Viime kesänä Helsingin edustalla aukesi pieni Lonnan saari. Aiemmin miinanraivaussaarena toiminut Lonna nököttää aivan Suomenlinnan kupeessa ja se toivottaa kaupunkilaiset ja muut vierailijat tervetulleeksi nauttimaan kesäpäivästä, kiireettömästä tunnelmasta ja raikkaasta meri-ilmasta.

Monelta Seurasaaren kävijältä jää huomaamatta kaksi pientä saarta Seurasaaren kupeessa sen samaisen sillan varrella, josta pääsee Seurasaareen. Tien vieressä on isohko kyltti, jossa kerrotaan Rautakautisesta kauppakylästä, mutta suurin osa kulkee sokeana sen ohi kohti Seurasaarta. Koukkaapa seuraavalla kerralla tieltä kyltin kohdalta oikealle ja käy vierailemassa Pukkisaarilla. Pikkuruiselta Itäiseltä Pukkisaarelta kulkee pitkospuut Läntiseen pukkisaareen, ja jo pelkät kapeat pitkospuut ovat mielestäni hauskat. Tulee vähän mieleen Lammassaaren pitkospuut, tosin nämä ovat aika paljon lyhyemmät. Läntinen Pukkisaari on yhtä pieni kuin Itäinen Pukkisaarikin, mutta sieltä löytyy kokonainen rautakautinen kylä, jossa järjestetään erilaisia tapahtumia ja jopa häitä. Talot ovat auki muutamia kertoja vuodessa, mutta kiinni olevaan kyläänkin on hauska tutustua. Kannattaa kiertää myös pieni…

Muistan Seurasaaren jo lapsuudestani. Muistan oravat, jotka tulivat syömään pähkinöitä kädestä ja kiipesivät olkapäälle niin, että melkein pelotti, mutta enemmän nauratti. Muistan hanhet Seurasaaren rannassa ja sen, että saaren kiertävä reitti oli tosi pitkä. Mikä valtava saari Seurasaari onkaan! Niin, kenties pienen lapsen askelilla 46 hehtaarin kokoisen saaren kiertäminen tuntui pitkältä matkalta, mutta vanhempana saarelle palattuani sain huomata, ettei Seurasaaren kiertämiseen kulukaan ihan koko päivää. Oikeastaan se on juuri sopivan kokoinen pienelle päiväkävelylle. Seurasaari on ollut kansanpuisto jo vuodesta 1890, jolloin sinne kuljettiin lautalla. Silta saareen valmistui vuonna 1892 ja sitä pitkin helsinkiläiset tallustivat saareen tutustumaan kaikenlaisiin jänniin uutuuksiin, kuten ilotulitukseen ja jäätelönmyyntiin. Vuodesta 1909 saaressa on toiminut ulkomuseo, jonne…

Meilahdesta minulle tulee ensimmäisenä mieleen ahdistava betonimöhkäle nimeltä Meilahden sairaala. Sairaala-alue on niin iso, että se kattaa ison osan Meilahtea, eikä kaupunginosa ole näyttäytynyt silmissäni lainkaan houkuttelevana. Päinvastoin, sairaalat karmivat selkäpiitäni, enkä mielelläni hengaile niiden lähistöllä. Sain kuitenkin oppia tämänkertaisen Helsinki-kävelymme aikana, että Viher-Meilahti on aivan eri asia kuin sairaalan ympäristö. Viher-Meilahti on nimensä mukaisesti vihreän vehreä keidas ja monelle Seurasaaressa kävijälle se lienee tuttu, sillä Seurasaaren silta lähtee Viher-Meilahdesta. Viher-Meilahdessa on vanhoja huviloita ja maamme ylimmän johdon asumuksia, kuten Mäntyniemi ja Kesäranta. Ihan ensimmäiseksi kiertelimme Meilahden arboretumissa, jossa on lukuisia erikoisia kasveja, ruusupuutarha ja vaikka mitä ihanaa. Kasvit on merkattu nimikylteillä ja vehreällä alueella on ihanan rauhaisa tunnelma siitäkin…

Tällä kertaa tutustuimme äidin kanssa Munkkiniemeen, joka on meille molemmille entuudestaan jo hieman tuttu, mutta jossa oli vielä paljon tutkimattomia paikkoja. Minä olen viettänyt Munkkiniemen puistotiellä asuneen ystävän luona aikaa opiskeluaikoinani ja äiti on ollut joskus kauan aikaa sitten samaisella puistotiellä töissä. Munkkiniemi oli vielä 1910-luvulla maaseutua ja sen muuttamiseksi kaupungiksi alettiin tehdä suunnitelmia. Eliel Saarinen suunnitteli upean kokonaisuuden alueelle, jota hallitsi ennen oikeastaan vain Munkkiniemen kartano ja sen ympäristö. Läheskään kaikkia Saarisen suunnitelmia ei kuitenkaan toteutettu rahanpuutteen ja sodan takia. Voin vain kuvitella miten upea kaupunginosa olisi, jos kaikki Saarisen piirtämät rakennukset olisivat toteutuneet. Munkkiniemestä tuli vähän samat fiilikset kuin Lauttasaaresta. Täällä asuvat ovat ylpeitä kotipaikastaan eivätkä mielellään edes…

Töölönlahti on ihana kesäinen piilopaikka luonnon syleilyssä keskellä Helsinkiä. Sen ympäri kulkee suosittu lenkkipolku, jolle minäkin haluan vielä joskus kipittämään juosten. Tällä kertaa kävelimme lahden ympäri rauhaisaa tahtia kameran ja opaskirjan kanssa. Kyllä vain, olemme taas olleet äidin kanssa Helsinki-kävelyllä. Töölönlahden länsipuoli on meille tuttu paikka, mutta itäpuoli vanhoine huviloineen on jäänyt hieman etäiseksi. Suuntasimmekin heti kohti Linnunlaulua ja siellä sijaitsevia vanhoja 1800-luvulla rakennettuja puutaloja, jotka jokainen Helsinkiin raiteita pitkin tullut on varmasti bongannut junaradan laidalta. Ensimmäisenä tervehdimme korkealla kalliolla komeilevaa vaaleanpunaista huvilaa. Ihailimme sen pihaa ja mietimme, miten hieno talo se on, mutta miten esteetön näkyvyys sinne on vilkkaalta tieltä. Eikä tuo vieressä oleva junaratakaan ole mitenkään kaunis. Hieman…

Lupailin pitkin talvea, että suosittu Rakkaudesta Helsinkiin -sarja saa jatkoa taas kesällä, kun säät suosivat ulkona liikkujaa, ja minä ja äiti pääsemme jalkautumaan Helsingin kaduille. Puhuimme ensimmäisestä Helsinki-kävelystä jo varhain keväällä, mutta lopulta sääjumalat, hammasleikkaukseni ja muut sattumukset lykkäsivät ensimmäisen kävelyn peräti heinäkuulle asti. Olimme yrittäneet käydä jo sitä ennenkin tutustumassa Vallilaan, mutta rankkasade pilasi suunnitelmamme ja päädyimme lopulta katsomaan Stockmannille hääpukuja. Hups. Nyt kuitenkin heinäkuun alussa sovimme taas treffit kaupungille ja aiemmin päivällä päällemme ryöpsähtäneistä sadekuuroista huolimatta kävelyretki onnistui, pysyimme kuivina ja opimme taas paljon uutta maamme pääkaupungista. Kohteenamme oli tällä kertaa tosiaan Vallila, ja sama vanha virsi toistui tämänkin kaupunginosan kohdalla, kuin niin monen muunkin paikan kohdalla aiemmin.…

Kiersimme Hakaniemi ja Merihaka -päivänä myös Kalliota ja Sörnäisiä, ja vaikka luulimme, että etenkin Sörnäinen on meille ihan tuttu, löytyi sieltäkin vaikka mitä kivaa uutta pällisteltävää. Minä kävelen ainakin kerran viikossa Sörnäisten läpi ja onpa ystäväni Vilukissakin asunut näillä kulmilla, joten tuttu seutu on kyseessä. Mutta kun astuu hieman sivuun ja kurkistaa mitä seuraavan nurkan takaa löytyy, voi yllättyä iloisesti. Karulta Sörnäisten alueelta löytyi nimittäin yksi kaikkien Helsinki-kierrostemme lempipatsaista. Paljastan kohta mikä se on, mutta aloitetaan kierros ensin Kallion sydämestä Karhupuistosta. Karhupuisto on yksi kaupunkilaisten lempipuistoista ja siellä sijaitseva karhupatsas mahtuu helsinkiläisten äänestämään patsaiden top vitoseen. Karhupuistossa sijaitsee myös söpö lippakioski, jossa pidimme perinteisen kahvitaukomme. Ilahduimme ensinnäkin mukavasta palvelusta, mutta…

Tällä kertaa minä ja äiti lähdimme tallustamaan meille vuosien myötä kovin tutuksi tulleille kulmille Hakaniemeen. Siitä jatkoimme matkaamme Merihakaan ja lopulta myös syvemmälle Kallioon ja Sörnäisiin, mutta Kalliosta ja Sörnäisistä kirjoitan myöhemmin oman juttunsa. Tänään hengaillaan äidin pitkäaikaisen työpaikan lähistöllä Hakaniemessä ja käydään myös ahdistumassa Merihaan rumuudesta. Hakaniemessä kävin tasaisin väliajoin jo ihan pikkutyttönä. Kävimme hakemassa sieltä työpäivän päätteeksi eräästä sivuovesta putkahtavan äidin kun lähdimme perheen kera mökille. Tänne minä tulin myös ensimmäistä kertaa itse bussilla joskus pikkutyllerönä. Otin usein kaverin mukaan ja tärkeä osa päivää oli Hakaniemen Mäkissä syöminen. Otin aina jonkun hampurilaisaterian ja Sunday-jäätelön, johon pyysin joka toinen kerta kinuskikastiketta ja joka toinen kerta suklaata kun en osannut…