Rakkaudesta Helsinkiin: Kaartinkaupunki

Kuten taisin jo mainita, olemme innostuneet leikkimään äitini kanssa turistia kotoisassa Helsingissämme, joka sattuu olemaan tämänhetkinen kotikaupunkini ja äitikin on asunut pääkaupunkiseudulla vaivaiset 30 vuotta. Silti tiedämme ja tunnemme maamme pääkaupungin asioita, historiaa ja nähtävyyksiä hävettävän vähän, mutta nyt siihen tulee muutos. Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirjan innoittamana olemme päättäneet alkaa kierrellä Helsingissä ja ihan oikeasti tutustua tähän muka niin tuttuun, mutta silti liian vieraaseen pääkaupunkiimme. Kävelykengät jalkaan ja menoksi!

Ensimmäinen kävelyretkemme Helsingissä alkoi Kaartinkaupungista. Olen seikkaillut kyseisessä kaupunginosassa melko paljon, sijaitsihan edellinen työpaikkanikin niillä seuduilla. Silti minulta on mennyt ohi monta pientä ja isoakin yksityiskohtaa, joita pysähdyimme ihmettelemään nyt. Miksi sitä kulkeekin kotiseudullaan aina laput silmillä ja katse maassa, vaikka ympärilleen katselemalla voisi kokea ihan samanlaisia elämyksiä kuin ulkomailla vieraita kaupunkeja tutkiessa. Helsingissäkin on oikeasti niin kauniita paikkoja, että ne vetävät todellakin vertoja pääkaupunkikollegojensa maisemille.

Kierroksemme alkoi Sundmanin talolta, jonka edessä eräs hölmö turisti poseeraa iso virne naamallaan. Tuonne ravintolaan haluan vielä joskus syömään. Vinkki, vinkki Henkka ja kaikki muut miljoonat ihmiset, jotka haluavat yllättää minut ja ostaa minulle lahjoja. Hmm, ei Henkkakaan varmaan varsinaisesti pala halusta lahjoa minua, mutta se sattuu olemaan hänen velvollisuutensa muutaman kerran vuodessa..

Rikhardinkadun kirjasto.

Kirjaston sisällä. Milloinkohan viimeksi olen käynyt kirjastossa?

Kantaravintolamme ulko-ovi.

Rikhardinkadun kirjasto oli kaunis ja sen alakerrassa sijaitsevassa taidelainaamossa oli kiva ihmetellä taideteoksia ja ”taideteoksia”. Kirjastoa vastapäätä sijaitsee kantaravintolamme, jossa käymme noin kolme kertaa päivässä (tai sitten olen käynyt siellä vain kerran, en ole ihan varma miten se nyt meni..).

Juuren puoti

Tosi söpöjä karkkipusseja

Lisää Juuren puodin aarteita

Ostoskorit

Tuliaisostokset

Juuren puoti houkutteli astumaan sisään ja napsimaan muutaman kuvankin, niin söpö se oli. Hyllyillä oli ihania purkkeja ja pulloja täynnä vaikka mitä herkkuja, tiskissä oli lihoja ja juustoja ja koreista löytyi söpöjä namupusseja. Ostoskoritkin olivat ostosKOREJA. Miten söpöä. Täältä oli pakko napata yksi päärynäisiä karamelleja sisältävä pussi tuliaiseksi. Kyllähän nyt kartta ja kamera kädessä hortoilevien turistien pitää tuliaisia ostaa, vaikka olisivatkin matkalla vain kotikaupungissaan.

Pyydän jo valmiiksi anteeksi minun ja äitini huonoa huumoria kuvaavaa keskustelunpätkää, jonka kävimme Topeliuksen patsaan edessä. Se meni jotakuinkin näin: ”Mikä patsas toi on?”, ”Topeliuksen näköjään”, ”Olikse joku pedofiili vai miks tossa on noin paljon lapsia?”, ”Oli varmaan. Yök.”. Anteeksi Topelius, tiedämme kyllä että olit hieno mies.

Tämän oksan viereen pyysin äitiäni asettumaan, jotta saisin kuvan kahdesta vanhasta karahkasta.

Katariinan työpaikka oli meille molemmille tuttu, ihan siis vain ulkopuolelta, joten sitä emme ihmetelleet yhden kuvan ottamista pidempään.

Lääkärien talon kulmalla tornia kannatteleva sammakko tuotti pettymyksen. Äiti olisi nimittäin halunnut suudella sammakkoa prinssin toivossa, mutta se oli mokoma liian korkealla, emmekä hyvästä ideastamme huolimatta päättäneetkään kiivetä sen luokse. Olisi varmaan pitänyt, se oli aika söpö sammakko.

Kaartinkaupungin ehdoton ja ainakin minulta kadoksissa ollut helmi on Erottajan paloasema, joka on rakennettu vuonna 1891. Se on vanhin yhä käytössä oleva paloasema, ansaitusti jossakin äänestyksessä kauneimmaksi valittu ja upea kuin mikä. Tuolla ylhäällä tornissa päivysti aina 1920-luvulle asti herra vartiomies kyttäämässä Helsinkiä vaarantavia tulipalon alkuja. Pieni Martina-lapsikin on ollut tornissa joskus kummitätinsä kanssa, mutten muista vierailusta muuta, kuin sen että tornissa tuuli kovasti ja siellä vierailun jälkeen menimme syömään Fazerin kahvilaan niin isot jätskiannokset, että minua alkoi yskittää kaikki se kylmyys kurkussani.

Kas tässä on aikoinaan pahennusta herättänyt koulu, nykyinen Designmuseo. Pahennusta koulu herätti aikanaan siksi, että samaa koulua kävivät sekä tytöt että pojat. Aika paheksuttavaa, hyi sentään. Toivottavasti olivat edes eri luokilla.

Kaartinkaupunki oli suhteellisen nopeasti kierretty ja seuraavaksi suuntasimme Kaivopuistoon, Ullanlinnaan ja Eiraan. Saanen esitellä ne teille hieman myöhemmin.

Ei kukaan sitten viitsinyt kertoa näille kavereille ergonomiasta?