Stefan’s Steakhouse, Helsinki
Meillä on tapana juhlia äitiemme syntymäpäiviä yllätysohjelman merkeissä. Yleensä ohjelmassa on ollut syömistä ulkona ja viime vuonna hinasimme anopit ruokailun jälkeen nosturinnokkaan shampanjaa nauttimaan. Se vasta olikin yllätys pienestä korkeanpaikankammosta kärsiville anopeille! Hahaa! Synttäritreffit on yleensä sovittu kesälle, mutta tänä vuonna juhlimme äitejä vasta syyskuussa. Ohjelma oli tälläkin kertaa yllätys, tosin uskon että äidit osaavat jo aavistaa luvassa olevan ainakin ruokaa. Niin oli myös tällä kertaa, sillä olimme varanneet pöydän Stefan’s Steakhousesta. Ennen sitä kilistelimme lasillisella kuohuvaa kulman takana Vespassa.
Corniglia, Cinque Terre
Pysähdyn hetkeksi vetämään henkeä. Hiki valuu ja portaat jatkuvat loputtomiin. En halua edes katsoa paljonko niitä on vielä jäljellä. Tiedän vastauksen muutenkin: Paljon. Maisema on kuitenkin kaunis. Rinteessä appelsiinipuun vieressä aukeaa vihreät viiniviljelmät, alhaalla kimmeltää sinistäkin sinisempi meri, aurinko porottaa ja Italian kesä on parhaimmillaan.
Manarola, Cinque Terre
Siinä se nyt on. Tätä maisemaa olen tuijottanut koko pitkän talven työpaikkani seinällä. Leikkasin sen irti seinäkalenterista, kiinnitin sermiin ja aloin laskea päiviä häämatkaamme. Kuvassa on Manarola, ehkäpä kaikista kaunein Cinque Terren viidestä kylästä.
Belem, sen torni ja leivonnaiset Lissabonissa
Eletään 1500 lukua. Väsynyt löytöretkeilijä palaa takaisin kotisatamaan. Lukuisien merellä vietettyjen päivien jälkeen horisontissa kohoaa tuttu näky. Belemin torni. Siitä löytöretkeilijä tietää olevansa vihdoin kotona Portugalissa ja tervehtii näkyä onnesta liikuttuneena. Aina se tuntuu yhtä ihanalta. Kotiinpaluu. Belemin tornia pidetään Lissabonin tärkeimpänä nähtävyytenä ja Portugalin maailmanvallan symbolina. Se on Unescon maailmanperintökohde ja sen edessä kiemurtelee pitkä jono turisteja, jotka haluavat tutustua torniin lähemmin, kiivetä sen huipulle ihastelemaan maisemia ja kertomaan muille, että minäpäs olenkin käynyt tuolla.
Hotel Europa, Lido di Camaiore, Toscana
Rantalomalla valitsemme hotellimme hieman erilaisin perustein kuin kaupunkilomalla. Kun kaupunkilomalla tärkein kriteeri on sijainti, on rantalomalla enemmän merkitystä hotellin palveluilla. Jos hotellista löytyy uima-allas, hyvä aamiainen, mahdollisuus nauttia lounasta (mieluiten altaalla), ei sen tarvitse sijaita kaikista keskeisimmällä paikalla. Lähellä rantaa kuitenkin mielellään ja on plussaa jos lähistöltä löytyy ruokakauppa. Toscanan rannikolla Lido di Camaioressa yövyimme Hotel Europassa, joka oli aivan nappivalinta neljän päivän rantalomalle. Hotelli sijaitsee lähellä rantakatua, jolla kävimme joka päivä kävelemässä, aperitiivilla ja usein syömässäkin. Hotellilta löytyy myös miellyttävä uima-allasalue, runsas aamiainen ihanalla terassilla ja kevyt lounas, jonka voi nauttia altaalla. Huoneissa on ilmastointi ja pihasta löytyy parkkitilaa. Tärkeimmät asiat ovat siis kunnossa.
Riomaggioren yö, Cinque Terre
Aurinko on jo laskenut ja turistit ovat lähteneet aikoja sitten parveilemasta Riomaggioren kaduilta. Veneet on tuotu rantaan. Vatsa on täynnä illallisen jäljiltä. Simpukoita valkosipulisessa liemessä, vastapyydettyä kalaa ja kylmää valkoviiniä. Huokaan tyytyväisenä.
Jardim de Sao Pedro de Alcantara – näköalapuisto Lissabonin Bairro Altossa
Lissabonia kutsutaan seitsemän kukkulan kaupungiksi, mikä saattaa herättää joissakin mielikuvia kauheasta kipuamisesta joka paikkaan. Kukkulat tarkoittavat ylämäkiä. Vaan ei minulle. Minulle kukkulat tarkoittavat hyviä näköalapaikkoja ja niitä Lissabonissa toden totta riittää. Yksi ihana sellainen on Jardim de Sao Pedro de Alcantara niminen näköalapuisto Bairro Alton laidalla.
Kurt Cobainin katkarapusalaatti
Ammattikorkeakoulussa luovan kirjoittamisen kurssilla piti tehdä haastattelu jostakusta jo edesmenneestä henkilöstä. Kenet muuten valitsisit jos saisit saman tehtävänannon? Muut ryhmäläiset haastattelivat Jeesusta, Elvistä, Hitleriä, Dianaa ja Marilyn Monroeta kun taas minä valitsin hämmästyttävän päättäväisesti Kurt Cobainin. Miksi ihmeessä? En taida tietää vielä tänäkään päivänä.
Caffè Greco, Rooma
Frakkipukuinen tarjoilija tulee kysymään luontevan kohteliaasti tilausta kun olet istahtanut terassin mukavaan penkkiin. Naapuripöydissä on upean näköisiä juomia, joista yhdessä näyttäisi olevan vain ruusun terälehtiä. Juomien kaveriksi kannetaan kerrostarjottimellinen viimeisen päälle aseteltuja suolaisia herkkuja, jotka saavat veden herahtamaan kielelle. Via dei Condottilla sijaitsevassa Caffè Grecossa kaikki on ihan viimeisen päälle. Jopa wc-pöntön saranat on kullattu ja kaikkialta huokuu arvokkuus. Se näkyy myös hinnoissa, mutta istahdamme siitä huolimatta Rooman vanhimman kahvilan terassille, sillä pitäähän tämä kokea edes kerran.
Pulled poro
Olen maininnut aiemminkin pororeseptiemme yhteydessä, että uunituoreen kotimme uunituoreessa pakastimessa köllötteli puolikas poro jo ennen kuin olimme edes muuttaneet sisään. Pororuokia on siis tullut testailtua ja niitä alkaa olla bloginkin arkistoissa jo ihan mukava määrä.
