Negroni
Aperol Spritz oli häämatkamme ehdoton aperitiivikunkku, mutta tykästyimme reissullamme myös toiseen italialaisklassikkoon. Negroniin nimittäin. En ole aiemmin ollut järin suuri Camparin ystävä, mutta vanhemmiten maku muuttuu ja Negroniin kitkerä ystävämme sopii oikein hyvin.
Corte San Ruffillo, Italia
Bussi kulkee pimeän maaseudun halki. Ikkunasta näkyy muutamia katuvaloja ja epämääräisiä puiden luomia varjoja. Tie mutkittelee ja katson jokaista vastaantulevaa taloa miettien, onko tuo seuraavan yön majapaikkamme.
Hunajainen pistaasibroileri
Syntymäpäiväni osui tänä vuonna perjantaille ja vaikken juhlistanutkaan vanhenemispäivää mitenkään sen kummemmin, oli koko viikonloppu silti jollain tapaa erityinen. Sain ihania yllätyksiä ja korkkasimme Henkan kanssa shampanjan perjantai-iltana synttärin kunniaksi. Voi miten hyvältä se maistuikaan. Olin koko viikonlopun ajan itselleni armollinen. Treenasin vain jos huvitti, pötkähdin sohvalle lukemaan kirjaa jos huvitti ja tein töitä koska huvitti. Iltaisin herkuttelimme hyvällä ruoalla ja katselin äidin lähettämiä videoita lapsuudestani. Ne vasta olivatkin hauskoja.
Bastardo, Lissabon
Leivät nököttävät legoista rakennetussa korissa, jokainen tuoli ja pöydän yllä roikkuva valaisin on erilainen, vessan katossa on vaaleanpunaisia flamingoja ja jälkiruoka yhdistelee sujuvasti sinihomejuustoa, banaania ja oliivia. Ruoka on erinomaista ja hinta laatuun nähden erittäin edullinen. Hetkinen, mikäs se sellainen ravintola oikein on? Vastaus on Bastardo Lissabonissa. Hieman ennen Lissabonin matkaamme törmäsin nettiartikkeliin, jossa Mondo oli listannut 10 uutta ravintolaa Euroopassa, jotka foodien tulisi tietää. Ravintoloista saa hyvää ruokaa edullisesti ja tokihan tällainen artikkeli piti linkittää myös blogin Facebook-sivuille. Selasin artikkelin listaamia ravintoloita jännittyneenä alaspäin. Olisipa täällä ravintola jostakin loppuvuoden matkakohteestamme. Ja olihan siellä, kahdestakin itse asiassa. Puhutaan ensin Lissabonin Bastardosta, joka oli ihan huikea elämys. Nautimme siellä seitsemännen vuosipäiväillallisemme.
Alfama – Lissabonin vanha ja suloinen kaupunginosa
Nostan aurinkolasit silmiltäni, mutta joudun laittamaan ne pian takaisin. Valkoisista seinistä heijastuva auringonvalo häikäisee liikaa. Katselen ympärilleni ja haluan tallentaa kaikki yksityiskohdat mieleeni. Ikkunasta kadun ylle pyykkejä kuivumaan ripustavan mummon, pienen kukka-asetelman oven pielessä, parvekkeen koristeellisen mutta kuluneen metallikaiteen ja sen kissan, joka luikkii tien yli vaanimaan meitä kapean portaikon suojiin. Siihen se lopulta nukahtaa. Keskikesän lämpöisille päiväunille.
Kinkulla täytetyt quesadillat
Yksi viime vuoden keittokirjasuosikkejani oli Hyvää joulua -kirja, josta tuli testattua talven kuukausina useampaakin reseptiä. Niinpä kun posti toi loppukeväästä kotiin uusimman Teresa Välimäen ja Johanna Lindholmin teoksen, hihkui tämä ruokabloggaaja innosta. Lomaruokaa-kirjassa on helppoja lomareseptejä, jotka sopivat yksinkertaisuudessaan myös simppeliksi, mutta maukkaaksi arkiruoaksi nyt kun lomat on tältä erää ohi. Me testasimme kirjasta ensimmäisenä quesadilloja. Valitsimme täytteeksi kinkkua, basilikaa sekä jalapenoja. Jälkimmäisiä ei kannata ainakaan kinkkuversiossa unohtaa, sillä jalapenoviipaleet kruunasivat makuelämyksen ja toivat sopivaa vipinää quesadilloihin.
Viinitasting, Wolfberger
Syyskuun painaessa päälle sytytimme ulkolyhtyyn kynttilät, raivasimme lattialle tilaa vieraspatjoille ja ostimme jääkaapin täyteen ruokaa. Kylään oli tulossa tärkeitä vieraita. Kaasomme ja bestmanimme puolisoineen nimittäin.
Poronkäristys
Kun muutimme uuteen kotiimme, oli jääkaapissa ja pakastimessa jo täytettä. Pakastimessa köllötteli puolikas poro (palasina tietysti, hölmöt) ja jääkaapissa viileni shampanja. Mitä muuta ihminen edes tarvitsee? Poron palasista on valmistettu jos jonkinlaista sapuskaa. Yksi perinteisimmistä on tottakai poronkäristys, jota muhittelimme kaikessa rauhassa oluen lempeässä syleilyssä. Käristyksen kaveriksi teimme perunamuussia ja sulatimme pakastimesta sinne ostamiamme puolukoita. Toimii.
Toisenlainen Karibia
Ajattelepa hetki Karibiaa. Sen turkoosina kimmeltävää vettä, sileää hiekkarantaa jolle on ajautunut muutama kaunis simpukka. Palmut kurkottavat korkeuksiin, kädessäsi on trooppinen drinkki tai kookospähkinä pillillä ja aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Olet paratiisissa. Illalla palaat ehkä Karibian risteilyalukselle nauttimaan luksuselämästä tai suuntaat yltäkylläiseen All Inclusive -hotelliisi nauttimaan notkuvien pöytien antimista. Totta tuokin ja upeat paratiisirannat ovatkin kenties Karibian parasta antia. Mutta Karibianmeren saarilla on myös toinen puoli. Se rähjäisempi, likaisempi puoli, jolle käännetään usein selkä ja otetaan suunta kohti palmurantaa.
10 syytä matkustaa Emilia Romagnaan
Italia on monipuolisena matkakohteena aivan omaa luokkaansa. Samaan pakettiin saa niin aurinkoisia rantalomakohteita, herkullista ruokaa, viiniä, historiaa, upeaa luontoa Alpeista tulivuoriin kuin monimuotoista kulttuuriakin. Alueista tunnetuin lienee Toscana, mutta suosiolla on myös varjopuolensa. Toscanassa on paikoin todella paljon turisteja ja hintataso on sitä myöten korkeampi kuin naapurimaakunnissa. Onhan Toscana todella upea. En minä sillä. Mutta tiesitkö, että ihan samankaltaisia kokemuksia saat myös viereisestä Emilia Romagnan maakunnasta? Voisin väittää, että jopa parempia. Emilia Romagna on aidompi, edullisempi ja siellä palloilee paljon vähemmän turisteja tielläsi kuin Toscanan kuuluisissa matkakohteissa. Itse asiassa moni asia, joita varten Toscanaan ja Italiaan matkustetaan, tulee Emilia Romagnasta. Parhaana esimerkkinä on ruoka. Vai mitä sanot Parman kinkusta, bolognesesta…
