Rakkaudesta Helsinkiin: Eira ja Ullanlinna
Tämä postaus käsittelee minun ja äidin ensimmäistä kävelylenkkiä Helsingin maisemiin, nähtävyyksiin ja kauniisiin rakennuksiin tutustuen. Edellisissä osissa seikkailimme Kaartinkaupungissa ja Kaivopuistossa, minkä jälkeen pidimme kahvitauon Caruselissa. Vaikka tämä on ensimmäisen kävelylenkkimme viimeinen osa, niin ei hätää, toinenkin turistikierros maamme pääkaupungissa on jo takana ja uusia on suunnitteilla. Helsinki-postauksia on siis luvassa vielä aimo annos tulevien viikkojen ja kuukausien mittaan. Caruselin kahvitauolta suuntasimme suorinta tietä kohti Ullanlinnaa ja Eiraa, jossa ihmettelimme ensin ruohikon laidalla lähimpänä merta kököttävää Villa Ensiä, joka on toiminut ainakin synnytyssairaalana, asuintalona ja palvelutalona, ja josta en näköjään ottanutkaan kuvaa, vaikka luulin niin tehneeni. No, käykää itse katsomassa miltä ruohikon laidalla nököttävä vanha rakennus näyttää, tai etsikää se…
Päiväretki Kairoon
Minun ja Henkan matkailuun liittyy jokin outo kirous. Aina kun olemme olleet jossain reissussa, ei aikaakaan, kun kohteessamme tapahtuu jotakin ikävää. Tukholman reissun jälkeen sillä kadulla, jolla hotellimme sijaitsi räjähti pommi, Roomaa riepotteli valtavat sadevesimassat ja Egypti meni kokonaan sekaisin käyntimme jälkeen. Kohta meiltä varmaan kielletään matkustelu kokonaan, kun tunnumme saavan aina vain pahaa aikaiseksi. Tosiaan, kuten joku varmaan muistaakin, vietimme Egyptissä löhöloman vuoden 2010 keväällä. Tuolloin blogini oli vielä ihan puhtaasti ruokablogi, mutta nyt kun olen tuonut ruokajuttujen rinnalle enemmän myös muihin aiheisiin liittyviä postauksia, ajattelin kertoilla hieman menneiden lomamatkojen seikkailuista muustakin kuin ruokabloggaajan näkökulmasta. Ruokajutut löytyvät blogin arkistosta esimerkiksi Egypti-tunnuksen alta. Kerrottakoon nyt vielä ennen kuin lähdemme päiväretkelle…
Rakkaudesta Helsinkiin: Kaivopuisto
Minun ja äitini turistiseikkailu Helsingissä jatkuu. Kaartinkaupungin jälkeen köpöttelimme hulppean Venäjän suurlähetystön ohitse Kaivopuistoon, missä meitä odotti monta kaunista rakennusta ja maisemaa sekä kesäisen merelliset tuulet. Kaivopuisto on tullut tutuksi silloin joskus juniorina, kun minä ja muut silloiset pikkukakarat valtasimme pussikaljoinemme, -siidereinemme ja -ofelioinemme puiston ainakin vappuisin ja koulun päättäjäispäivinä. Myös Kaivohuone tuli tutuksi siellä järjestettyjen abi-bileiden ansiosta ja olenpa remunnut puistossa myös AMK:n fuksiaisissa tarzaniksi pukeutuneena. Voi jösses. Niihin muistoihin en halua upota sen enempää, sillä nyt ollaan sivistyneellä päiväkävelyllä, niin kuin kunniakkailla vanhoilla naisilla on tapana. Nuoruuden remuamisissa tutuksi tuli siis lähinnä itse puisto ja Kaivohuone, mutta nyt seikkailimme äidin kanssa hieman muuallakin Kaivopuiston alueella. Itselleni ihan uusi…
Crim Rolls – Jälkiruoka Afganistanista
Viimeistä viedään! Helatorstain makumatkalta on nimittäin esittelemättä enää jälkiruoka. Afganistanilaiset leivosrullat eli Crim Rollsit maistuivat mummolalta ja kotisuomelta mansikkahilloineen ja kardemummineen, mutta vaihtamalla hillon vaikkapa johonkin eksoottisempaan hedelmähilloon, oltaisiin oltu ehkä oikeasti vähän lähempänä Afganistanin makumaailmaa. Mutta kun me pidämme mansikkahillosta, ja kun sitä sattui olemaan jääkaapissa, niin me käytimme nyt sitä. Ja siitä tuli hyvää. – paketti voitaikinaa – 1-2 dl vispikermaa – 3-5 rkl hilloa – 0,5 tl kardemummaa – tomusokeria koristeluun Sulata valmis voitaikina ja kauli levyt ohuemmiksi. Tai kauli alusta alkaen itse väsäämäsi voitaikina ohuehkoksi levyksi. Tee foliosta sormen paksuisia rullia ja kiedo voitaikinaa foliorullien ympärille. Minä laitoin taikinan yksinkertaisesti vain näin… : …mutta siistimpiä rullia tulee,…
Rakkaudesta Helsinkiin: Kaartinkaupunki
Kuten taisin jo mainita, olemme innostuneet leikkimään äitini kanssa turistia kotoisassa Helsingissämme, joka sattuu olemaan tämänhetkinen kotikaupunkini ja äitikin on asunut pääkaupunkiseudulla vaivaiset 30 vuotta. Silti tiedämme ja tunnemme maamme pääkaupungin asioita, historiaa ja nähtävyyksiä hävettävän vähän, mutta nyt siihen tulee muutos. Sunnuntaikävelyllä Helsingissä -kirjan innoittamana olemme päättäneet alkaa kierrellä Helsingissä ja ihan oikeasti tutustua tähän muka niin tuttuun, mutta silti liian vieraaseen pääkaupunkiimme. Kävelykengät jalkaan ja menoksi! Ensimmäinen kävelyretkemme Helsingissä alkoi Kaartinkaupungista. Olen seikkaillut kyseisessä kaupunginosassa melko paljon, sijaitsihan edellinen työpaikkanikin niillä seuduilla. Silti minulta on mennyt ohi monta pientä ja isoakin yksityiskohtaa, joita pysähdyimme ihmettelemään nyt. Miksi sitä kulkeekin kotiseudullaan aina laput silmillä ja katse maassa, vaikka ympärilleen…
Wienerleike eli Wieninleike eli Wienerschnitzel
Wienerleike on yksi lapsuuden ruokalemppareistani ja viikonlopun kohokohta olikin usein se, kun iskä paistoi meille isot wienerleikkeet, jotka kuorrutettiin sitruunalla ja kapriksilla. Enää en vetele wienerleikkeitä yhtä usein kun kakarana, mutta säännöllisin väliajoin tulee edelleen pakottava tarve saada itävaltalaista ohutta leivitettyä pihviä runsaan sitruunamehun kera. Annokseen perinteisesti kuuluvaa anjovista ei ole kovin usein leikelautasellani näkynyt, vaikka se kyllä kieltämättä sopiikin wieninleikkeen kaveriksi. Mutta koska sitä ei ollut leikkeen päällä lapsenakaan, en jotenkin osaa tai edes muista kaivata koko anjovista nytkään. Jos sinä joudut samaisen wienerleikehimon riivaamaksi kuin minäkin aina aika ajoin, toimi seuraavien ohjeiden mukaan: Osta kaupasta ja/tai varmista, että kaapista löytyy: – 500-600 g porsaan sisäfilettä – suolaa – valkopippuria…
Pystymetsä ja laakeeta peltoo – Aikuisten ratsastusleiri
Henkka mokomakin lurjus matkailija lähti toukokuun ensimmäiseksi viikonlopuksi Riikaan kaverin polttareita viettämään, vaikka meidän piti mennä sinne joskus kahdestaan valloittamaan kaupunki. Mur. No, ehdimmehän mekin sinne vielä, varsinkin kun Henkka tutustui matkallaan johonkin kaupungissa asuvaan heeboon, joka kutsui meidät luokseen asumaan jos päädymme joskus Riikaan lomalle. Ja päädymmehän me, ainakin jos se on minusta kiinni. Nyt ei kuitenkaan puhuta Henkan matkasta tämän enempää, vaan keskitytään siihen, mitä minä tein sillä aikaa, kun mies oli viikonlopun poissa kotoa. Lähdin tallille tietenkin! Ja ihan koko viikonlopuksi! Jee! Mukaani otin kenetkäs muun kuin Maajussin morsiamen sekä kaksi muuta kaveria. Jatilan talli järjesti leirikauden ulkopuolella meidän neljän hengen porukalle ihan oman leirin, josta kehkeytyi…
Tämä on kuitenkin minun kaupunkini – Purjelaivaristeily Helsingissä
Helsingin hyvästelyprosessini, jollaiseksi tämän viime viikkojen ajan jatkuneen pääkaupungissamme lähes pakkomielteisesti kiertelemisen olen tulkinnut, jatkui päättäjäislauantaina, jolloin tarkastelin maamme pääkaupunkia hieman eri vinkkelistä. Suuntasimme nimittäin 20-vuotta täyttäneen Datanomin kanssa purjelaivaristeilylle Helsingin edustalle. Risteily oli synttärilahjani rakkaalle pikkuveljelle, jolle päivän ohjelma oli yllätys. Aluksi menimme juomaan kuohuviiniä Stone’siin, jossa pelasimme myös muutaman lauta- ja korttipelin. Kun jännittynyt sankari sai viimein kysyttyä minkälainen päivämme ohjelma on, kerroin hänelle, että seuraavaksi suuntaisimme satamaan ja siitä merelle Brigantiini MaryAnnilla. Laivassa nautimme merellisen buffet-illallisen sekä hieman lisää kuohuvaa. Viileästä tuulesta huolimatta viihdyimme kannella pitkät tovit ihania suolaisia merituulia haistellen, nyt jo pois myytyä vaarin mökkiä muistellen ja kauniita maisemia ihaillen. Ikuistinpa maisemia sielun syövereiden lisäksi myös kameran muistikortille (vai…
Maailman makein herkku – Fudge
Välillä ihmisen on saatava jotakin todella makeaa herkkua. Yksi ihanan makea kaveri on fudge, jota on suhteellisen helppo tehdä itsekin. Pehmeät fudgeneliöt sulavat suuhun ja vain pari kappaletta kerralla riittää taltuttamaan makeannälän. Itselleni tosin tulee armoton fudge-himo jos erehdyn maistamaan vain pari, ja yleensä suuhuni katoaakin samalla kertaa melko iso määrä fudgeja. En osaa jättää herkuttelua vain muutamaan namiin. Ometekoisen fudgen makua on helppo varioida. Itse olen kokeillut toistaiseksi vain vaniljaa ja turkinpippuria, mutta ainakin Baileys- ja minttufudgeja on vielä testattava. Lurps, vesi herahtaa kielelle pelkästä ajatuksestakin. Mikäli sinäkin haluat keitellä keittiössäsi tahmean makeita fudgeja, nappaa tästä perusresepti talteen ja testaile eri makuvaihtoehtoja oman mielesi mukaan. Fudget ovat myös kiva lahjaidea.…
Päiväkirja Pietarin risteilyltä – Kotimatka
Aikaisemmat osat löytyvät näiden linkkien takaa: Pietarin risteily, osa 1 Pietarin risteily, osa 2 Ja nyt olisi siis luvassa vielä viimeinen osa, jossa kerron kotimatkasta laivalla sekä teen pienen yhteenvedon koko hommasta. Aloitetaan siitä kotimatkasta. Kun olimme saapuneet laivaan koko päivän Pietarissa seikkailun jälkeen, oli pienen välikuoleman eli päiväunien aika. Laitoimme kellon herättämään puolen tunnin päästä, jolloin olisi jaossa ensimmäinen suihkuvuoro. Kellon soidessa totesimme, ettei kukaan meistä nukkunut sekuntiakaan, paitsi minä ehkä torkahdin hetkeksi. En ole varma. Joka tapauksessa ensimmäinen suihkuvuoro kuului minulle, ja pikaisen ahtaassa suihkukopissa vietetyn pesuhetken jälkeen aloin laittautua iltaa varten. Hiukset nutturalle, pinkki mekko päälle ja naaman tarkistus. Sitten mennään kannelle katsomaan kun laiva lähtee satamasta. Maisemat Pietarin edustalla eivät olleet…
