaakaan Kuori hedelmät…
Wanha
Oho, tästä ruokahetkestä onkin jo pitkä aika, mutta ei se mitään. Kävimme nimittäin taannoin tutustumassa äidin vakkaripaikkaan eli Wanhan tanssikellariin. Toisin kuin äiti yleensä, emme tanssahdelleet tällä kertaa askeltakaan, vaan keskityimme juhlistamaan pyöreitä täyttänyttä tätiäni hyvän ruoan merkeissä. Äiti jäi toki rakastamansa tanssiharrastuksen pariin pyörähtelemään sitten kun me muut kipitimme ruoan jälkeen autoillemme ja kotiin. Olen käynyt kerran aiemminkin Wanhan tanssikellarissa syömässä ja tuolloin muistan syöneeni oikein herkullista ankanrintaa. Tälläkin kertaa annokseni oli oikein onnistunut ja näiden parin kerran perusteella voinkin todeta Wanhan tarjoavan hyvää perusravintolasapuskaa kohtuulliseen hintaan. Annokset ovat ehkä hieman pieniä ainakin isompien miesten makuun, mutta tällaiselle keskikokoiselle naisihmiselle annos oli juuri sopivan kokoinen. Erittäin mukava henkilökunta aina narikasta tarjoilijaan…
Onni on ihana harrastus
Olen siinä mielessä erittäin onnekas, että olen löytänyt itselleni harrastuksia, joita todella rakastan. Toinen näistä harrastuksista on tämä teillekin kovin tuttu, kahta intohimoani ruoanlaittoa ja kirjoittamista yhdistävä blogiharrastus, ja toinen ehdottomasti hevoset ja ratsastus. Keskitytään tällä kertaa näistä jälkimmäiseen, eli hevosharrastukseen, joka on antanut minulle jo näinä parina pitkän tauon jälkeisinä heppavuosina tooodella paljon. Olen ylittänyt itseni tänä keväänä kaksi kertaa ja tehnyt jotain sellaista, johon en todellakaan ajatellut pystyväni. Toisille se voi olla ihan pikku juttu, mutta minulle oli isoiso haaste suorittaa kaksi ratsastusmerkkiä tänä keväänä. Merkkisuoritukset ovat meikäratsastajalle ihan uusi juttu, sillä lapsena en ollut kuullutkaan moisista. Nyt kuitenkin ryhmässämme haluttiin suorittaa C-estemerkki ja sitä varten piti olla suoritettuna…
Matkalla niissä maissa, joihin en haluaisi matkustaa
Tänä vuonna helatorstai tuli todella tarpeeseen. Olin ollut sitä edeltävän viikon todella väsynyt ja ylimääräinen lepopäivä oli enemmän kuin tervetullut. Syytän väsymyksestä uusia allergialääkkeitä, 15 viikon armotonta treeniputkea ilman yhtäkään lepopäivää sekä liian kiireistä aikataulua ja stressiä, ja aionkin jatkossa yrittää ottaa enemmän aikaa ihan vain levolle. Helatorstaillekin olin suunnitellut muutaman kotijutun sekä kolmen ruokalajin makumatkan valmistelun lisäksi pitkiä ihania aamu-unia, hyvän kirjan lukemista ja okei, kävin mä myös yhdellä lenkillä, vaikka mun piti pitää lepoviikko. Aamulenkistä on vaan niin vaikea luopua.. Pitkät aamu-unet jäivät kuitenkin vain haaveeksi, sillä aikaisiin aamuherätyksiin tottunut bloggaajanne avasi silmänsä pirteänä kellon näyttäessä puoli kuutta aamulla. Edes töihin menevä Henkka ei ollut herännyt vielä tuolloin,…
Pietarin risteily, osa 1
Matkakuumeeni kasvoi talven ja kevään mittaan niin suuriin mittoihin, että minun oli yksinkertaisesti vain päästävä johonkin reissuun. Edes johonkin ihan lähelle ihan pieneksi ajaksi. Tarvitsin jotain kivaa mitä odottaa, muuten en olisi selvinnyt enää mistään. Onneksi Henkka ymmärsi, että nyt on tosi kyseessä, ja aloimme miettiä minkälaisen reissun saisimme mahdutettua aikatauluihimme. Taloprojektin kannalta parhaan pituiseksi ja sopivan hintaiseksi matkaksi osoittautui Pietarin risteily, jonka varasimme huhtikuun lopulle. Mukaan otimme Henkan veljen sekä hänen avovaimonsa Annan (kuvassa oikealla tuon isopäisen virnuapinan vieressä, joka myös Martinana tunnetaan) ja niin matka voi alkaa! Meitsin juomaranneke. Nopeiden lähtöselvitysten ja passin tarkastusten jälkeen saavuimme laivaan ja paljastimme Henkan veljelle ja Annalle, että olimme ostaneet yllätykseksi meille…
Äitienpäivä
Äitienpäivä valkeni tänäkin vuonna aurinkoisena ja lämpimänä. Mikä siinä muuten onkin, että äitienpäivänä on aina kaunis sää? Juhlivatko säidenkin äidit päivää näyttämällä parasta osaamistaan? Tänä vuonna ilahdutimme Henkan äitiä ja samalla isääkin tarjoamalla yöllä kotiin tulleille Turkin matkaajille brunssin heti puolen päivän aikaan. Jätimme kauppareissun viisaina ihmisinä sunnuntaille, mutta oho, eiväthän kaupat ole auki äitienpäivänä. Onneksi Tuomarinkylän ABC:n yhteydessä olevasta Alepasta löytyi lähes kaikki brunssille suunnittelemamme ainekset. Leipävalikoima oli melko huono, mutta löysimme hyllystä kuitenkin ruisleipää, joka ei mene heti seuraavana päivänä vanhaksi, pehmeää kauraleipää sekä yhden ainoan paketin esipaistettuja sämpylöitä. Leivän päällisinä meillä oli ihan tavallista juustoa, kinkkua ja metukkaa, kurkkua ja tomaattia sekä ruohosipulituorejuustoa ja lohta. Ostimme myös pari juustoa herkuteltavaksi ja…
Pizzaviikonloppu
Jamien kotona -kirjassa on omistettu kokonainen kappale erilaisille pizzoille. On perinteistä margharitaa, calzonea, erilaisia täyteideoita ja hauskan näköinen pyöreä pizza bombakin, jota en ole vielä uskaltanut kokeilla, sillä en osaa tehdä sitä kuitenkaan. Kaikki pyöreät asiat ovat nimittäin vaikeita. Erään työntäyteisen viikon päätteeksi päätin pitää pizzaviikonlopun Jamien pizzoja tehtaillen. Pizzaviikonloppu osui Henkkaa ajatellen täydelliseen ajankohtaan, sillä herralla lauantaina olleet bileet saivat herran kovin nälkäiseksi sunnuntaiaamuna. Ja koska olen toki maailman paras avovaimo (ja äärimmäisen vaatimatonkin sellainen), olin ostanut pizzojen kaveriksi myös paketillisen pekonia, jota paistoin heti aamusta rapulan riivaamalle juhlijalle. Pellillisen pizzaa olin väsännyt valmiiksi jo edellisenä iltana. Hyvä minä. Saanko nyt jonkin palkinnon? Krapulaisen miehen aamiaiseen kuului pizzan lisäksi pekonia, vitamiiniporejuomaa, iso…
