Aruba – One happy island

Karibian risteilymme alkoi peräti kahdella meripäivällä, joiden aikana ehdimme hyvin tutustua laivaamme, makoilla kannella, ottaa rennosti ja viettää jopa yhden formal nightinkin. Parin päivän merellä seilaaminen oli mukavan rauhallinen startti kahden viikon risteilylle, ja kun kolmantena aamulla näimme ikkunasta maata, alkoi vatsanpohjassa kutkuttaa mukavasti. Ensimmäinen saaripäivä! Aruba, täältä tullaan!

Aruba kuuluu ABC-saariin yhdessä Bonairen ja Curacaon kanssa. Se sijaitsee eteläisellä Karibialla vain 27 kilometrin päässä Venezuelasta ja ilmasto on trooppinen. Aruballa ei ole kuuman kosteaa (niin kuin Mombasassa laulun mukaan) vaan mukavan kuivaa ja lämmintä. Saarella onkin kuivempaa kuin muualla Karibialla keskimäärin. Niukkasateinen sadekausi kestää syyskuulta tammikuulle ja silloinkin sateet tulevat pääosin öisin.

Meidän vierailupäivänämme maaliskuussa Aruban taivaalla seilasi muutama tummempi pilvi, ja jossain vaiheessa saimme pari hassua pientä pisaraa niskaamme, mutta niitä tuskin edes huomasi. Pääosin sää oli aurinkoinen ja ihanan lämmin. Onnistuin jopa polttamaan nahkani kun unohdin (lue: en jaksanut) laittaa aurinkorasvaa mereen pulahtamisen jälkeen.

Divi divi -puu on kuvattu paikallisen olutpullon etikettiinkin.

Aruba on tunnettu valkoisista hiekkarannoistaan ja hauskan näköisistä divi divi -puista. Näitä mekin päätimme mennä ihastelemaan ja otimme paikallisen bussin yhdeksi maailman parhaimmaksi rannaksi valitulle Eagle Beachille. Hiekka Eagle Beachilla on valkeaa ja vesi turkoosia, joskin kuvien ottohetkellä taivaalla olleet pilvet hieman häiritsivät kauniin rannan parhaiden puolien esittelyä.

Eagle Beach

Eagle Beach

Eagle Beach

Rauhallisen Eagle Beachin vierestä alkaa Palm Beach, jolla on enemmän palveluja, hotelleja, rantabaareja, aktiviteetteja ja muuta meininkiä. Jos haluat maata hiljaisella rannalla kaikessa rauhassa, valitse Eagle Beach. Palveluja kaipaavalle suosittelemme kuitenkin Palm Beachia, joka on niin ikään kaunis valkeahiekkainen ranta.

Me kävelimme Eagle Beachin melkein päästä päähän ja jatkoimme siitä kaikessa rauhassa Palm Beachille. Rantojen välissä on kivisempi rantakaistale, jonka raoista aallot purskauttelevat vettä kuin minigeysireistä konsanaan. Vesirajassa seikkailee myös rapuja ja rantavesissä porskutti muutama snorklaaja katselemassa vedenalaisia maisemia. Oli varmaan hienon näköistä.

Näimme rauhaisalla rantakävelyllämme myös hauskoja kasveja ja eläimiä. Divi divi -puiden lisäksi Aruba esitteli meille kaktuksiaan, pensaitaan ja kauniin värikylläisiä kukkiaan. Puiden juurilla vipelsi liskoja, joista ehdottomasti upein oli tämä turkoosi yksilö.

Yleisesti ottaen Aruban rannoista etelä- ja länsipuolella sijaitsevat ovat suojaisampia ja rauhallisempia ja soveltuvat näin ollen paremmin leppoisaan rantaelämään. Pohjois- ja itäpuolen rannat ovat karumpia ja niillä voi bongata upeita luonnonkivisiltoja. Kuuluisin Aruban kivisilloista romahti vuonna 2005, mutta lähellä Andicuri-rantaa on yhä ehjänä hieman pienempi luonnonsilta. Maasto Aruballa on tasaista eikä saarella ole yhtäkään jokea. Melkoinen pannukakku siis on kyseessä.

Palm Beach

Palm Beach

Korkein kohta saarella on vain 188 metriä korkea Mount Jamaola (tai Mount Jamanota, rakkaalla nyppylällä on monta nimeä) ja sen sanotaan näkyvän lähes kaikkialle Aruballa. Oranjestadin satamassa nököttävältä risteilyalukselta ainakin pystyi vaivattomasti näkemään pienen Mount Jamanotan kohoavan litteän saaren keskeltä.

Elintaso Aruballa on Karibian korkeimpia ja se näkyi yleisenä siisteytenä verrattuna köyhempiin Karibian saariin, joilla vierailimme myöhemmin matkan aikana. Viralliset kielet ovat hollanti ja papiamento, mutta myös englantia puhutaan yleisesti. Valuutta on Aruban floriini, mutta USD:t käyvät myös. Me emme vaihtaneet yhdellekään Karibian saarelle valuuttaa vaan käytimme dollareita. Vaihtorahat sai usein paikallisena valuuttana.

Ensimmäiset asukkaat tulivat Aruballe aikoinaan kun Venezuelaan hyökättiin ja sieltä piti päästä pois. Aruban saari oli lähellä, joten pakolaiset suuntasivat sinne ja jäivät asuttamaan soikeanmuotoista saarta.

Ensimmäiset eurooppalaiset saarella olivat Amerigo Vespucci ja Alonso de Ojeda. He nimesivät saaren jättiläisten saareksi, sillä Aruballa (kuten myös muualla Karibialla) asuneet ihmiset olivat tuolloin huomattavasti kookkaampia kuin eurooppalaiset.

Sillä aikaa kun muiden Karibian saarten herruudesta taisteltiin, sai Aruba olla kaikessa rauhassa. Ketään ei kiinnostanut saari, jonka ilmasto oli liian kuiva viljelemiseen ja jolta ei löytynyt kultaa tai muutakaan mielenkiintoista. Saari kelpasi vain merirosvoille, jotka pitivät Arubaa piilopaikkanaan. 1820-luvulla Arubalta löydettiin kuitenkin lopulta kultaa, ja löydöstä alkanut kultaryntäys kesti sata vuotta. Nykyään saarelle ryntäävät lähinnä turistit, ja matkailu onkin saaren tärkein elinkeino, nyt kun öljynjalostuskin on lopetettu kokonaan.

Paikallinen ruoka on saanut vaikutteita sekä Amerikasta että Meksikosta. Se on yksinkertaista ja saarella käytetään muun muassa paikallisella strutsifarmilla tuotettua strutsin lihaa. Me yritimme etsiä Oranjestadissa rantakierroksen jälkeen haahuillessamme strutsinlihaa tarjoavia ravintoloita siinä kuitenkaan onnistumatta. Olisi pitänyt googletella ravintoloita etukäteen, ja toisaalta takaisin pääkaupunkiin päästyämme oli nälkä jo niin valtava, ettemme malttaneet nähdä ravintolan etsimiseen sen enempää vaivaa, vaan suuntasimme suosiolla laivalle syömään.

Paikallista Balashi-olutta sen sijaan maistoimme Palm Beachin rantabaarissa, joka oli rakennettu hauskasti meren päälle, ja josta osa oli katettua aluetta ja osa terassia. Hauska paikka. Viihdyimme baarissa niin hyvin, että jäimme sinne istumaan vielä toisille pienille olutpulloille ennen kuin jatkoimme seikkailujamme saarella. Paikallisista juomista puheen ollen, appivanhemmat kävivät lounaan jälkeen vielä uudelleen maissa maistamassa paikallista Pink Iguana -drinkkiä, joka oli kuulemma myös oikein hyvää.

Rantakierroksen jälkeen suuntasimme tosiaan takaisin Aruban pääkaupunkiin Oranjestadiin, joka on saanut nimensä kuningas Willem of Orange-Nassaun mukaan. Talot Oranjestadissa ovat ihanan värikkäitä ja vaaleanpunainen kermakakkutalo vie suurimman huomion kaupungilla kierrellessä. Aruban motto on ”One happy island”, ja mikäs tällaisissa puitteissa on ollessa. Vähemmästäkin on ihminen iloinen ja onnellinen.