Rakkaudesta Helsinkiin: Etu-Töölö

Töölön seikkailumme jatkuu Hesperiankatujen eteläpuolella eli Etu-Töölön pitkillä mutkaisilla kaduilla. Viime osassa ihmettelimme äidin kanssa Taka-Töölön rumuutta, ja vaikkei Etu-Töölökään voita kaupunginosien kauneuskilpailuja, on se silti jollain tapaa viehättävämpi kuin kolkko Taka-Töölö.

Ensimmäinen kohteemme Etu-Töölössä oli entinen ruotsinkielinen tyttökoulu Minervaskolan. Se on valmistunut vuonna 1929 ja talon ulkoasu edustaa 1930-luvun rokokoota. Koulun ulkoseinillä on muun muassa Apollo- ja Minerva-aiheisia reliefejä ja kieltämättä rakennus on ihan viehättävä nököttäessään siinä pienen puiston katveessa.

Minervaskolanin vastapäätä Apollonkatu 13:ssa sijaitsee melko mitättömän näköinen valkoinen asuinrakennus. Talon tarina on kuitenkin hauska. Se on nimittäin rakennettu Juho ja Maria Lallukan testamenttaamilla varoilla ja tunnetaan Taiteilijakoti Lallukkana. Sen asukkaisiin on kuulunut ajan myötä muun muassa Outi Heiskanen, Kuutti Lavonen, Vesa Vierikko ja Ritva Valkama.

Ravintola Eliten vieressä Mika Waltarin puistossa sijaitsee Kuningasajatus-niminen muistomerkki, jonka syntyprosessi on ollut hieman hankala. Mika Waltarin muistomerkistä oli jopa hieman kiistaa, sillä osa halusi abstraktin teoksen ja osa olisi halunnut muistaa kirjailijaa näköispatsaalla. Kiista hidastutti prosessia melkoisesti, mutta lopulta Waltarin mukaan nimettyyn puistoon pystytettiin nämä rumat lohkareet. Ehkä se näköispatsas olisi ollut parempi idea..

Mika Waltarin puiston kupeesta löytyy myös ihastuttava Salmiakkikioski. Ihania salmiakkiherkkuja tarjoavan kioskin meininkiä voit seurata puljun Facebook-sivuilla. Me emme jääneet jonon jatkoksi vaan jatkoimme matkaa seuraavaan kohteeseemme. Ihmettelen vieläkin mielenlujuutta, joka sai minut salmiakkifanin kävelemään tyhjin käsin kioskin ohi.. Ajattelin kai, että tästähän sen löytää sitten kun salmiakkihimo seuraavan kerran iskee.

Seuraava kohteemme olikin melko kinkkinen tapaus. Väinämöisenkatu 29:n sisäpihalla sijaitseva Poika ja Kala -patsas leikki meidän kanssa piiloleikkiä ja kiersimme pitkän tovin pitkin kalevala-aiheisia katuja, kunnes kurkkasimme eräästä lasiovesta ja näimme juuri ja juuri opaskirjamme kuvausta vastaavan patsaan, jossa kala yrittää pudottaa poikaa selästään. Ovi oli kiinni, joten emme päässeet sen lähemmäksi ihmettelemään tätä 1935-vuonna valmistunutta Viktor Janssonin patsasta. Siispä matka jatkuu kohti Kauppakorkeakoulua.

Kauppakorkeakoulu

Liikevoitto

O.W.Louhivuori

Kauppiaita

Kauppakorkeakoulu lienee ensimmäinen mielipiteemme jakava rakennus. Äidin mielestä se oli kiva, mutta minä olisin odottanut näkeväni jotakin hienompaa ja arvokkaampaa kuin vaatimattoman, vanhan kellertävän tiilitalon. Koulun seinässä oleva Kauppiaita -niminen teos on kieltämättä hauska ja Liikevoitto-niminen suihkulähde koulun edessä on myös kaunis. Kulman takaa löytyy myös muun muassa koulun professorina ja rehtorina toimineen O.W.Louhivuoren näköispatsas, ja sekin on ihan ok. Mutta se itse rakennus, voisiko sille tehdä jotakin?

Arkadiankadun ja Fredan kulmassa on pieni puisto, jossa on Georg Malmstenin muistomerkki. Herra Malmsten tunnetaan muun muassa Mikki Hiiri merihädässä ja Heili Karjalasta -biiseistä. Pronssinen mitali paljastettiin vuonna 1992 Malmstenin 90-vuotispäivän kunniaksi.

Luonnontieteellisen museon hirveä kävimmekin katsomassa jo patsaskierroksellamme, joten emme jääneet ihmettelemään tuttua rakennusta sen enempää, vaan jatkoimme matkaamme. Sen verran lukaisimme kuitenkin opaskirjastamme, että rakennus on valmistunut aikoinaan kouluksi ja edustaa uusbarokkia. Tämä on hieno talo, voisiko sen Kauppakorkeakoulun siirtää tänne?

”Vielä vinossa liikennemerkkikin lie..”

Nervanderinkadun Taidehalli olikin tietämättäni minulle tuttu paikka, sillä samassa rakennuksessa sijaitsee Ravintola Farang. Rakennus edustaa 1920-luvun klassismia ja sen sisältä löytyy Farangin lisäksi maalaustaidetta, valokuvia ja arkkitehtuuria erilaisissa vaihtuvissa näyttelyissä.

Viimeinen kohteemme oli Ostrobotnia eli tuttavallisemmin Botta. Se on yliopiston pohjalaisen osakunnan hallinnoima rakennus, jossa on toiminut sen valmistumisvuodesta 1912 asti ruokaravintoloita, yökerhoja ja pubeja. Eräs Martinakin on käynyt täällä syömässä ja vähän tanssahtelemassakin yökerhon tiloissa.